"Aurinkoa" synkkyyteen

 

Ohessa hieman aurinkoisuutta tähän synkkään vuodenaikaan. Kuvat on otettu Kasvitieteellisessä puutarhassa viime henäkuussa. Keli oli hiukan toinen kuin nyt. Valoa, lämpöä ja auringonpaistetta oli koko päivän. Loistava kuvaussää kerrassaan!

Sinisiipi Torronsuolla

 

 

Edelleen on kuvausmotivaatio alhaalla, eikä kelitkään suosi; joka päivä tuntuu olevan sateinen täällä päin. Vettä tulee...

Kaavin jo tässä kuvalaarin pohjia. Kuvia on kyllä aika paljonkin, mutta ei ole postauskelpoista matskua juurikaan. Valtaosa kuvista on tavanomaisia, eivätkä sisällä mitään yllättävää. En sellaisia ainakaan kovin usein viitsi tänne postata.

Nämä yllä olevat kuvat sinisiivestä (kenties kalliosinisiipi?) on kuvattu heinäkuun loppupuolella Tammelan Torronsuolla. Lintuja lähdin sinne katsomaan/kuvaamaan, mutta harmikseni ei niitä näkynyt. Kävelin suota halkovaa pitkospuuta pitkin ja siinä bongasin tämän sinisiiven. Kaksi ekaa kuvaa onkin otettu "pitkospuita vasten". Kolmas kuva, ja näistä selvästi paras mielestäni, on kuvattu perhosen lennettyä pitkospuiden viereen suomättäälle.

Tilhiä sittenkin

Luulin jo, että pihapiirini pihlajiin ei tämä vuonna ilmesty tilhiä. Puut olikin jo aikalailla kaluttu räkättirastaiden toimesta, mutta oli niissä vielä jonkin verran marjoja. Yllätykseni oli suuri, kun lauantaina kaupasta tullessani näin parikymmentä tilheä pihlajissa. Kävin nopeasti hakemassa kameran kotoani ja palasin pihlajien luokse kuvaamaan. Tuloksena on mm. oheiset kuvat.

400 mm (35 mm->600 mm), f/5.6, 1/160 sek., ISO1600

 

400 mm (35 mm->600 mm), f/5.6, 1/125 sek., ISO800

 

400 mm (35 mm->600 mm), f/5.6, 1/125 sek., ISO800

 

400 mm (35 mm->600 mm), f/5.6, 1/160 sek., ISO800

Kuvien tausta ei kaikkein nätein ole, mutta eipä sille oikein mitään voi. Lisäksi oli pimeä päivä: Vaikka kello oli kuvien ottohetkellä noin 11:45 oli taivas tasaisen harmaan maton peittämä. Suljinnopeudet jäikin näissä kuvissa liian hitaiksi, mutta ihan kohtuullisesti onnistuivat, vaikka eivät aivan parhaasta päästä terävyyden puolesta ole.

EDIT: Lisätty kuvien speksit kuvien alle.

Sitruunaperhonen

Enemmittä puheitta tällä kertaa, postaan oheisen lähikuvan sitruunaperhosesta (toivottavasti tämä nyt on sitruunaperhonen). Se on kuvattu samaisella Fiskarsin retkelläni elokuun alussa, kuin edellisenkin postauksen kuvat. Bongasin tämän perhosen ruokailemasta, erään museon pihapiiristä.

Muotibloggaus

Nykyisin on kovasti suosittuja nuorten naisten pitämät muotiblogit, jossa esitellään erilaisia "päivän asuja", sun muuta enemmän tai vähemmän näyttävää asustetta. Päätin kantaa oman korteni kekoon, tähän muodin vaihtelevaan maailmaan, esittelemällä muutaman asusteen näin valokuvien kautta. Näiden käyttökelpoisuudesta ja muodikkuudesta en sinänsä osaa mitään lausua, kun en itse ole vaatealan ihminen enkä muodinseuraaja muutenkaan.

 Takki

 

Baijerilais-tyyppiset pökät

 

Mekko

Nämä asusteet on epäilemättä kestävät, on nimittäin tehty pääasiassa Kevlarista. Käytännöllisyydestä en tiedä ja olivat aika pientä kokoa...

