Valopallot

Tuo pajunoksa (tai mikä lienee) ja sen kukinnot on vain "pakollisena" rekvisiittana tässä kuvassa. Tarkoitus oli katsoa ja kokeilla saisinko aikaiseksi valopalloja pajun takana olevan järven pinnasta heijastuvasta auringon valosta. Kuva on kuvattu osittain vastavaloon, mutta aika kivat valopallot tuli kuitenkin, loppupelissä :)

Pesivä silkkiuikku

Nämä kuvat on kuvattu samana iltana, kuin nuo haarapääsky kuvat, mutta hetkeä myöhemmin, eli noin klo 21:15 aikoihin. Tämä ei nyt ole havaintona ihan samaa tasoa kuin Tikan ja JP:n havaitsemat ja kuvaamat mustakurkku-uikut, mutta ei itselläni kuitenkaan ole vielä edes tämän tavallisen silkkiuikun kuvia, niin siinä mielessä nämä on ihan OK :)
Huomasin yksinäisen silkkiuikun uivan järvenlahdella, mutta se oli sen verran etäällä, että tuli pieniä ja surkeita kuvia kohteesta. Ei saanut croppamallakaan mitään kelvollista. Kun olin lähdössä jo poispäin, kuin tuurilla havaitsin oheisen, pesivän silkkiuikun ihan vieressäni kaislikossa. Sen pari taisi olla se, joka uiskenteli lahdella...
Nostin illan hämäryydestä johtuen herkkyyden ISO 800:n, mutta täytyy sanoa, että siitä ei kamerani kenno oikein enään kunnolla selviydy. Koitin kyllä tehdä näille jälkikäteen kohinanpoistoa, mutta ei kauhean hyvin onnistunut, mielestäni. Alemmassakuvassa silkkiuikku on nostanut päälaen töyhdön pystyyn ja nokkakin on hiukan auki, kun se alkoi ääntelemään hieman hätääntyneen oloisesti...
Ilmeisesti yritin mennä hiukan liian lähelle sen mielestä. No lähdin kyllä pois heti miten...

Haarapääsky

Nämä on kuvattu eilen klo 21 aikoihin. Vaikka päivä oli kaunis, niin tuolloin oli jo sen verran hämärää, että "jouduin" kuvia ylivalottamaan jälkeenpäin RAW muunnosohjelmassa 2/3 aukon verran, jotta pääskystä saa paremmin selvää. Lisäksi kuvankäsittelyssä vaalensin lisäksi jonkin verran varjoja edelleen selventääkseni linnun piirteitä. Vaikka lintu kökötti paikoillaan, niin tuli aika paljon liike-epäteräviä kuvia, joko oman heilumiseni takia, tai sen takia kun pääsky katseli ympärilleen. En huomannut nostaa herkkyyttä riittävästi liike-epäterävyyden eliminoimiseksi. Herkkyysasetus oli vain ISO 200 näissä kuvissa.

Bongasin kuvan linnun polkupyörälenkkini varrelta, eräältä rautatiesillalta. Olin niitä siellä nähnyt jo aiemmin. Niillä on ilmeisesti pesiä rautatiesillan palkkien ja rakenteiden sisällä. Ensin kuvasin korkeammalla, ajolangoilla, olevia lintuja, mutta tuli huonoja kuvia. Ei saanut linnuista selvää kirkasta taivasta vasten. Sitten yksi linnuista tuli kuin tilauksesta rautatiesillan jalankulkukäytävän kaiteelle ja oli siinä riittävän kauan, jotta sain otettua nämä kuvat. Pääsin aika lähelle, parin metrin päähän, ja täydellä zoomilla ja aukolla otin nämä kuvat sitten. Kuvia on rajattu runsaasti kuitenkin, jotta saion linnun kunnolla esiin. Molemmat kuvat on kuvattu ihan samoilta jaloilta, mutta ihan vertailun vuoksi rajasin kuvat hieman eri lailla...

