Personal Shopper

Harva asia on saanut minut viimeaikoina innostumaan, mutta täytyy sanoa, että hiljan aamu-tv:ssä näkemäni uusi "keksintö" näin teki. Aamu-TV:ssä oli haastateltavana naishenkilö, joka kertoi Suomeen rantautuneesta personal shopper -palvelusta. Olin heti vaikuttunut! Kaikki minut tuntevat voinevat todistaa, että rakastan shoppailua ja voisin viettää tuntikausia vaateliikkeissä katsellen, mallaten ja sovittaen ihanaisia vaatteita. Elämä vain on nykyisin niin hektistä ja tilanteet heittelevät minua asiasta ja paikasta toiseen, että ei meinaa ehtiä.

Työkin on alkanut häiritä rakasta harrastustani, joten ajattelin, että personal shopper -palvelu on kuin räätälöity minulle. Kerron kokemuksistani kohta, mutta sanon heti niille henkilöille siellä takarivissä, jotka hymähtelevät tälle loistavalle asialle, että kyllä miehetkin, jotka kulkevat omia polkujaan, voivat käyttää tätä palvelua.

Sovin tapaamisen personal shopper Aina-Helinän kanssa suosittuun ostoskeskukseen, jossa olisi taatusti valikoimaa ja vaihtoehtoja. Tapaamisen aluksi Aina-Helinä kartoitti ja määritteli tyyliäni, dimensioitani ja ulottuvuuksiani, jonka jälkeen olimme valmiita itse pääasiaan: vaatteiden shoppailuun!

Heti ensimmäisessä liikeessä olin kuin kotonani. Maailman merkkien, kuten Dolse & Keppana jne., keskellä tunsin oloni kotoisaksi; täällä on hyvä olla.

Liikkeessä personal shopper päätettiin irti ja itse sain vain olla rennosti sovituskopissa kun personal shopper toi juuri minun tyyliini sopivia asusteita sovitettavaksi. Kunpa tämä päivä ei koskaan päättyisi...

Kiertelimme monissa liikkeissä, ajan- ja todellisuudentaju hävisivät. Tästä huolimatta kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin kävi myös shoppailuretkellemme. Paljon löydettiin laadukasta vaatetta ja uutta raikkautta tyyliini. Kyllä pätevä personal shopper on painonsa arvoinen kullassa, sen sain totisesti todeta, mutta ei kaduta. Varsinaiset hyödyt tulevat kertautumaan, kun nyt personal shopperilla on minun dimensiot ja tyyli mielessään, niin hänet voi lähettää yksin ostoksille ja yllättämään minut uusilla kuoseilla ja vaateihanuuksilla. Minulle jää vain maksajan rooli. Kätevää!

Seuraavassa kuvassa eräs löytömme, jolla erotun selvästi katukuvasta ja se ilmentää persoonaani ja tuo keväisen raikkaan tuulahduksen vaatekaappiini. Ainoastaan väriin emme olleet aivan 100% tyytyväisiä, sillä tasainen harmaa olisi soveltunut minulle paremmin - kuulemma - mutta liikkessä ei ollut aivan niin hyvät valikoimat, että juuri minulle sopivasta värimaailmasta olisi päästy valitsemaan. Kuosi ja leikkaukset olivat kuitenkin "just" minulle, joten päädyimme näihin. En voisi olla tyytyväisempi!

Olen itse lisännyt kokonaisuuteen aurinkolasit, koska kokonaispaketista tuli niin hottia, pelkään että viedään vallan käsistä, siksi on hyvä hiukan olla "incognito". Täytyy sanoa, että olen kovasti mielissäni tuloksesta ja tuli jotenkin rento ja vapautunut olo; varmuutta lisää.

Ainoa, joka tulevaa menestystä voisi rajoittaa, on rahan meno, mutta kyllä kunnon personal shopper palvelusta kannattaa maksaa!

Tässä kohden teillä lukijoilla on oiva mahdollisuus tukea meikäläistä ja mahdollistaa tämän hienon palvelun käyttö myös jatkossa. Halukkaat voivat tekstata sanaparin "APRIL FOOL" (toimii kaikilla operaattoreilla) ja 20 euroa laskutetaan diskreetisti seuraavassa laskussanne. Voitte tekstata niin monta kertaa kuin haluatte: Te päätätte. Tyyli on vapaa!

