Eräs lintujen havainnointiin ja valokuvaukseen liittynyt unelmani sai ainakin osittaisen täyttymyksensä viime sunnuntaina, kun keltavästäräkin havainnoinnista alkanut hyvä tuuri jatkui hieman myöhemmin, kun siirryin uuteen kuvauskohteeseen. Olin kävelemässä Vanhankaupunginlahden (VKL) pitkospuita pitkin piilokojulle, kuin huomasin oheiset linnut, viiksitimalit. Olen jo pitkään toivonut näkeväni ja kuvaavani nämä linnut ja nyt ne olivat aivan yllättäen edessäni. Onneksi huomasin ne ajoissa, enkä rymistellyt päätäpahkaa vain pitkospuita pitkin.
Näillä nuorilla herroilla ei ollut vielä edes "amisviiksiä", mutta ei haittaa, nättejä lintuja ovat silti. Ja jäähän vielä tavoiteltavaa aikuisen viiksellisen koiraan havaitsemisessa ja kuvaamisessa kuin myös naaraan.
Näiden kuvien myötä haluan toivoittaa kaikille blogini lukijoille ja kommentoijille hyvää juhannusta! :)
Miksei mulla ikinä käy tuuri :D
VastaaPoistaEteen sattuu vain varpusia, naakkoja, lokkeja yms. tavallisia lintu tuttavia.
Hienot kuvat, joista ylin on kyllä oma suosikkini. Tuo etumainen Timali on, niin terhakkaana tuossa ja kaiken lisäksi toisesta näkyy sivuprofiili ja toisesta etu.
Hyvät Jussit!
No, Ilzu, voinet lohduttautua sillä, että ei minullakaan kovin usein tuuri käy :)
VastaaPoistaAika usein saa palata kuvausreissulta "tyhjin käsin" tarkoittaen, että kohteet joita on kenties nähnyt on niitä "tavallisia" ei-ihmeellisia, joita näkee hakemattakin.
Sinnikkyys on yksi asia joka palkitsee jossain vaiheessa. Vaikka en itse asu PK-seudulla, niin olen nyt kevään / alku kesän mittaan ajanut sinne useasti kuvaamaan, koska siellä on omaa kotiseutuani paremmat kuvausmahdollisuudet, mikä saattaa tuntua jostakin ihmeelliseltä. Niin se tuntui minustakin aluksi. Ehkä meri on se joka avaa lintujen suhteen paljon mahdollisuusksia...
No joka tapauksessa, olen monasti saanut palata ilman mitään kummempaa havaintoa, mutta nyt ihan lähiaikoina on alkanut tuntua siltä, että olen oppiunut havainnoinaan hiukan noita ruovikoissa olevia lymyilijöitä ja jokusen olen saanut kuviinkin. Vaatii kärsivällisyyttä, ajoittaista pysähtelyä ja kuulostelua jne. Aina ei toki kuvatkaan onnistu, tarkennus sahaa ja ei nappaa kohteeseen kiinni, mutta pitää vain koittaa uudelleen, vaikka hermo tuntuisi menevän joskus :)
Olen valokuvausta harrastanut vasta alle kaksi vuotta ja lintujen tarkkailua vielä hiukan lyhyemmän ajan, mutta olen jo jotain oppinut. Paljon on vielä opittavaa ja kehittyä voi aina.
Varpusia, naakkoja (näitä on hirveästi) ja lokkeja minäkin näen usein ja tuntuu, että muuta ei näekään. Lokit on kylläkin hauskoja kuvattavia ja nitä on montaa sorttia, joten en nitä väheksyisi kuvauskohtiena. Niistä voi saada mm. kivoja lentokuvia.
Kiitoksia kommentistasi, Ilzu, ja hyvät jussit sinullekin! :)
Ehdinkin jo ihmetellä viiksen puuttumista, mutta selvisihän sekin. Onnittelut! Enpä ole timaleita koskaan nähnyt, mutta eivät ne täällä päin asustakaan. Ellen sitten "entisessä elämässäni" maailmalla, mutta niin kaukaisia aikoja ei kukaan muista... Iloista juhannusta!
VastaaPoistaKiitos kommentista Irma! :)
VastaaPoistaJuu, Irma, nuorilla viiksitimalikoirailla ei vielä viiksiä ole :)
Ensihavainto oli minullekin nämä viiksitimalit (entinen nimitys oli kait partatiainen) ja ne asustavat pääasiassa järviruokokasvustoissa rannikolla. Ne lymyilevät tuolla ruokojen seassa ja niistä on aika vaikea saada näköhavaintoa.
Hauskaa juhannuksen aikaa sinullekin Irma!
Oletpa löytänyt harvinaisuuksia! Niin soman näköisiäkin ovat. En ole kuullut partatiaisista, en liioin viiksitimaleista. Mitä varten niiden nimi on muutettu, tiedätkö? Onko viiksi kenties etuliitteenä kuvaavampi kuin parta?
VastaaPoistaKiitos kommentista Delilah! :)
VastaaPoistaNämä ovat tosiaan aika harvinaisia varpuslintuihin kuuluvia lintuja, joskaan eivät tavattoman harvinaisia. Näitä on vain aika hankala havaita, kun elelevät ruovikossa piilossa pääasiassa.
En tiedä miksi nimi on muutettu. Luin vain itse eräästä lintukirjasta, että viiksitimalin entinen nimitys oli partatiainen. Eräässä lähteessä sanotaan näin: "Juhlapukuisella koiraalla on harmaa pää ja leveä musta viiksijuova, josta juontui sen entinen nimi partatiainen."
Voi hyvinkin olla niin kuin arvelet, Delilah, että viikset ovat kuvaavampi etuliite kuin parta. Nimittäin kun katsoo aikuisen viiksitimalin kuvaa vaikkapa lintukirjasta, niin viikset ovat selvästi kuvaavampi kuin parta.
Tässä eräs esimerkkikuva aikuisesta viiksitimalikoiraasta viiksineen.
Olipas hyvä esimerkkikuva. Muhkeat viikset on kaverilla! :D
VastaaPoistaAivan, Delilah. Hieno kuva on ja muhkeat viikset :)
VastaaPoistaToivon, että saan joskus otettua itse tuon esimerkkikuvan kaltaisen kuvan aikuisesta viiksitimalista.
Katos vau, sinä bongasit nämä. Itse kävin juuri eilenillalla tuossa samassa paikassa, ja lintujen ääni kuului koko ajan sieltä ruovikosta mutta en päässyt näkemään.
VastaaPoistaHyvät kuvat! Hauskaa nuorisoa, tulevat pienet viiksivallut.
Ja näin jälkikäteisesti hyvää juhannusta.
Juu näin tuli tehtyä eli bongattua, uuvana :)
VastaaPoistaToivon toki, että saan joskus otettua sellaisen klassinen kuvan viiksitimalista, kun se taiteilee talvella huurteisella korrella ja nauttii sen korren siemenistä :)
Siellä ruovikossa näitä on, mutta niitä on nyt varsinkin vaikea nähdä kun korsissa on lehtiä ja muuta näköestettä. Pesä näillä on kai korren varteen tehdyssä pussukassa tai vastaavassa.