Metsikössä kulkiessani, tuossa toukokuun puolen välin tienoolla, huomasin oheisten kuvien peipon kököttävän rauhassa puunoksalla. Ryhdyin kuvaamaan, jonka peippo huomioitsi ryhtymällä laulamaan "urku auki" :)
Kolme ensimmäistä kuvaa rajaamattomia, neljättä kuvaa hiukan rajattu kuvankäsittelyssä, jotta sain yhden "lähikuvan" peiposta...
PS. Viime pyhänä, ollessani matkalla Helsingin rautatieasemalta Kaisaniemen kasvitieteelliseen kuvaamaan, oli rautatientorilla jonkinlainen moottoripyörätapahtuma ja siihen liittyen muotinäytös. Menin katsomaan ja kuvaamaan, mutta ei taida uskaltaa postata kuvia, tulee pian laukusta blogini pieneltä mutta sinnikkäältä naislukijajoukolta ja kaikkoavat tyystin...
Taisi mallina olla mm. Miss Suomi Viivi Pumpanen...
PS. Viime pyhänä, ollessani matkalla Helsingin rautatieasemalta Kaisaniemen kasvitieteelliseen kuvaamaan, oli rautatientorilla jonkinlainen moottoripyörätapahtuma ja siihen liittyen muotinäytös. Menin katsomaan ja kuvaamaan, mutta ei taida uskaltaa postata kuvia, tulee pian laukusta blogini pieneltä mutta sinnikkäältä naislukijajoukolta ja kaikkoavat tyystin...
Taisi mallina olla mm. Miss Suomi Viivi Pumpanen...
Kylläpä palkeet puhkuvatkin, aivan takakenossa helskytellään.
VastaaPoistaViime viikonlioppuna olin konttailemassa polun vieressä (jotakin ruohoja kuvasin, en muista mitä) kun viereisestä puusta "putosi" ihan viereeni kaksi tappelevaa peippokoirasta. He jäivät hetkeksi maahan oikein painimaan, ihan kirjaimellisti kädenulottuville. Yritin kuvata mutta olivat niin lähellä ettei saanut telellä tarkennettua. Aikansa siinä ottelivat kunnes kai jotenkin huomasivat että ohhoh tässähän on katsojia ihan liki. Molemmat hyppivät siitä ruohikkoon lymyämään, toisiaan vieläkin kyräillen ja minua vähän silmäillen, vähän kuin miettien kumpi tunne oli voimakkaampi, pakeneminen vai tappelun jatkaminen.
Tuota kuviesi toukokuun "vaalenavihreää" valoa on muuten jo vähän ikävä, kesä on jo muuttunut niin tummanvihreäksi, kovaa vauhtia kypsyväksi.
Ei kai me nyt ihan pienestä pelästytä ;) vaikka kyllä minä silti komean kirjavaa peippopoikaa katselen ennemmin kuin Pumppasta. ;)
Juu, uuvana, kyllä tuo peippo veteli oikein antaumuksella :)
VastaaPoistaMielenkiintoinen sattumus ja kuvauksesi noista painivista peippokoiraista. Ne ovatkin olleet todella lähellä, kun tarkenus ei tupannut sinulla toimimaan. Samalla tuli muuten selville miksi onnistut saamaan usein hyviä kuvia: konttaat ja asetut kuvauskohteen kanssa samalle "tasolle" :)
Pitäisi itsenikin "alentua", niin voisin saada parempia kuvia, mutta kun olen niin kankea. Kyykkyyn kyllä pääsen, mutta en ylös ja tasapaino on kovin peräpainoinen, kellahtaa kumoon, ei onnistu rauhallinen kuvaustilanne noin... :)
No, ehkä mahallaan olisi sopiva kuvausasento minulle, mutta aika kiikku siitäkin tulisi :D
On totta, että tuolaista "vaaleanvihreää" valoa ei enään juuri ole, vaan se on tosiaan kypsynyt tummemmaksi. Onneksi kuitenkin löytyy vielä laaja kirjo hyviä valaistusolosuhteita, varsinkin jos ajoittaa liikkumisensa oikein tai jos on vain kärstivällinen ja odottaa :)
Epäilemättä peippopoika on kuvauskohteena kiinnostavampi, joskin olen tässä haaveillut henkilökuvauksesta lähinnä oppimismielessä ja siinä tarkoituksessa tuollanen "salaa" kuvaaminen muotinäytöksessä on hyvää harjoitusta. No toki vaate-esittelijät kuvaajat ja muut ihmiset näki, kuvaajiakin oli useita, mutta itselle tuntuu tuollainen joukossa kuvaaminen olevan helpompaa. En osaisi kuvata, jos malli vain poseeraisi minulle...