Ihan vinkkinä voisin sanoa, että esim. kohta alkaa Hullut Päivät Stockmannilla, joten jo sinne olisi kiva päästä hiukan hulluttelemaan personal shopperin kanssa.

Personal shopperin palveluihin nimittäin kuuluu mm. Shoppailukierros Helsingissä ja Vaatekaapin päivitys kauden vaatteilla. Kuullostaa ihanalta ja palan halusta päästä kokeilemaan.

Tähtireportteri

Piilevät kykyni valokuvaajana on ilmeisesti huomattu. Sain nimittäin lehdestä toimeksiannon tehdä kuvareportaasin ilmeisen tärkeästä urheilutapahtumasta. Sanoin kyllä, että minulla ei ole kokemusta kuin pääasiassa tipujen ikuistamisesta, mutta latojan mielestä tämä oli ihan okei. Olisin pätevä tehtävään. En sitten ryhtynyt pullikoimaan vastaan.

Menin ajoissa urheilupyhättöön, aikomuksenani tutustua kuvausympäristöön ja hakea hiukan kuvakulmia. Halusin tehdä homman kunnolla! Eihän minulla tosiaan ole mitään kokemusta urheilu- tai henkilökuvauksesta - tätä olin painottanut tarkoituksella, jotta ei tulisi sitten jupinaa jälkikäteen - mutta taittajan rennon tuntuinen asenne sai minut luottavaiseksi. Lentopallo on nopea peli, ja pallo pyöreä, mutta alkuvalmistautumiset tekemällä kunnolla maksimoisin onnistumisen mahdollisuudet.

Olin siis paikalla ajoissa, mutta siellä oli jo aika tavalla faneja, pari poliisia ja taksi sekä muuta yleisöä. En siis harmikseni pääsyt ihan vapaasti valitsemaan kuvauspaikkaani, ja päätinkin jäädä alimmalle lehterille, josta voisin kuitenkin tarvittaessa hiukan liikkua muita häiritsemättä. Lisäksi kanttiini oli siinä ihan vieressä, jossa näytti olevan kahvia ja hiukopalaa, joten sekin vakuutti minulle että olen oikeassa paikassa. Vedin kermakahvit ja lihiksen samalla näpelöiden kalustoani käyttövalmiuteen. Toimeksianto ei jäisi ainakaan värkeistä kiinni. Olinhan juuri saanut himoitsemani f/1.8 -valovoimaisen, apocalyptisen 70 - 200 millisen telezoomin, jossa on kromosomaattiset, atmosfäärisesti hiotut linssit pyöristetyillä päillä. Jos tuolla ei onnistu, niin ei onnistu millään!

Peli alkoi ajallaan ja keskityin olennaiseen, tehtävääni. Suljin aistini häiriöiltä ja annoin tunteen ohjata työskentelyäni. Hyvin menee - toistelin itselleni - ja siltä tuntuikin. Seuraavassa näytteitä tuloksista...

 

Nätti bokeh!

(vain f/1.8 valovoiminen kromosomaattinen putki pystyy tähän)

Mielestäni onnistuin mainiosti, mutta vastaava kolumnisti oli eri mieltä. Minulta kuulemma puuttui näkemys ja fokus. "Ja missä oli pelitilanne kuvat?", kolumnisti tivasi...

"Mikä oli ottelun lopputulos?", latoja jatkoi sauhuamistaan takavasemmalta. Tässä kohden jouduin tunnustamaan, että en tiennyt tulosta. Fokus oli kylläkin mielestäni kohdillaan. Olinhan keskittynyt siihen minkä sanoin osaavani - tai ainakin omaavani kokemusta  - eli tipujen kuvaamiseen. Ja tämä heillä oli tiedossa. Vaikea miellyttää ihmisiä, näemmä. No, kenties menetin etsikkoaikani ja urani tähtireportterina jäi tuohon, mutta kermakahvit ja lihis oli hyvät. Jotain positiivista siis.