Tämä on joku korento varmaan, mutta en osaa sanoa mikä. Kuvat on otettu Sigma 120-400mm -objektiivilla ja kuvia on hieman rajattu. Kuvan taustojen eroavaisuus johtuu siitä että kuvasin kuvat hieman eri kulmissa. Ylemmän kuvan aukko oli f/5.6 ja alemman f/8.
Tämä on nyt samalla pieni juhlapostaus sikäli, että ylempi kuva on 400. tähän blogiin postaamani kuva. Blogin pidon ja ekan kuvan postasin hieman alle vuosi sitten. Kyllä valokuvaustaidoissa kehittyminen on hidasta :)
EDIT: Näemmä se 400. kuva on nyt hävinnyt jonnekkin, kun ei ole postauksen joukossa mukana. Tuo mikä näkyy on 401. Tässä postauksessa oli siis kaksi kuvaa, mutta blogger on näemmä toisen "syönyt". Lisään puuttuvan kuvan uudelleen myöhemmin.
EDIT2: Nyt 400. kuva (ylempi) lisätty uudelleen.
Tämä on nyt samalla pieni juhlapostaus sikäli, että ylempi kuva on 400. tähän blogiin postaamani kuva. Blogin pidon ja ekan kuvan postasin hieman alle vuosi sitten. Kyllä valokuvaustaidoissa kehittyminen on hidasta :)
EDIT: Näemmä se 400. kuva on nyt hävinnyt jonnekkin, kun ei ole postauksen joukossa mukana. Tuo mikä näkyy on 401. Tässä postauksessa oli siis kaksi kuvaa, mutta blogger on näemmä toisen "syönyt". Lisään puuttuvan kuvan uudelleen myöhemmin.
EDIT2: Nyt 400. kuva (ylempi) lisätty uudelleen.
Hyviä kuvia, ehkä hiukan liikaa valottuneita, en tiedä?
VastaaPoistaKävin tänään gigantissa hakemassa tallentavan digiboksin, vanha Humax perusboksi jää kaappiin pahan päivän varalle. lisäksi aikaisemmin jo ostin sellaisen USB-liitäntäisen videokaapparin, joten nyt alkaa hillitön vääntö vanhoja VHS-videoita DVD:lle.
Pointti tälle oli, että Gigantissa hypistelin ensi kertaa eläessäni Sonyn järkkäriä.
Aikoinani kun kameraa ostin, kokeilin käteen Nikon D40 ja Canon 400D malleja. Nikon oli silloin ihan OK, vaaka kallistui Olyyn lähinnä 10 Mpx takia ja vanhaan kokemuksen Olyistä. 400D oli huono käteeni, minulla on pitkät sormet ja kahvan malli oli sellainen että sormien päät osui runkoon ja silti ote ei ollut vielä kahvassa kiinni. Eli en saanut tukea kuin sormien päihin ja kämmeneen. Sama ilmiö tuli mieleen kun Gigantissa hypistelin Canonin 1000D kameraa.
Sonyjä oli hypisteltävänä kaksi, A300 ja A200. Molemmissa oli hyvä kahva, tuntui oikein tukevalta kädessä. Etsin ei minusta Olyn parjatusta etsimestä ollut kummoisempi, enkä kokeillut eri säätöjä.
Olyssähän ei kahvaa ole, vaan ote on saman tyyppinen kuin vanhoissa filmikameroissa, joka jotenkin toimii paremmin minulle.
Itse asiassa, taivasta vasten kuvattu on parempi.
VastaaPoistaSiipeä lukuunottamatta myös hyvin terävä.
JP: "Hyviä kuvia, ehkä hiukan liikaa valottuneita, en tiedä?"
VastaaPoistaNo näissä tuli valo tuolta korennon takaa, joten koitin käyttää sitä mainitsemaasi kikkaa, eli koitin hiukan avata tummaa päätä curvesista RAW konvertterissa. Ehkä tämä vaikutti sitten...