Outo lintu

Kaukaa kuvattu ja rajattu rajusti suoraan blogikokoon ilman "pienentämistä". Ei siis mitenkään laadukkaat kuvat. Kun se yhdistetään vielä siihen, että minulla ei ole oikein aavistustakaan mistä linnusta voisi olla kyse, niin ei voi muuta sanoa kuin, että hyvin menee :)
Tuskin mikään harvinaisuus kuitenkaan on kyseessä, voisiko kenties olla kyseessä jokin kerttu -laji (lehtokerttu esim.)? Olisiko jollain parempaa tietoa?

Kottarainen

Kun olin fillaroimassa edellisessä postauksessa mainitusta pyöröpolarisaatiosuotimen kokeilusta kotiin päin, huomasin rantaniityllä oheisten kuvien linnun. Ensin ajattelin, etä se on varmaan mustarastas, josta minulla jo on kuva, mutta ei kauhean hyvää, joten laitoin äkkiä pyörän parkkiin ja ryhdyin kaivamaan kameraa laukusta esiin. Ajattelin, kyllä että varmaan se jo ehtii lähteä, ennen kuin saan kameran esiin ja vireeseen, mutta ei, siinä se pompotteli rantaniityllä ja tonki lieroja mullasta esiin.

En ole ihan satavarma, mutta olen tuota lintukirjaa katsoessani tullut sihen tulokseen, että mustarastaan sijaan nyt onkin kyseessä ilmeisesti kottarainen. Koitin päästä lähelle tuota lintua, ja hyvin se kyllä pysyi maassa, eikä lähtenyt karkuun, mutta kun pääsin tietylle etäisyydelle, niin kottarainen siirtyi saman verran kauemmaksi. Maksimi zoomilla kuvasin (250 mm x croppi) ja aukko oli f/8. Näitä kuvia on silti taas täytynyt aika tavalla rajata, jotta sain linnun esiin heinikosta...

Pyöröpolarisaatiosuodin kokeiluja

Ostin viime syksynä pyöröpolarisaatiosuotimen, mutta sen käyttö jäi hetimiten, kun en osannut sitä käyttää / ei ollut malttia opetella :)
No ehkä syksy ja talvi ei ole tuon suotimen parasta käyttöaikaa.

Nyt kuitenkin kaivoin ko. suotimen esiin sunnuntaisella pyörälenkilläni. Olin siis kauniin päivän kunniaksi lähtenyt fillaroimaan ja otin kameran ja jalustan mukaan. Pyöröpolarisaatiosuodin oli ollut kameralaukussani mukana kokoajan, mutta toimettomana. Nyt oli niin aurinkoinen päivä, joten ajattelin että nyt se voisi toimia tuo suodin ja toimihan se :)
Ei varmaan tarvitse sanoa mitkä kuvat on otettu suotimella ja mitkä ilman?

Kuvia ei ole käsitelty mitenkään muuten, kuin "kehitetty" RAW-kuvista Tiffiksi ja kuvankäsittelyssä tehty rajaus ja kuva koon muunto blogikokoon ja tallennus jpg:ksi. Itse kuvaan ei ole tehty siis mitään väri tms. säätöjä tai "levelsejä".

Suodin poistaa heijastuksia ja lisää kontrastia ja saturaatiota. Se onkin selvästi kuvista nähtävissä, esim. pilvistä tai lehtivihreästä. Ero on oikeastaan hämmästyttävä ja ihmettelen, miksi en ole tullut kokeilleksi tuota uudelleen sen ekan epäonnistuneen kokeilun jälkeen. Sen suodatin aiheuttaa, että ollessaan "voimakkaimillaan" se himmentää linssiä, sen verran, että suljinnopeus hidastuu kohtalaisesti. Esim. ylimmässä kuvassa suljinnopeus on (ulkomuistista) 1/50 sek. ja toka ylin "ilman suodinta" kuva 1/200 sek. Toiseksi alin oli 1/80 sek. ja alin 1/160 sek.

