Kävin vajaa pari viikkoa sitten katsomassa "vakiopaikassani", joko siihen kohtaan järveä muodostuneesen suojaiseen poukamaan olisi saapunut silkkiuikkuja, niin kuin yleensä on ollut tuohon aikaan tapana, ja olihan sinne. Jos oikein havaitsin, niin neljä pariskuntaa uiskenteli siellä, pesäpaikkaa hakien. En tiedä mistä johtuu, mutta yleensä runsaana rantoja verhonnut kaislikko oli melkein tyystin poissa tai ihan laossa ja sitä oli vain paikotellen metrin puolentoista paksuinen raita rannassa, siellä täällä. Olisiko rantaa ruopattu vai kylmähkö kevät vain viivästyttänyt kaislikonkin heräämistä...en osaa sanoa.
No, joka tapauksessa, kävin tänään alkuillasta katsomassa mitä tuolla mainitussa paikassa nyt puuhataan. Havaitsin, että ainakin kaksi pariskuntaa oli jäänyt pesimään tuonne. En tiedä minne kaksi muuta oli mennyt, ehkä olivat hiukan etäämpänä.
Eräs pari oli tehnyt pesänsä lähelle rantaa. Kävelytieltä, joka kulkee ihan rannassa, on hyvä näkymä pesälle ja pysähdyinkin kuvaamaan siihen. Koitin kuvata nopeasti, koska kuten kolmannesta kuvasta voi aavistaa, oli silkkiuikku hiukan hätääntynyt ajoittain ja äänteli kiihkeästi. Kenties puolisoaan, jota ei tuolloin näkynyt missään, kutsui apuun...
Toinen pari olikin tehnyt, viisaasti, kelluvan lautan, joka oli irrallaan olevan oloisesti keskemmällä lahdelmaa. Siinä näytti olevan molemmat puolisot paikalla, kun koiras ajoittain pistäytyi pesällä. Pistin tästä nyt vain yhden kuvan, kun ilta aurinko tuli hiukan hankalasta suunnasta tuohon kohtaan, eikä kuvista tullut kovinkaan hyviä. Ja olihan tuo kelluva pesäkin selvästi kauempana - joskaan ei mahdottoman kaukana - noihin ekoihin kuviin verrattuna...
Opas erikoiset pesät, erityisesti tuo toinen oka on ihan aukealla kelluva. Normaalistihan uikut ankkuroivat pesän ruokoihin kiinni, juuri siksi että se ei ajelehtisi. Enpäs ole tuollaista lauttapesää itse nähnytkään. Toivottavasti se ei ajelehdi kiini rantaan, sitten se on kohta entinen pesä kun siihen pääsevät pedot.
VastaaPoistaTarkkoja hyviä kuvia.
Kiitos kommentista Uuvana! :)
VastaaPoistaTuon ensimmäisissä kolmessa kuvassa esiintyvän silkkiuikun pesä oli noin 5 metrin päässä rannasta, kaislikon ulkoreunalla. Siihen oli tavallaan siis jonkinlainen hatara yhteys rantaan vanhan, mutta laonneen kaislikon kautta. Tuossa oli muuten varis kytiksessä tuon kolmen ekan pesän tapauksessa. Teki valehyökkäyksiä ja häirintää jottta saisi emon pois pesästä. No onneksi se varsi meni sitten muuale, mutta selvästi näin sen muuallakin kyttäävän jos pääsisi jonnekkin pesälle.
Alimman kuvan kelluva pesä oli tosiaan irrallaan, ainakaan sillä ei ollut (näkyvää) yhteyttä rantaan. En sitten tiedä oliko jotenkin ankkuroitu pohjaan. Pesä oli noin 20 metrin päässä rannasta. Toivottavasti se ei nyt ajaudu rantaan. Pitänee käydä katsomassa siellä vaikka ensi viikolla...
Jape, nyt blogissasi onkin helppo verrata mustakurkku-uikkua ja silkkiuikkua. Niillä on värit poskikukkutupsujen ja "tukan" välillä ikäänkuin vaihtaneet paikkaa. Komeita lintuja molemmat!
VastaaPoistaPieni on pesä jälkikasvua varten. Eiköhän tuollainen korsiläjä vety ja uppoa ennen aikojaan?
Tosiaan, Delilah, nyt niitä voi aika mukavasti vertailla :)
VastaaPoistaKomeita ovat molemmat linnut. Jo viime vuonna kovasti kuvailin silkkiuikkuja, kun ne on varsin näyttäviä lintuja. Silloin en mustakurkku-uikkua ollut vielä itse nähnyt.
Nuo pesämateriaalit ovat pääasiassa vesikasvien osia, joten ne ovat varsin pitkälle "vedenpitäviä" luonnostaan :)
Pesä näyttää pieneltä, mutta ei ne poikaset siinä kauaa viivykkään. Jos arvaan oikein ovat silkkiuikun poikaset heti syntymästään uimataitoisia ja toisekseen, olen nähnyt pieneten poikasten menevän emon selässä kyydissä :)
Joten pesän ei tarvitse niin kovin suuri olla, eivät siellä juurikaan syntymän jälkeen aikaa vietä, kuin pienen tovin.