Ohessa pari kuvaa puussa kökkivästä oravasta :)
Kuvat on otettu hieman reilu viikko sitten. Kummankin kuvan polttoväli 250 mm ja aukko f/6,3 ja ISO 400. Ylemmän kuvan suljinnopeus 1/60 ja alemman 1/80. Molemissa kuvissa, mutta etenkin ylemmässä, on taas havaittavissa "sinistä läikkää" kirkkaiden alueiden ja tummien alueiden reunoilla. Ilmeisesti tuo on taas sitä kromaattista aberraatiota. Hieman ehkä kohinaisia kuvia kummatkin, mutta alemmassa makuuni hieman lämpimämpi yleissävy.
Ei mitään loisto-otoksia, mutta ei ole kuva-arkistossa liikaa valinnan varaa tässä vaiheessa :)
Kuvat on otettu hieman reilu viikko sitten. Kummankin kuvan polttoväli 250 mm ja aukko f/6,3 ja ISO 400. Ylemmän kuvan suljinnopeus 1/60 ja alemman 1/80. Molemissa kuvissa, mutta etenkin ylemmässä, on taas havaittavissa "sinistä läikkää" kirkkaiden alueiden ja tummien alueiden reunoilla. Ilmeisesti tuo on taas sitä kromaattista aberraatiota. Hieman ehkä kohinaisia kuvia kummatkin, mutta alemmassa makuuni hieman lämpimämpi yleissävy.
Ei mitään loisto-otoksia, mutta ei ole kuva-arkistossa liikaa valinnan varaa tässä vaiheessa :)
Ihan Ok, orava on vikkelä kuvattava. Juuri kun sait tarkennuksen kiinni ja kaikki oli valmiina, sormi jo liikahti napilla,orava hävisi.
VastaaPoistaLiikkui semmoinen metrin-puolitoista vikkelällä liikkeellä.
Noin 10 metriä on metsäoraville se henkilökohtainen raja, karkuun lähtee jos lähemmäs menet.
Jotkut Seurasaaren oravat tulee syömääm olkapäälle, mutta ei metsäoravat.
Kuvista, alempi parempi, orava katselee juuri mitähän tuokin oikein puuhaa....
minun bravuurini on juuston perässä syliini kavunnut siili. kun juusto oli lopussa nuoli se sormeni ja sitten vielä puri käteen. >:o
VastaaPoistajape hallitsee nuo piirileikit eläinten kanssa; oravakin on jotenkin agitoituneen ja kuvaajaa kyttäävän näköinen. ilmeikäs! :)
Noin 10 metriä on metsäoraville se henkilökohtainen raja, karkuun lähtee jos lähemmäs menet.
VastaaPoistaJuu, on tullut huomattua. Ylemmän kuvan oravan näin sattumalta ikkunasta aamukahvilla istuskellessani. Otin siitä sitten kameran ja koitin ottaa kuvaa, mutta nousi ripeästi ylemmäs. Oli alle 2 metrin korkeudella kun havainnon tein ja siten nousi paljon ylemmäs kun minun tuloni havaitsi.
Kuvista, alempi parempi, orava katselee juuri mitähän tuokin oikein puuhaa....
Alemman kuvan oravan yhytin sitten hiukan aamukahvien jälkeen, kun varta vasten menin kameran kanssa ulos kytikseen ja tarkkailemaan. Tosiaan, siellä se korkealla puussa ihmetteli, että mitähän tuokin jamppa oikein hommailee :)
minun bravuurini on juuston perässä syliini kavunnut siili.
VastaaPoistaAhaa - tästä ei olekaan aiemmmin kertonut.
kun juusto oli lopussa nuoli se sormeni ja sitten vielä puri käteen. >:o
Lopussa kiitos seisoo! :)
Kenties siili vain omalla persoonallisella tavallaan ilmaisi että lisääkin saisi olla :)
jape hallitsee nuo piirileikit eläinten kanssa; oravakin on jotenkin agitoituneen ja kuvaajaa kyttäävän näköinen. ilmeikäs! :)
No juu, kyllä tämän tämän lintu- ja eläinkuvauksen eräänlaisen "pakonomaisen" päänavauksen kanssa on tullut lintujen ja eläintenkin perässä juostua ja vaanittuakin... :)
Minustakin oravan ilme on ilmeikäs mutta samalla ivallinen...se tietää, että en pääse lähemmmäksi käytännössä millään :)
jape: Lopussa kiitos seisoo! :)
VastaaPoistaaivan! siili ei ollut ilmeisesti kuullut ohjetta "älä pure kättä joka ruokkii sinua".
kyllä tämän tämän lintu- ja eläinkuvauksen eräänlaisen "pakonomaisen" päänavauksen kanssa on tullut lintujen ja eläintenkin perässä juostua ja vaanittuakin... :)
no se on kyllä tullut huomattua!
siili ei ollut ilmeisesti kuullut ohjetta "älä pure kättä joka ruokkii sinua".
VastaaPoistaNo se voi hyvin ola, että ei ole kuullut, mutta kuten niin usein, kun saa hyvää niin saattaa jotkin ohjeet unohtuakin, vaikka ohjeistettu olisikin :)
no se on kyllä tullut huomattua!
Ai olet huomannut...? :)
No olet sen verran tarkkavainen yleensä, että ihme oliskin jos et olisi huomannut :)
Mutta kyllä se kohta laantuu tuo "innostus" ja vaaninta moodi, kun kohteista tulee ns. tavanomaista kauraa. Eri asia on jos on tiedossa jokin uusi, vaikeasti havaittava / ikuistettava kohde, josta tekee itsellen uuden pikkuprojektin...silloin voi taas hiukan innostua :)