Kesä on blogimaailmassa aika hiljaista aikaa, olen huomannut, eikä silloin niitä kaikkein parhaimpia otoksiaan kannattane laittaa esiin, mikäli palautetta toivoo. No taukoa tai bloggaustahdin hidastusta on hyvä itsekin silloin tällöin harrastaa...
Ajattelin kuitenkin laittaa tässä nyt esiin taannoin kuvaamani punajalkaviklo -kuvat, kun hän tuli ystävällisesti suhteellisen lähelle esittäytymään ja varsin epätavalliseen paikkaan siihen nähden missä se yleensä tarpoo.
Kuvat on otettu Espoon Laajalahdessa, Maarin tornilta. Tornista reilu 12 metriä etu vasemmalle on muutama keskeltä katkennut puu, jossa linnut ajoittain levähtävät. Vikloja niissä harvemmin näkyy, vaan ne on yleensä kauempana liejukossa. Nyt tämä punajalkaviklo onnekseni päätti tulla hetkeksi tuohon. Lisäksi kannaltani oli sekin hyvä puoli tuolloin, että tornissa ei ollut muita, vaan pääsin siinä varusteineni liikkumaan ja vaihtamaan esteettä paikkaa ja kuvakulmaa. Kuvissa näkyy pieniä vaaleita ja mustia pisteitä. Ei ole likaa kennolla tai linssissä, vaan ne on jotain "mytiäisiä", jotka parveili tuossa viklon lähettyvillä.
Näistä kuvista alin on mielestäni paras.
Olet löytänyt hauskan paikan kuvata punajalkavikloasi. Lapsuudenaikaisessa lintukirjassa oli piirretyt kuvat. Varsinkin vesilinnut oli kuvattu usein seisomassa jonkin pylvään tai pölkyn päässä. Totta kai, sellaisissa paikoissahan niiden on hyvä levähtää ja samalla pitää silmällä ympäristöä.
VastaaPoistaEnsimmäisessä kuvassasi siipien alapuolen väritys on näkyvillä. Punajalkaviklon olemuksesta saa hyvän käsityksen. Kaunis, siro lintu.
Harvoin näkee laskeutumiskuvia linnuista. Tästä tulee mieleen balettiesitys. Toinen jalka on sirosti sivulle ja siivet kuin kädet ojennettuna taakse yläviistoon.
Alimmaisessa kuvassa viklo taitaa torkkua. Se näyttää niin levolliselta. Pää on hiukan painunut alaspäin. Tai ehkä se tähyileekin mahdollista herkkupalaa kaislikosta?
Totta, Delilah, tuo oli tavallisuudesta poikkeava paikka punajalkaviklolle. Yleensä se tosiaan on mielummin liejukossa käyskentelemässä ja ruokaa etsimässä, kahlaajanlinnun luonteeseen sopivasti.
VastaaPoistaVanhoissa lintukirjoissa on - kuten kerrot - hauskoja piirroksia linnuista. Muistelen niitä vanhempia lintukirjoja joskus itsekin nähneeni.
Kiitos Delilah mukavasta kommentista :)
no jo on kuvat! kun mainitsit että punajalkaviklonkin satuit (taas?) näkemään, en ajatellut ollenkaan että näin poikkeavassa tilanteessa. oma mielikuva kahlaajista kun on aina se hyvin kaukainen, liejukossa kahlaava tikkujalkainen pilkku.. eli hieno bongaus, kannatti olla tornilla! :)
VastaaPoistakesä on kyllä vähän heikkoa aikaa istua sisällä tietokoneen kelmeässä valossa. tunnustan ensimmäisenä olevani *jälleen* laiska bloggaaja ja lukija. :( aika menee ihan muissa puuhissa, esim luonnossa kuvatessa! tosin olet tainnut sen huomatakin, sen verran usein olet nytkin ollut seuranani.
vanhoista lintukirjoista tuli mieleen erään vanhat muistipelin/korttipelin(?) lintupiirrokset. onkohan kellään parempaa tietoa mistä pelistä oli kysymys.. meillä on mökin kuistin seinässä niitä kortteja kollaasina. samoin mökin seiniltä löytyy "retroja" lintujulisteita ja -tauluja. taulut esim on saatu vanhan peruskouluni (tietääkseni) bilsanluokasta, niitä kun oltiin heittämässä jo pois.