Pyöröpolarisaatiosuotimessa on kaksi lasia päällekkäin ja uloimmainen pyörii vapaasti akselinsa ympäri. Suodin kiinnitetään objektiiviin kierteellä, joka on taaemman lasin reunassa. Sitten katsotaan kuvauskohdetta optisen etsimen läpi ja samalla pyöritetään etummaista suodinlinssiä. Etsimestä näkee selvästi, kun värikylläisyys tulee kuvaan sekä kontrasti paranee. Voimakkuutta voi sitten suotimen asennolla säädellä. Suotimen käyttö on siinä mielessä hankalaa, että kun tuota suotimen etulinssiä pitää päästä pyörittämään, ei oikein voi käyttää vastavalosuojaa. Tai voi, mutta on ensin säädettävä tuo suodin kohdilleen ja sitten vasta kierrettävä vastavalosuoja paikoilleen. En irroittanut suodinta eri kuvien ottamisen ajaksi, vaan kun otin tuon "suodatetun" kuvan, niin sen jälkeen käänsin suodinta noin 90° pois edellisestä asemasta, jolloin suotimen vaikutus oli kuta kuinkin poissa, ja otin "suodattamattoman" kuvan. Ero kuvissa on aika dramaattinen. Ihan hyödyllinen tuo suodin onkin, varsinkin aurinkoisella säällä :)

Laskeutuminen

Olen aika vähän kokeillut kameran P-moodia, eli tilaa, jossa kamera "arpoo" parhaan aukon ja suljinnopeuden (mielestään) asetetun herkkyyden mukaan. Nyt käytin sitä näitä kuvia ottaessani. Kuvien herkkyysasetus on ISO 200. Tein ehkä virheen, kun kuvia ottaessani zoomi oli maksimilla. Kohteen seuranta oli siksi hankalaa. Lisäksi tarkennus oli jatkuvatoimisella tarkennuksella, joka ei ehkä osunut ihan kohdilleen. Enkä tajunnut myöskään sitten ottaa sitä kolmatta kuvaa, jossa "laskeutuminen" on viety loppuun.
Ei terävintä mahdollista jälkeä läheskään, juuri mainituista seuranta ongelmista johtuen jne. mutta ihan mainio tilanne. Kivat laskutelineet sorsalla :)

Vesi on oudon vihreää, mutta se tulee ihan puista tuo väri. Tuo pieni lampi, jolla nämä kuvat on otetu on ihan puiden ympäröimä.

Leskenlehdet

Leskenlehdet paistattelemassa päivää, kauniina iltapäivänä, sorarinteessä, veden äärellä. Nyt ei oikein runosuoni kuki, joten jätän väkisin vääntämisen sikseen :)
Totean vain, että aika kiva syvyysterävyysefekti, varsinkin alemmassa kuvassa.

Västäräkki

Okei, neljä kuvaa oheisesta kaverista saattaa olla liikaa, mutta toisaalta ehkä ei :)
Olin menossa kuvamaan rästiin jäänyttä teema kuvausta, kun matkanvarella oheinen västäräkki tuli ihan jalkoihin tepastelemaan ja melkeinpä poseerasi kameralle. Sillä oli vielä hienona yksityiskohtana mato suussa, mutta en tietenkään ehtinyt ottaa kameraa riittävän ripeästi esiin, jotta olisin sen saanut ikuistettua kuviin mukaan. Kuvat on otettu aurinkoisena iltapäivänä.
Ylin kuva on hieman epätarkka mm. syvyysterävyytensä puolesta. Isoin aukko (f/6.3) oli selvästi liikaa noin valoisaan päivän aikaan. Muut kolme kuvaa on otettu hieman pienemmällä aukolla, f/8, ja kuvat näyttävätkin paremmilta.