Ja olihan siellä mies"malleja" myös, mutta jotenkin ei tuo kamera hakeutunut heihin... :)
No kenties postaan joskus jotain näistä "muoti"kuvista tuonne sivublogiini, pääkuvauskohteeni oli kuitenkin Kaisaniemen kasvitieteellinen, joskaan siellä ei ollut ainakaan vielä kukkia, joita toivoin siellä olevan. Täytyy mennä joskus myöhemmin uudelleen.
Juu, pysy vaan näissä luonnon "tipusissa" tällä blogilla, voithan katsella pumppasia koneeltasi muutenkin.. Tai voithan tietysti perustaa ihan uuden blogin ihmismalleja varten. Oikeasti, tietysti saat omalle blogillesi postata oman makusi mukaisia kuvia...
VastaaPoistaPeippo tosiaan laulaa sydämensä - vai pitäisikö sanoa kurkkunsa - kyllyydestä. Kuten uuvanakin sanoi, peippopoika päihittää tullenmennen kaikenmaailman missukat.
Minäkin mietin, että peippopoikahan tuossa kuvassasi on, naaraalla on hillitympi asu. Peipon laulua kaipasi keväällä eräs tuttavanikin, joka menetti yhtäkkisesti suuren osan kuuloaan ja vasta odotteli kuulolaitetta. Nyt hän on sen saanut, mutta kertoi, että laulun sointi ei kuulolaitteen turvin vastaa sitä oikeaa. Sääli. Peipon laulu on tosi kaunis!
VastaaPoistaNo, kyllä minä Irma mieluusti nimenomaan näitä luontokohteita, lintuja, kukkia, eläimiä, kasveja jne. kuvaan. En vain ole niin taitava löytämään uusia kohteita. Toisaalta en ole rajannut kuvauskohteitaa mitenkään, vaan kuvan kaikenlista. Tämänkin päivän olin Iittalassa kuvaamassa lasinpuhalusta. Siellä oli pääasiassa puhaltajat raavaita miehiä, mutta oli joukossa muutama nainenkin. Siellä oli sellainen lasinpuhalus kilpailu...
VastaaPoistaNyt riittää kyllä minulla lintukuvia ja muita luontokohteita postattavaksi, mutta sydäntalvella joulukuu - helmikuu on vaikeita, ei ylensä ole oikein mitään kuvattavaa tai postatavaa. Kenties silloin tulee postattua näitä muita, mutta varmankin postaan sitten tuonne sivublogiini. Huomasin, että tähän blogiin postaamani naislentopallokuvat eivät olleet mikään suksee... :)
On itsellenikin tietysti mieluisinta, jos onnistuun kuvaamaan jonkun komean linnun laulamassa antaumuksella, tai jos löytää jonkin nätin luontokohteen. Sellaisia toki kuvaan ja postaan mieluitan. Kiitos kommentistasi Irma.
Kyllä, Delilah, peippopoika on :)
VastaaPoistaLinnuilla varsin tyypillisesti koirailla on korempi asu. Heidän kun pitää tehdä vaikutus naaraaseen. Ilmeisesti laulu on myös usein koiraalla koreampaa, mutta tässä voi olla paljon vaihtelua. Laulullaan kai koiraat myös koitaa vakuuttaa naaraat, kuin myös ilmoittaa kilpailijoille kuka hallitsee reviirillä.
Harmillista tuon tuttavasi kannalta, että linnun laulu ei enään soi niin koreasti hänen korviin. Vasta näin tämän valokuvausharrastukseni myötä olen itse alkanut enemmän kiinnittää huomiota linnun lauluun. Usein se on mukavaa kuunneltavaa, varsinkin, jos tunnistaa kuka laulaa jos ei ole suoranaista näköhavaintoa. Peipon laulu on komeaa, sen laulun taidan jo tunnistaa ilman näköhavaintoa. Vasta muutamat linnun laulut osaan "ulkoa", mutta pikkuhiljaa toivoakseni tuntemus parantuu...