Kiitos tikka! :)
VastaaPoistaNo tuuriahan tuossa punajalkaviklo havainnossa oli. Yleensä on tosiaan niin, että nämä viklot on etäällä ja pienen pienistä kohteista saa melkein arvailla, että mikähän lintu tämäkin nyt on. Kenties olen punajalkaviklon joskus aiemmin jo saanut kuviin - en muista varmaksi - mutta ekat selkeät havainnot ja kuvat nämä nyt kuvatut on. Tornista harvoin pääsee mitään kuvaamaan, vaan tarkkailu jää kiikarointiin, mutta nyt lyhyellä aikaa on tullut tuo keltavästäräkki ja tämä punajalkaviklo havaittua ja kuvattua, kiitos sen, että ne itse tulivat sopivan lähelle.
Tuo on totta, että kesällä - varsinkin jos on hyvät säät - ei väki kovinkaan paljoa ole sisällä tietokonetta tiiraamassa. Ehtiihän sitä syksyllä ja talvella tehdä riittämiin. Nythän sitä pitäisi itsekin kuvata ja kerätä matskua talvea varten. Taas vain tuntuu nyt parhaaseen aikaan tulleen työtehtäviä päälle. Ei auta valittaa, vaan ne on tehtävä silloin kun niitä on. Onneksi tässä varmaan voi päivän pari aina välissä pitää vapaata ja ehdin minäkin kuvaamaan. Todennäköisesti siellä sinunkin suunnillasi tässä tulee vielä liikuttua, lähiaikoinakin, kuvauspuuhissa.
Itselläni on hämärä mielikuva noista mainitsemistasi lintupelikorteista, että olisin sellaiset joskus nähnyt. Täytyykin koittaa selvitää josko niistä saisi jotain enemmän selville...
Muistan itse noita biologianluokan lintutauluja aika hyvin itsekin. Ne olivat hienoja ja on sääli, että niitä on varmaan paljon heitetty jo pois kouluista ilman, että joku olisi ottanut ne talteen itselleen.
Hyvät kuvat punajalasta.
VastaaPoistaReviirin itselleen varannut punajalkaviklo istuskelee usein mielellään esimerkiksi aidanseipäiden päällä tai tällaisissa konkeloissa. Sieltä näkee oman läänin hyvin ja voi valvoa trafiikkia, kun luhtaniityt muuten ovat kovin tasaisia eikä nyppylöitä tai muita vartiointipaikkoja siellä oikein ole. Muuttavia lintuja näkee taas pääosin maassa ruohikon seassa tai liejukoilla "laiduntamassa" muitten muuttokahlaajien tapaan.
Minäkin juuri ajattelin, että kai nyt kesällä voi bloggauksen kanssa ottaa vhän iisimmin - kuvia nyt taas taas tulee otettua paljon enemmän kuin muulloin. Mutta ehtiihän iitä varmaan sitten syyspimeilläkin postailemaan.
Kiitos kommentista uuvana! :)
VastaaPoistaTosiaan, aivan kuin "tonttiaan" tarkkailisi tuo punajalka :)
Paremmat näkymät sieltä on tiluksilleen kuin liejukosta, joka on kuin tasaista pohjanmaan lakeutta :)
Kesällä voi tosiaan tämän bloggauksen ottaa rauhallisemmin, kun ei sitä yleisöäkään ole niin paljoa blogimaailmassa. Syksyllä joutaa sitten taas postailemaan, vaikkakin pelkään että nyt säästeliäästä postaustahdista huolimatta materiaali taas loppuu marraskuun lopulla ja sitten on joulu - helmikuun hiljaisempaa materiaalipulan takia...
Tykkään enemmän parista ekasta kuvasta, joissa näkyy toinenkin pökkelö syvyyttä tuomassa.
VastaaPoistaNäkisipä punajalkaviklon tai edes kuulisi (siis täällä). Kyllä niitä meillä päinkin jonkun verran liikkuu, mutta ei ole itsellä eteen sattunut. Saaristoreissuilla niitä tietysti näkee paljonkin.
Itsellä ei tule kauheasti kuvailtua kesällä, joten blogiakaan ei voi usein päivittää.
Kiitos kommentista Hullukaali :)
VastaaPoistaNo ei näitä vikloja täällä minunkaan seudulla tapaa, vaan on mentävä tuonne rannikolle, ainakin minun :)
Itse taas koitan mahdollismman paljon kuvata nyt kesällä, jotta pääisi sitten niiden kuvien turvin mahdollsimman pitkälle syksyä ja alkutalvea. Olen aika huono löytämään hyviä kuvauskohteita, varsinkin tältä omalta kotiseudulta. Aina tuntuu että muualla on parempia :)
Blogiaan ei tosiaan nyt kesällä paljoa viitsi päivittää, mutta kyllä minulla jotain on tulossa aina silloin tällöin...ja jo lähiaikoina. Nyt vain painaa muutamat työtehtävät päälle ja ei jaksa kuvia käsitella juuri nyt. Mutta toivottavasti tässä lähiaikoina...