Ostin viime syksynä pyöröpolarisaatiosuotimen, mutta sen käyttö jäi hetimiten, kun en osannut sitä käyttää / ei ollut malttia opetella :)
No ehkä syksy ja talvi ei ole tuon suotimen parasta käyttöaikaa.
Nyt kuitenkin kaivoin ko. suotimen esiin sunnuntaisella pyörälenkilläni. Olin siis kauniin päivän kunniaksi lähtenyt fillaroimaan ja otin kameran ja jalustan mukaan. Pyöröpolarisaatiosuodin oli ollut kameralaukussani mukana kokoajan, mutta toimettomana. Nyt oli niin aurinkoinen päivä, joten ajattelin että nyt se voisi toimia tuo suodin ja toimihan se :)
Ei varmaan tarvitse sanoa mitkä kuvat on otettu suotimella ja mitkä ilman?
Kuvia ei ole käsitelty mitenkään muuten, kuin "kehitetty" RAW-kuvista Tiffiksi ja kuvankäsittelyssä tehty rajaus ja kuva koon muunto blogikokoon ja tallennus jpg:ksi. Itse kuvaan ei ole tehty siis mitään väri tms. säätöjä tai "levelsejä".
Suodin poistaa heijastuksia ja lisää kontrastia ja saturaatiota. Se onkin selvästi kuvista nähtävissä, esim. pilvistä tai lehtivihreästä. Ero on oikeastaan hämmästyttävä ja ihmettelen, miksi en ole tullut kokeilleksi tuota uudelleen sen ekan epäonnistuneen kokeilun jälkeen. Sen suodatin aiheuttaa, että ollessaan "voimakkaimillaan" se himmentää linssiä, sen verran, että suljinnopeus hidastuu kohtalaisesti. Esim. ylimmässä kuvassa suljinnopeus on (ulkomuistista) 1/50 sek. ja toka ylin "ilman suodinta" kuva 1/200 sek. Toiseksi alin oli 1/80 sek. ja alin 1/160 sek.
Pyöröpolarisaatiosuotimessa on kaksi lasia päällekkäin ja uloimmainen pyörii vapaasti akselinsa ympäri. Suodin kiinnitetään objektiiviin kierteellä, joka on taaemman lasin reunassa. Sitten katsotaan kuvauskohdetta optisen etsimen läpi ja samalla pyöritetään etummaista suodinlinssiä. Etsimestä näkee selvästi, kun värikylläisyys tulee kuvaan sekä kontrasti paranee. Voimakkuutta voi sitten suotimen asennolla säädellä. Suotimen käyttö on siinä mielessä hankalaa, että kun tuota suotimen etulinssiä pitää päästä pyörittämään, ei oikein voi käyttää vastavalosuojaa. Tai voi, mutta on ensin säädettävä tuo suodin kohdilleen ja sitten vasta kierrettävä vastavalosuoja paikoilleen. En irroittanut suodinta eri kuvien ottamisen ajaksi, vaan kun otin tuon "suodatetun" kuvan, niin sen jälkeen käänsin suodinta noin 90° pois edellisestä asemasta, jolloin suotimen vaikutus oli kuta kuinkin poissa, ja otin "suodattamattoman" kuvan. Ero kuvissa on aika dramaattinen. Ihan hyödyllinen tuo suodin onkin, varsinkin aurinkoisella säällä :)
No ehkä syksy ja talvi ei ole tuon suotimen parasta käyttöaikaa.
Nyt kuitenkin kaivoin ko. suotimen esiin sunnuntaisella pyörälenkilläni. Olin siis kauniin päivän kunniaksi lähtenyt fillaroimaan ja otin kameran ja jalustan mukaan. Pyöröpolarisaatiosuodin oli ollut kameralaukussani mukana kokoajan, mutta toimettomana. Nyt oli niin aurinkoinen päivä, joten ajattelin että nyt se voisi toimia tuo suodin ja toimihan se :)
Ei varmaan tarvitse sanoa mitkä kuvat on otettu suotimella ja mitkä ilman?
Kuvia ei ole käsitelty mitenkään muuten, kuin "kehitetty" RAW-kuvista Tiffiksi ja kuvankäsittelyssä tehty rajaus ja kuva koon muunto blogikokoon ja tallennus jpg:ksi. Itse kuvaan ei ole tehty siis mitään väri tms. säätöjä tai "levelsejä".
Suodin poistaa heijastuksia ja lisää kontrastia ja saturaatiota. Se onkin selvästi kuvista nähtävissä, esim. pilvistä tai lehtivihreästä. Ero on oikeastaan hämmästyttävä ja ihmettelen, miksi en ole tullut kokeilleksi tuota uudelleen sen ekan epäonnistuneen kokeilun jälkeen. Sen suodatin aiheuttaa, että ollessaan "voimakkaimillaan" se himmentää linssiä, sen verran, että suljinnopeus hidastuu kohtalaisesti. Esim. ylimmässä kuvassa suljinnopeus on (ulkomuistista) 1/50 sek. ja toka ylin "ilman suodinta" kuva 1/200 sek. Toiseksi alin oli 1/80 sek. ja alin 1/160 sek.