Taisi muuten olla sama västäräkki, jonka näin melkein täsmälleen samalla paikkalla jossa nämä kuvatkin otin, kun kävin eilen illalla kävelylenkillä. Siinä se seisoskeli kävelytiellä, ihan kuin näissäkin kuvissa... :)

Perhonen

Ei ehkä kaikkein kaunein perhonen, mutta kun sattui kohdille, niin otin kuvan jos toisenkin. Tämä kuva on taas kuvattu "suorilta käsiltä", elävää etsinkuvaa käyttäen. Kuvan perhonen oli maanrajan tuntumassa olevan lehden päällä, joten kuvakulmasta tuli kohdetta ajatellen minusta parempi, kun sai kameran samalle tasolle kohteeen kanssa. Kuvasin myös normaalin optisen etsimen kautta, mutta ne kuvat tulivat enemmän yläviistosta, eikä siten olleet yhtä hyviä. En tiedä mikä perhonen on kyseessä, mutta tuskin mikään harvinaisuus...

Puolikas punarinta

Wanhuus ei tule yksin. Liikkeisiin tulee hidastuvuutta ja samoin muuhun reagointiin. Elikkä ihailin kuvan punarintaa (?) aikani ikkunasta, ennen kuin tajusin, että sehän pitää kuvata :)
Kun aikani tumpuloin kameran esiin saannissa sekä tarkennuksen kanssa, kun ei meinannut tarkentaa (lasin läpi kuvasin taas), niin punarinta lähti "pompottelemaan" kohden terassilaudoitusta, jonka alle sitten katosikin. Ehdin kuitenkin saaman yhden, puolikaan, kuvan (yllä) siitä. Kyttäsin sitä aikani, josko se tulisi uudelleen esiin, mutta en saanut siitä enään havaintoa... :(

Kimalainen

Oheinen kuva on kuvattu puolitoista viikkoa sitten. Ensimmäinen tänä keväänä näkemäni kimalainen. Tämä ei tosin ole läheskään yhtä hyvä kuva, kuin tämä viime elokuussa kuvaamani kimalaiskuva (vaikka tekstissä erheellisesti puhun mehiläisestä). Varsinkin tuo keskimmäinen noista viime elokuun kuvista on ehkä parhaimpia ottamistani kuvista, toistaiseksi. Nuo elokuun kuvat on kuvattu kittilinssillä, jonka zoomi yltää vain 70 mm:n. Nyt nämä kuvat on kuvattu Tamronilla ja 250 mm maksimizoomilla. Siinä se virhe tapahtuikin, kun pidin zoomia maksimilla ja tungin liian lähelle objektiivin kanssa, niin tarkennus ei toiminut kunnolla. Jäi tämä tuore kuva hiukan epäteräväksi ja väärin tarkentuneeksi.

Mustarastas

Eivät kauhean hyvin onnistuneet nämä kuvat, mutta ajattelin ne kuitenkin postata, kun mustarastas ei ihan tavallisin "tuttavuuksiin" kuulu. Kaksi ekaa kuvaa on kuvattu sisältä lasin läpi. Alempi kuva on kuvattu kyllä ulkona, mutta mustarastas oli aika kaukana ja kökötti varjossa. Alempaa kuvaa täytyi rajata aika rajusti siis.

Arka lintu tuo mustarastas. Se lähti kovin herkästi karkuun jos sitä koitti ulkona lähestyä. Lintu kylläkin viihtyi melkein koko päivän pihapiirissä, mutta lähelle sitä ei päässyt. Ollapa pitempi zoomi käytettävissä...

Pajunkissat kukassa

Kun muut tuntuivat rymyävän vappuna, otin minä fillarin alle, kameran matkaan ja lähdin pyöräilemään. Reissun varrella näin oheiset kukkivat pajunkissat mukavassa ilta-auringonvalossa, joten päätin ottaa niistä muutaman kuvan...