JP: "Pointti tälle oli, että Gigantissa hypistelin ensi kertaa eläessäni Sonyn järkkäriä.
[...]
Sonyjä oli hypisteltävänä kaksi, A300 ja A200. Molemmissa oli hyvä kahva, tuntui oikein tukevalta kädessä. Etsin ei minusta Olyn parjatusta etsimestä ollut kummoisempi, enkä kokeillut eri säätöjä."
Olen erittäin tykästynyt Sony A300:n kahvan tuntumaan. Minusta siitä saa todella hyvän otteen. Minulla ei ole kauhean pitkät sormet, mutta kaikki säädöt jne. tuntuu olevan hyvin "käsillä". En ole itse kokeillut Olya tai Canoneja käteeni, joten en osaa vertailla.
minustakin alempi kuva on vielä hiukan parempi, vaikka upeita ovat kumpikin. :) myös taustat ovat hyvin selkeät ja pirteät.
VastaaPoistamiten kaukaa, jape, kuvasit nämä? mietin vaan kun zoomausvaraa ainakin oli tarjolla, että käytitkö sitä ja sait silti noin terävät, heilahtamattomat kuvat.
canonistina voisin muuten sanoa, että itselläni canon pysyy suht painavanakin (runko 740 g + linssi 600 g) kädessä kuin liimattu. :)
VastaaPoistaTikka: "miten kaukaa, jape, kuvasit nämä? "
VastaaPoistaNämä on kuvattu noin 2,5 metrin päästä ja zoomi oli maksimilla, eli 400 mm. Tuon linssin lyhin tarkennusetäisyys on noin 1,5 metriä.
Kamera oli tuettu objektiivista monopodiin ruuvikiinityksellä ja monopodi tietty maata vasten. Siitä tähtäilin, kun säädin monopodin sopivalle korkeudelle.
Tuo Tikan kokonaisuus on painavampi kuin minun, eli Sony A300 painaa 580g ja Tamron 18-250 mm painaa 430g eli yhteensä karvan yli kilon. Tuota kokonaisutta on helppo ja mukava käsitellä.
VastaaPoistaEri asia on sitten kun nokalle laittaa sen Sigma 120-400mm objektiivin, joka painaa noin 1750g, eli kameran kanssa yhteensä noin 2330g, silloin ei ole enään helppoa pitää kameraa vakaana pelkästään käsin...
jape, täytyy myöntää että pistin näistä kuvista alemman "talteen" koneelleni. samoin olen jemmannut silkkiuikkujasi.. ihan vaan motivaatiomateriaaliksi. :)
VastaaPoistaVoi että tikka, tässähän tulee oikein pollea tunne/olo tällaisista kohteliaisuuksista :)
VastaaPoistaEi siinä mitään, talleta pois...
...nyt oikeastaan harmittaa itseänikin, kun en tallentanut alkuperäiseen RAW-kuvaan säätöjä, jotka tein RAW konvertterin Tone Curves säädöllä ennen varsinaista kuvan käsittelyä. Nimittäin jos olisi käsitellyt kuvan sitten kokonaisena kuvankäsittelyssä, olisi voinut alemmasta kuvasta teettää vaikka paperikuvan. Se on onnistunut aika hyvin.
Silkkiuikuista sen verran, että kävin siis toissapäivänä (8.7) myöhään (n. klo 22) tavoittelemassa Year after -kuvaa, eli samaa kuvaa josta bloggaamisen alkoi. Bongasin uuden silkkiuikun pesän. Samalla seurailin, kun se emo + poikanen, josta olen jo laittanut niitä valitettavasti hieman heikompia kuvia, melskasivat keskellä lahtea. Otin kuvan, tosin minulla oli vain tuo Tamron 18-250 mm mukana, mutta oli liian pimeää, ei tullut hyviä kuvia taaskaan.
Poikanen piti aika kovaa metakkaa kun emo sukelteli...
aina kun emo tuli takaisin pintaan, ui poikanen äänekkästi "huutaen" ja kiivaasti räpistellen emon luo. Mukava seurailla :)