Pyöröpolarisaatiosuotimessa on kaksi lasia päällekkäin ja uloimmainen pyörii vapaasti akselinsa ympäri. Suodin kiinnitetään objektiiviin kierteellä, joka on taaemman lasin reunassa. Sitten katsotaan kuvauskohdetta optisen etsimen läpi ja samalla pyöritetään etummaista suodinlinssiä. Etsimestä näkee selvästi, kun värikylläisyys tulee kuvaan sekä kontrasti paranee. Voimakkuutta voi sitten suotimen asennolla säädellä. Suotimen käyttö on siinä mielessä hankalaa, että kun tuota suotimen etulinssiä pitää päästä pyörittämään, ei oikein voi käyttää vastavalosuojaa. Tai voi, mutta on ensin säädettävä tuo suodin kohdilleen ja sitten vasta kierrettävä vastavalosuoja paikoilleen. En irroittanut suodinta eri kuvien ottamisen ajaksi, vaan kun otin tuon "suodatetun" kuvan, niin sen jälkeen käänsin suodinta noin 90° pois edellisestä asemasta, jolloin suotimen vaikutus oli kuta kuinkin poissa, ja otin "suodattamattoman" kuvan. Ero kuvissa on aika dramaattinen. Ihan hyödyllinen tuo suodin onkin, varsinkin aurinkoisella säällä :)
Hiukan jurppii, kun yleisesti näkyvät tarvikevalmistajat, -kauppiaat ja likimain kaikki puuhistaan kertoilevat käyttäjätkin sekoittavan toisiinsa ympyräpolarisaatiota aikaansaavan suotimen ja kiinnikkeessään pyöritettävän lineaaripolarisaatiota tekevän suotimen. Ikäänkuin he eivät olisi lainkaan joko kiinnostuneita tai tietoisia polarisaatiolajien erosta he käyttävät nimeä, joka sopii kumpaankin lajiin. Sinulla noin äkkilukemalta näyttäisi olevan käytössä tuo jälkimmäinen laji. Erehdynkö?
VastaaPoistaOnni Jääturve
Erehdyit.
VastaaPoistaKäytössäni on todellakin pyöröpolarisaatiosuodin (Marumi CPL), eikä lineaaripolarisaatio suodin (PL).
Tavalliset valonlähteet, kuten aurinko tai hehkulamppu, tuottavat käytännössä täysin polarisoimatonta valoa. Polarisoimaton valo, joka etenee sähkömagneettisena aaltona, värähtelee satunnaisesti eri suuntiin.
Valo voi olla lineaarisesti polarisoitunutta tai ympyräpolarisoitunutta. Lineaarisesti polarisoitunut valo värähtelee vain tietyn tason suuntaisesti. Esimerkiksi veden pinnasta heijastunut valo voi olla voimakkaasti lineaaripolarisoitunut. Ympyräpolarisoituneessa valossa kaksi valoaallon komponenttia värähtelee toisiinsa nähden 90 asteen kulmassa.
Polarisaatiosuotimen avulla kameraan saapuvasta valosta voidaan suodattaa pois tiettyyn suuntaan värähtelevät sähkömagneettiset valoaallot. Näin saadaan poistettua ei-toivottuja heijastuksia kuvista. Kuvaaja voi säätää efektin voimakkuutta pyörittämällä suodinta ja nähdä vaikutuksen etsimen läpi.
Pyöröpolarisaatiosuodinten lisäksi on olemassa myös lineaarisia polarisaatiosuotimia. Niillä aikaansaatu efekti on usein voimakkaampi kuin pyöröpolarisaatiosuotimilla, mutta lineaarisen suotimen käyttö voi vaikeuttaa automaattitarkennuksen toimintaa joillain kameramalleilla koska joissain kameroissa automaattitarkennus ja valotuksen mittaus menevät "beam-slitterin" eli valonsäteen jakajan kautta ja jos valo on vain lineaarisesti suodatettu, ei nuo toimi välttämättä, koska tarvitsevat ainakin kahteen suuuntaan värähtelevää valoa toimiakseen.
Kumpaakin voi pyörittää suotimeen päässä, sekä lineaari-, että pyöröpolarisaatiosuodinta. Lineaarisuodin vain tuppaa tummentamaan liikaa, jos sen vääntää tulevaan valoon nähden "sopivaan" kohtaan. On toki totta, että pyöröpolarisaationsuotimen etulasi on lineraaripolarisoiva, mutta alempilasi on ns. neljännesaaltolevy joa muuttaa lineaaripolarisoidun valon ympyräpolarisoiduksi, jolloin mm. kameran automaattitarkennus ja valotuksenmittaus toimii jälleen eikä suodin blokkaa valoa niin paljoa.
Eli summasummarum: minulla on käytössä pyöröpolarisaatiosuodin. Se miten valmistajat ja käyttäjät nämä nimeävät on sinänsä samantekevää, kunhan tietää miten kukin toimii ja että lineaaripolarisaatiosuodin on eri kuin pyöröpolarisaatiosuodin (ympyräpolarisaatiosuodin).
Tuota...kuvailisitko minulle ja muille valokuvauksen tekniikkaan vain pintapuolisesti tutustuneille mitä ympyräpolarisaatioilmiön ominaisuutta ympyräpolarisaattorissa säädetään pyörittämällä suodinta. Lineaaripolarisaattorissa asia tuntuu selvältä. Siinä pyörittäminen kääntää tasoa, jossa parhaiten läpi pääsevän valon sähkökenttä värähtelee.
VastaaPoistaOnni Jääturve
Sorry! Olitkin itse asiassa jo vastannut kuvaillessasi kameran ympyräpolarisaattorin rakenteen. Kiitoksia.
VastaaPoistaOnni Jääturve
No eipä mitään, en minäkään ole valokuvauksen tekniikkaan kovinkaan syvällisesti tutustunut. Vasta noin 2 vuotta olen valokuvausta harrastanut.
VastaaPoista