Kun muissakin blogeissa on viime aikoina postattu meriharakoita, niin postaanpa minäkin nyt oma versioni, kun ne kerta tuli tuossa bongattua :)
Kävi nimittäin niin, että noin viikko sitten nimimerkki tikka sai hyvän idean retkestä Harakan-saarelle Helsingin edustalla. Vielä parempi idea oli, mielestäni, että hän pyysi meikäläistä - jolla meriharakka oli vielä kuvamatta ja oikeastaan kunnolla näkemättäkin - mukaan ja pääsinkin lähtemään :)
Seuraavassa muutamia tuon alkuillan kuvasaldosta, siis meriharakoita poimien nyt tähän postaukseen (muitakin kuvia tuli aika runsaasti).
Ensimmäinen, viides ja kuudes kuva on kuvattu kaivopuiston rannassa. Kuvat kaksi, kolme ja neljä on kuvattu siellä mainitulla Harakan-saarella. Siellä oli muuten äkäisiä valkoposkihanhia, siis lähinna urokset "näytti kieltään" ja tulivat uhittelemaan, pesivää naarasta suojelivat.
Kuvia ylipäätään tuli otettua aika paljon, nämä nyt vain valikoituivat tähän. Nuo tähän postatut - Harakalla kuvatut - meriharakka kuvat on osittain vastavalokuvia, joten olen niissä koittanut hiukan avata valokuvaajan puoleiselle sivulle lintua jääviä varjoja.
Ensimmäinen kuva on otettu noin klo 17:50 ja viimeiset kaksi on otettu noin klo 20:20. Ero on merkittävä. Tuossa vähän vaille klo kuuden kuvassa ja myös noissa kuvissa 2-4 on vielä ns. kova valo. Kun taas kahdessa viimeisessä on jo miellyttävä ilta-auringonvalo. Nuo kaksi viimeistä onkin kenties parhaat meriharakkakuvani tuolta retkeltä.
Veikeä lintu tuo meriharakka. Niitä täytyy mennä katsomaan joskus uudelleen :)
Kiva että sait nämä nyt viimein tähtäimeen.
VastaaPoistaNoissa viimeisissä kuvissa on kiva myös tuo linnun varjo kiveä vasten.
Tykkään kyllä tuosta "veyttelykuvastakin". Lintu ei ole silti ollenkaan musta möntti, vaikka kova vastavalo onkin. Nokan kärjen läpi kuultaa siinä muuten hienosti valo.
Totta, uuvana, ei ole "paineita" kun ensi kuvat on nyt saatu :)
VastaaPoistaToka alimmassa kuvassa, on mielstäni paras poseeraus. Alimmassa taas linnun varjo on kiva, kuten totesit, ja luo mukavan sommitelman itse linnun kanssa.
Venyttely kuva on osa "venyttelykuvien"sarjaa :)
Poimin tähän vain nyt tuon yhden. Kenties joskus voi postata lisää jos ei ole muuta postattavaa...
Hyvä huomio muuten sinulla: Vastavalokuvissa valo kuultaa meriharakan nokan läpi aika jännästi :)
Aika uskomattoman näköinen satuolento porkkananokkineen on meriharakka. Noista vastavalokuvista pidän kovasti, niissä on myös kaunis utuinen vesi taustana. Jäämerellä nähdään heinäkuussa, meriharakat!
VastaaPoistaTotta puhut, Irma :)
VastaaPoistaPorkkananokkainen meriharakka on mukavaa seurattavaa, kun se "köpöttelee" pitkin rantakiviä ja kallioita.
Vastavalokuvissa 2-4 on tosiaan mukavan pehmeä tuo taustalla oleva vesi, erityisen mieluisa omaan silmääni on kuvien 2 ja 3 tausta.
Sinäkö olet menossa Irma Jäämerelle? Ja on treffit meriharakoiden kanssa? :)
Joka kesä pitää pohjoiseen päästä, Lappiin ja Pohjois-Norjaan, vähintään viikoksi, ruska-aikaan yleensä toisen kerran. Siellä "ylhäällä" näitäkin olen usein tavannut.
VastaaPoistaOK - Irma, kuulostaa kivoilta reissuilta. Noissa paikoissa riittää varmaan nähtävää. Lapin ruska on kaunis. Tosin olen nähnyt sen vain muutaman kerran ja aika kauan aikaa sitten. Pitäisi käydä nyt uudelleen, kun tätä valokuvaustakin harrastaa. Siellä olisi varmaankin paljon kuvattavaakin, kuin Norjassa myös.
VastaaPoistaKuviesi meriharakka on viehättävän näköinen lintu. Muistuttaakohan ääni tavallisen harakan ääntä?
VastaaPoistaVarhaisemmin ottamissasi kuvissa lintu on pääasia, viimeisissä taas tunnelma. Nuo varjot ovat mielenkiintoisia. Kameralla kirjoitettu tarina, jota katsoja voi mielessään täydentää. Kaikkia kuvia katsoo mielellään.
Kiitos Delilah :)
VastaaPoistaKiva kuulla perusteltuja kommentteja siitä millaisia ajatuksia kuvani herättää. Näitä on mukava kuulla.
Meriharakan ääni on ihan erilainen kuin tavallisen harakan. Meriharakan ääntä voisi kuvalla siten, että se kuulostaa siltä kuin se viheltäisi pillillä :)
Lintuopas kuvaa sen ääntä mm. näin: Ääni lennossa (myös maassa) usein tunnusomainen kimeä, kuuluva "biik" tai "ku'biik". Maassa merharakoiden (esim. pari tai pieni ryhmä nokat avonaisina maata kohti) kinastelu samanlaista kimeää ääntä. Tavallinen ääni on sarjana, usein duettona esitetty, pitkä kiihkeä "kip kip-kip-kip...", joka kiihtyy lopussa "klikliklikli..."-kimitykseksi tai tunnusomaisesti pulppuilevaksi "prrrrrrr..."-trilliksi. (Älä kysy mikä on "trilli", en tiedä) :)