...bongasin nämä elokuun alkupuolella Fiskarsin Ruukki -alueelle tekemälläni retkellä. Kuvasin nämä taidenäyttelystä, salamaa käyttäen, kun tiloissa oli aika hämärää.

Pieni HDR tutoriaali

Seuraavassa on pieni HDR tutoriaali, jonka tekemistä olen pohtinut jo jonkin aikaa. Alkuperäisen idean aiheesta, josta kiitokset hänelle, antoi Tikka, kun aikanaan tuskailin mistä keksisin postattavaa...

Jos joku ei halua katsoa tutoriaalia läpi, tai se ei muuten kiinnosta, niin valmiit HDR-kuvat on tuolla ihan lopussa :)

Tarkoitus on siis kuvata lyhyesti, eikä mitenkään kaiken kattavasti, HDR-kuvien luontiprosessia, johon olen itse tottunut. Muitakin tapoja on ja ne voivat hyvinkin olla parempia. Kuvaan vain työtapaa, johon olen itse tottunut. Tämä opas ei käy ihan kaikkia vaiheita läpi, ainakaan yksityiskohtaisesti kuvakaappausten muodossa. Oletuksena on, että lukijat osaavat kuvankäsittelyn perusteet. Tässä oppaassa ns. HDR-ohjelmana käytetään Photomatix Pro 3.2 -ohjelmaa (ohjelman kotisivut) ja kuvankäsittelyssä Paint Shop Pro X2 -ohjelmaa (PSP). Muitakin vastaavan kaltaisia ohjelmia on.

HDR-kuvat luodaan yleenä kolmesta tai useammasta eri valotusajoilla kuvatuista kuvista, jotka on kuvattu siis samasta kohteesta "samoilta jaloilta". Yleensä käytetään apuna siis jalustaa tai vastaavaa. Kuvien valouserona pidetään nyrkkisääntönä ±2EV:n eli aukon valotuseroja. Kuvat kuvataan siis yleensä -2EV...0EV...+2EV:n välein. 0EV on ns. oikea valotus kohteesta. Itse olen kokenut, että  ±2EV:tä on usein "liikaa", joten käytän itse varsin usein ±1.7EV:n valotuseroja. Niin seuraavissakin kuvissa. Kuvat on kuvattu ehkä hiukan liian pimeässä, mutta ei haitanne tässä tutoriaalissa.

---- (tämä osa lisätty 15.11.2009)
Kamerani Sony a300:n kennon laatu ei ole paras mahdollinen, eikä se oikein "pidä" (tai minä en pidä oikeammin) pimeässä kuvattaessa suurista herkkyysasetuksista, koska kohina lisääntyy selvästi. Yleensä kuvaan ISO100 herkkyydellä, mutta nyt oli jo "liian" pimeää, joten jouduin käyttämään ISO200 herkkyyttä saadakseni järkevät valotusajat. Kamerani maksimivalotusaika on näet 30 sek., jollei "bulb"-asetusta oteta huomioon, ja kuten tuossa hieman alempana olevasta kuvasta näkee on siinä jo 15 sek. valotus. Jos herkkyys olisi ollut ISO100, olisi valotusaika ollut jo lähellä, tai ylikin, 30 sekunnin maksimin. Lisäksi minusta itsestäni on sopivaa, jos maksimi valotusaika on noin 15 sek. HDR-kuvan "ylivalotuskuvassa", pimeällä kuvatessa. Tämä on vain oma mieltymys ja tottumiskysymys.
Yleensä maisemakuvissa suositaan hieman pienempää aukkoa (suurempi f-luku), jotta saadaan syvyysterävyyttä, mutta näissä näin pimeässä otettavissa HDR-kuvissa käytän käytettävissä olevaa maksimiaukkoa juurikin tuon minulle sopivan valotusajan saamiseksi. Hieman valoisemmalla olisin voinut käyttää,  ja olen käyttänytkin, pienempää aukkoa.


