Punavarpunen

Viimeiset kolme neljä päivää ovat olleet lähes ihanteellisia luonnossa liikkumiseen ja sen havainnointiin. Itsekin olen aika runsain mitoin hyödyntänyt mainitut päivät ja olen joitakin itselle uusia lintuhavaintoja tehnyt ja kuvannut. Myös vanhoja tuttuja, kuten harmaahaikara, näin, mutta ne olivat taas niin kaukana, että niistä ei ollut toivoakaan saada kuvaa. Jokunen kuva harmaahaikarasta minulla on, mutta ns. kunnon kuva puuttuu vielä.

Olin siis eilen, hyvän sään innoittamana, jälleen kerran liikenteessä tuolla pääkaupunkiseudun lintupaikoilla ja seuraavan, minulle uuden tuttavuuden, näin Vanhankaupunginlahdella sijaitsevassa Lammassaaressa.

Olin viettänyt tovin kiikaroimassa Lammassaaren lintutornissa ja sieltä näin mm. ne harmaahaikarat. Kuulin torniin, että tutun kuuloinen äänekäs laulaja olisi lähestymässä tornia ja lähdinkin tornista pois.

Tulin hetken matkaa tornilta pois ja pysähdyin kuunteleman missä tuo terhakka laulaja luurasi, ja löysinkin sen, mutta sen tarinan kertominen on toisen postauksen paikka... :)

Lähdin siis tulemaan lammassaaressa olevia pitkospuita pitkin kohden saaresta ruovikon läpi vieviä pitkospuita. Kun olin melkein pitkospuiden yhtymäkohdassa huomasin jättivehkeisen miehen katselemassa metsikköön. Jäin siihen itsekin kuikuilemaan, mutta kun en nähnyt mitään kysyin mieheltä että mitäs siellä on?

Mies vastasi, että punavarpunen. Tässä vaiheessa terästäydyin - ajattelin: jumaleisson, mikäs se punavarpunen on - ja ryhdyin minäkin vaatimattomine vehkeineni tähyilemaan metsikköön. Sitten se tapahtui: Punavarpunen tuli esiin ja istahti - harmillisen kauas, kuten on "tapana" - puunoksalle näkyviin. Ryhdyin kuvaamaan sen minkä pystyin, käsivaralta. Välillä oli hermoja raastavaa, kun tarkennus ei osunut kohdalleen vaan meni ohi ja tarkennusmoottori (HSM) sahasi tuskaisan hitaasti päästä päähän etsien tarkennusta. Käytössäni oli Sigma 70-200mm f/2.8 HSM -objektiivi (jossa HSM on selkeästi objektiivin heikoin puoli: se on hidas) ja 2.0x telekonvertteri (TC), joten ulottuvuuteni oli maksimissaan 400 mm. Koska TC hiukan pehmentää kuvaa himmensin aukkoa hiukan, tuonne f/7.1:n tuntumaan. No millit ja käsivara kuvaus ei riittäneet hyviin kuviin, mutta ihan kohtuullisia kuvia tuli, vaikka tarkennus oli suuressa osassa kuvista hiukan pielessä. Näitä kuvia on jonkin verran rajattu, jotta lintu tulisi hiukan paremmin esiin.

Vaikka huippulaatua ei taaskaan ole tarjolla on riemu uudesta havainnosta kuitenkin sellainen, että ei haittaa pienet epätarkkuudet ja käsienvapinat sun muut...