Tähtireportteri

Piilevät kykyni valokuvaajana on ilmeisesti huomattu. Sain nimittäin lehdestä toimeksiannon tehdä kuvareportaasin ilmeisen tärkeästä urheilutapahtumasta. Sanoin kyllä, että minulla ei ole kokemusta kuin pääasiassa tipujen ikuistamisesta, mutta latojan mielestä tämä oli ihan okei. Olisin pätevä tehtävään. En sitten ryhtynyt pullikoimaan vastaan.

Menin ajoissa urheilupyhättöön, aikomuksenani tutustua kuvausympäristöön ja hakea hiukan kuvakulmia. Halusin tehdä homman kunnolla! Eihän minulla tosiaan ole mitään kokemusta urheilu- tai henkilökuvauksesta - tätä olin painottanut tarkoituksella, jotta ei tulisi sitten jupinaa jälkikäteen - mutta taittajan rennon tuntuinen asenne sai minut luottavaiseksi. Lentopallo on nopea peli, ja pallo pyöreä, mutta alkuvalmistautumiset tekemällä kunnolla maksimoisin onnistumisen mahdollisuudet.

Olin siis paikalla ajoissa, mutta siellä oli jo aika tavalla faneja, pari poliisia ja taksi sekä muuta yleisöä. En siis harmikseni pääsyt ihan vapaasti valitsemaan kuvauspaikkaani, ja päätinkin jäädä alimmalle lehterille, josta voisin kuitenkin tarvittaessa hiukan liikkua muita häiritsemättä. Lisäksi kanttiini oli siinä ihan vieressä, jossa näytti olevan kahvia ja hiukopalaa, joten sekin vakuutti minulle että olen oikeassa paikassa. Vedin kermakahvit ja lihiksen samalla näpelöiden kalustoani käyttövalmiuteen. Toimeksianto ei jäisi ainakaan värkeistä kiinni. Olinhan juuri saanut himoitsemani f/1.8 -valovoimaisen, apocalyptisen 70 - 200 millisen telezoomin, jossa on kromosomaattiset, atmosfäärisesti hiotut linssit pyöristetyillä päillä. Jos tuolla ei onnistu, niin ei onnistu millään!

Peli alkoi ajallaan ja keskityin olennaiseen, tehtävääni. Suljin aistini häiriöiltä ja annoin tunteen ohjata työskentelyäni. Hyvin menee - toistelin itselleni - ja siltä tuntuikin. Seuraavassa näytteitä tuloksista...

 

Nätti bokeh!

(vain f/1.8 valovoiminen kromosomaattinen putki pystyy tähän)

Mielestäni onnistuin mainiosti, mutta vastaava kolumnisti oli eri mieltä. Minulta kuulemma puuttui näkemys ja fokus. "Ja missä oli pelitilanne kuvat?", kolumnisti tivasi...

"Mikä oli ottelun lopputulos?", latoja jatkoi sauhuamistaan takavasemmalta. Tässä kohden jouduin tunnustamaan, että en tiennyt tulosta. Fokus oli kylläkin mielestäni kohdillaan. Olinhan keskittynyt siihen minkä sanoin osaavani - tai ainakin omaavani kokemusta  - eli tipujen kuvaamiseen. Ja tämä heillä oli tiedossa. Vaikea miellyttää ihmisiä, näemmä. No, kenties menetin etsikkoaikani ja urani tähtireportterina jäi tuohon, mutta kermakahvit ja lihis oli hyvät. Jotain positiivista siis.