Kamerassani on kyllä valotuksen haarukointi "Auto Exposure Bracketing" (AEB), mutta se valitettavasti on rajoittunut -0,3EV...0EV...+0,3EV tai -0,7EV...0EV...+0,7EV haarukointeihin, ei siis edes kokonaista aukkoa, joten sitä ei voi käyttää HDR kuviin. Tarvittaisiin siis -2EV...0EV...+2EV (tai lähes tämä) eli noin 4 aukon haarukointi. Tästä syystä käytän HDR kuvia ottaessani manuaaliasetuksia. Asetan aukon ja säädän ajan katsoen kameran valotusmittarin EV-lukuja. Otan siis kuvan kerrallaan ja säädän ajan jokaisen kuvan jälkeen uuteen EV-lukuun. Voisin käyttää kaukolaukaisinta, ja se olisikin hyödyllinen jos kamerassani olisi riittävän laaja AEB, mutta nyt käytän yleensä kameran 2 sekunnin viiveajastusta, jotta kuvaan ei tule laukaisijan painamisesta tärähdystä. Kuvaan myöskin, luonnollisesti, jalustaa hyväksikäyttäen. Valkotasapaino on minulla Auto-asennossa ja käytän valotuksen mittaukseen keskustapainotusta (ei piste siis) johon yleensä osuu ne valoisimmat alueet. Olen joskus kuvannut pimeässä myös kokokuva-alan valoisuuden huomiovaa matriisimittausta käyttäen, mutta valotusajat menee ihan erilaisiksi (lyhyemmiksi) ja kuvista tulee minusta huonompia.


Tarkennuksessa käytän pistetarkennusta objektiivin keskeltä. Yllättäen en ole huomannut hyödyntää, tarkennettuani ekan kuvan, siirtymistä manuaalitarkennukseen, mikä olisi loogista, vaan olen tarkentanut kameran tarkennusautomatiikalla jokaisen kuvan erikseen. Olisi tosiaan ollut järkevää käyttää automaattitarkennusta ekaan kuvaan ja sitten vaihtaa manuaalitarkennukseen, eikä koskea siihen kuitenkaan. Tähän asti kamera on pääasiassa tarkentanut aina oikein eri HDR-valotusten ottojen yhteydessä, mutta muistelen, että joskus on alkanut tarkennus sahaamaan. Tämäkin olisi vältetty kun olisi vaihtanut manuaalille ekan kuvan oton jälkeen. Kuvaan usein HDR-kuvat ns. vyötärötasolta, joten tarkennuksen jne. asiat katson yleensä kameran live view -näytöltä, en optiselta etsimeltä.
---- (lisäys päättyy)


Seuraavassa siis lähtökuvat, jotka on kuvattu syyskuun loppupuolella klo 20:30 aikoihin, ja joista HDR kuvaa lähdettiin rakentamaan. Kuvat on otettu SONY a300 -kameralla RAW-muotoon ja konvertoitu 8-bittiseksi TIFFiksi Sonyn Image Data Converter (IDC) -ohjelmalla. Tiedän, että jotkin "HDR tosiharrastajat" :) tekee 16-bittisiä TIFFejä, mutta minusta ne tekevät vain turhan isoja tiedostoja. Itse olen tyytynyt siis 8-bittisiin.

 -1.7EV, aukko f/4.5, 35 mm, 1 sek., ISO200

0EV, aukko f/4.5, 35 mm, 4 sek., ISO200

 +1.7EV, aukko f/4.5, 35 mm, 15 sek., ISO200

Seuraavaksi yllä olevat kuvat ladataan Photomatix -ohjelmaan. Painetaan "Generate HDR image" -nappia, jolloin ohjelma kysyy mitä kuvat otetaan mukaan (kts. kuva alla).

 

Seuraavaksi annetaan ohjelmalle ohjeita, kuinka kuvat tulisi kohdistaa keskenään ja käytetäänkö kromaatisen aberraation ja kohinan poistoa (itse en näitä yleensä käytä tässä vaiheessa). Muut käyttämäni asetukset näkee alla olevasta kuvasta.

 

Tuloksena on alla olevan kuvan "raaka" HDR-kuva, joka ei vielä näytä oikein miltään, vaan sille pitää antaa tonemapping-käsittely, jolla kuvan sävyt saadaan silmällä ja monitoreilla katseltavaan muotoon. Painetaan Tone Mapping-nappia.

 

Kuvaan vaikuttavat säädöt on vasemmalla palkissa. Kokeile eri säätöjen vaikutusta ja kun olet tyytyväinen niin luo HDR-kuva. Voit katsoa alla olevasta kuvasta millaiset säädöt minä tein kuvalle ennen kuin painoin Process-nappia, jolloin "tonemapattu" HDR-kuva luodaan.

 

Tuloksena on "valmis" HDR-kuva. No ei se oikeasti ole vielä loppuun asti käsitelty, vaan käsittelyä jatketaan kuvankäsittelyohjelmassa. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa on aika paljon yksittäisiä punaisia, vihreitä ja sinisiä väripikseleitä, jotka häiritsee ja ne on poistettava kuvankäsittelyssä. Se miksi niitä tulee, johtunee kamerani kennosta ja pitkistä valotusajoista.

 

Kuvankäsittelyssä (PSP) teen siis vielä jonkin verran käsittelyä kuvalle. Se mitä kuvalle tehdään riippuu kunkin mieltymyksistä. Itse aloitin HDR-kuvan kohinanpoistolla, jonka jälkeen rajasin kuvan. Päädyin panoraamamaiseen rajaukseen. Rajauksen jälkeen poistin kloonaustyökalulla yksittäiset punaiset, vihreät ja siniset pikselit. Sitten muutin kuvan blogikokoon ja terävöin (Unsharp Mask). Tulos on alla:

 

"Liian" pimeässä ulkona kuvatuissa HDR-lähtökuvissa tuppaa taivaaseen tulemaan minua häiritsevää väriharsoa, olen huomannut. Siksi tein vielä toisen hieman tummemman version HDR-kuvasta, joka on tässä alla:

Kumpi on parempi, se on kai maku asia. Nämä ei nyt kaikkein parhaimmat HDR-kuvani olleet, mutta täyttivät tämän pienen tutoriaalin tarpeet. Muita tekemiäni (ja parempia mielestäni) HDR-kuvia voit löytää vaikka tuosta oikean sivupalkin "Tunnisteet" -kohdan alta löytyvää HDR -merkintää painamalla.

EDIT (15.11.2009): Nimimerkki Tikka esitti hyviä kysymyksiä kommenttilootassa, ja huomaan että osa vastauksista niihin kuuluu selvästi tänne tekstin joukkoon, joten lisään tekstiä mm. kuvausasetusten ja itse kuvien ottotapahtuman selostuksella. Lisään tekstiä lähinnä tuonne ensimmäisen kuvan yläpuolelle.

Pieni torikokous

Kuvauskohteiden ja -inspiraation puuttuessa, tein oheisen kuvamanipulaation, tällä kertaa mustavalkoisena. Kuva on koostettu neljästä eri kuvasta.  Kuvia piti tulla tuohon alkusuunnitelman mukaan 6, mutta kaksi niistä peittyi kokonaan toistensa alle, joten ei maksanut vaivaa pistää niitä. Olisi pitänyt olla huolellisempi kuvattaessa, katsoa ja suunnitella paikat tarkemmin.

Harjoittelin kuvankäsittelyssä maskitasojen käyttöä ja lisäksi kokeilin hiukan säätötasoja. Ihan huvin vuoksi ja urheilun kannalta tehty kuva, ei mikään mestariteos. Ajanvietettä, lähinnä.

Pieleen meni

Oli vahva visio tehdä jotan komeaa, tarkoitan kuvauksen suhteen. Olin nimittäin nähnyt digicamera.net:issä hienoja kuvia vedenpinnasta "ponnahtavasta" vesipisarasta ja ajattelin että helppoa kuin heinän teko. Minähän teenkin muiden kuvauskohteiden puuttuessa tuollaisen sommittelun ja toteutuksen, ja  sitten nappaisen komeita kuvia...

Helpommin sanottu kuin tehty. Tulos näkyy seuraavista kuvista ja ne ei oikeastaan ole julkaisu kelpoisia, mutta ajattelin, että jos opetusmielessä ja turhaa itsevarmuuttani karistaakseni ne nyt postaan julki. Pistän nyt kuvat tähän ensin ja sitten selostan tuonne kuvien alapuolelle hiukan mitä tein jne.

 

 

Itse kuvausasetelmasta pienessä olohuoneessani saa jonkinlaisen käsityksen näistä parista kuvasta täällä ja täällä. En viitsinyt niitä laittaa tänne esiin. Kuvista poiketen oli laatikoiden välissä yllä olevien  kuvien kuvaushetkellä tarjotin.

Ensin tarkensin kameran, joka oli jalustalla, ylimmässä kuvassa olevaan lyijykynään (tuosta kuvasta tuli päivän paras, muut oli surkeita :).  Kameran tarkennuspisteen ja pisaroiden tippumiskohdan tarkistin siis pullolla, josta pisaroita tiputtelin. Siitä johtuvat siis kuvan pisarat. Koitin saada pisaran tippumaan kynässä olevaan tekstiin ja tarkensin sitten objektiivin tekstiin. Sitten muutin kameran tarkennuksen manuaalille, jotta se ei laukaistaessa muuta tarkennusta.

Helppoa, luulin edelleen, mutta ei ollut. Vaikka muu asennelman rakennus onnistui hyvin, muodosti valo sitten ongelman. Valo ei riittänyt, vaikka oli aurinkoinen aamupäivä. Valotusajat oli aivan onnettomia, jotain 1/10 sek. - 1/20 sek.  Ei tuollaisilla "hitauksilla" pisara pysähdy. Ei auttanut vaikka herkkyyttä nostin ISO800 ja pöydällä oli pöytälamppu paistamassa kohteeseen. Ei auttanut ei. Sitten keksin käyttää kameran salamaa, mutta senkin synkka on onnettoman hidas. Vaikka herkkyys oli ISO800, oli suljinnopeus vain 1/125 sek. joka on täysin riittämätön edelleen. Salamasta johtuen veden värikin meni onnettomaksi, kuten kuvista näkyy, ja siitä tuli kauhean kontrastikas. Lisäksi suuri herkkyysasetus aiheutti kuviin kohinaa. Ilmeisesti kamerani flash sync:ia ei saa manuaalisesti nopeammaksi, ainakaan sisäänrakennetulla salamalla. Jos herkkys oli alle ISO800 oli suljinnopeus vain 1/60 sek. salamalla. Minulla oli kyllä aukkoprioriteetti käytössä, en tiedä olisiko manuaalilla ja/tai suljinprioriteetilla saanut nopeampia suljinnopeuksia salamalla...

No pieleen meni nyt tämä koe, eikä tullut sellaisia mitä ajattelin. Opettavainen koe oli toki. Vaatii kärsivällisyyttä pudotella pisaroita (sekin on aika moinen ongelma, siis pisaroiden pudottelu) ja koittaa laukaista kameraa oikealla hetkellä. Kenties sitten, kun  on kunnon ulkoinen salama ja kunnon valot, voisi kokeilla uudelleen paremmalla onnella.

Täältä Liquid Sculpture -sivustolta voi katso millaisia kuvia minun oli tarkoitus ottaa näin heti kärkeen ja ihan kylmiltään :)

Täysikuu

Tämä kuva ei paljoa selittelyjä kaivanne... :)

Kuvattu nyt viime lauantaina (31.10.2009), käsivaralta manuaaliohjelmalla. Polttoväli 400 mm (35 mm järjestelmässä 600 mm), aukko f/8, suljinnopeus 1/500 sek. ja herkkyys ISO200. Nyt jälkeenpäin tuli mieleen, että olisi pitänyt vielä kokeilla telekonvertteria (1.4x) ja manuaalitarkennusta. Tätä kuvaa on näet aika tavalla rajattu taas (niin kuin yleensä). Telekonvertterilla olisi kenties voinut saada kuun muotoja hiukan paremmin esiin...