Vesipisarat

Muutama "puolimakro" eli ei ihan niin kauhean läheltä "makroetäisyydeltä" kuvattu vesipisara tuota muutaman viikon takaa. Ei pitempiä jorinoita tällä kertaa :)

Muutama kuvakulma kukkakärpäsestä...

...toivottavasti nyt sitten on kyseessä kukkakärpänen... :)

En jaarittele nyt kovin pitkään, olen nimittäin muutaman tunnin kuluttua lähdössä parin kolmen päivän reissulle, joten saatte olla rauhassa minun läsnäololta ja postauksilta ainakin tuon ajan :)

Oheiset kuvat on otettu reilu viikko sitten. Ne on otettu sillä Tamron 18-250 mm yleisobjektiivillani. Täydellä zoomilla tietty ja niin läheltä kun on päässyt...siis niin läheltä, missä kamera suostui vielä automaattitarkentamaan. Kuvia on kyllä rajattu jonkin verran, ei muuten olisi olleet ihan näin isoja nuo kohteet. Näitä kuvia tuli otettua paljon ja koitin nyt kolme hiukan paremmin onnistunutta valkata postattavaksi. Ehkä myöhemmin, jos ei ole muuta postattavaa, niin voin pistää pari kuvaa lisää... :)

Mukavaa viikonjatkoa ja hyviä kelejä blogini seuraajille ! (Minun tuurillani tuolla reissukohteessani sataa :D )

Oravanpoikanen nälissään...

Olen jo monta oravan kuvaa postannut tänä keväänä, mutta muutama lisää ei haitanne... :)
Kuvan oravanpoikanen haahuili, ilmeisesti grillistä tulevan tuoksun houkuttelemana, jo juhannusaattona verannalla kuin eksyksissä olevana. Ihmettelimme, että missä sen emo on ja sitten tuli mieleen, että jospa joku on sen nitistänyt ja nyt poikanen on nälissään ja hädissään.
Äitini laittoi sitten verannan nurkkaan hiukan leivänmurusia ja ryynejä ja ne tekivätkin hyvin kauppansa.

Nämä kuvat on otettu sunnuntaina iltapäivällä, jolloin vihdoin oli jo parempi ilma. Minulla on kuvia myös sunnnutai aamupäivältä ja lauantailta, mutta niissä keli oli niin pimeä, että kuvista ei oikein tullut mitään. Sommitteluun tullut lisäksi "kivasti" mukaan hiukan kastelukannua ja grillin jalkaa. Kaiken lisäksi nämä on taas kuvattu sisältä ikkunan läpi. Siihen nähden kuvat onnistuivat ihan kohtalaisesti. Zoomi maksimilla, aukko suurimmillaan ja herkkyys ISO400. En tehnyt kuvan käsittelyssä kohinanpoistoa, koska sitä ei nähdäkseni ollut kauhean pahasti kuvissa.

Hyvää Juhannusta !

Haluan toivottaa blogini runsaalle lukijakunnalle, sekä erityisesti innokkaille ja "äänekkäille" :) kommentaattoreille, kuin myös hiljaisemmillekkin: Hyvää Juhannusta! :D

Kuvan juhannuskukkani, Syreeni, ei kyllä ole enään parhaimillaan, mutta ei kai se haittaa... Löydätkö kuvaan eksyneen kärpäsen?

Västäräkki aidalla

Kurjat kuvauskelit sen kun jatkuu. Olen västäräkkejä jo aiemmin postannut, mutta nämä on otettu vähän niin kuin testimateriaaliksi vain, kun testaan objektiiviani.

Nämä ei ole mitään ihan tuoreita kuvia, vaan samana päivänä kuvattu, kun edellisen postauksen kuvat. Piti kylläkin hieman lisää postata hellyttäviä silkkiuikkuja "iloksenne" :), mutta muistin sitten, että otin muutaman kuvan hevosaitauksen aidalla kökkivästä västäräkistä. Elikkä postaan nyt nämä tähän väliin, vaihtelun vuoksi.

Nämä kuvat on siis kuvattu sillä uudella Sigma 120 - 400 DG APO HSM -linssilläni. Heti kun menin hieman varjonpuolle, niin suljinnopeudet hidastui merkittävästi. Näissä kuvissa aukko on maksimilla (f/5.6) ja herkkyys ISO800 ja silti suljinnopeus oli vain luokkaa 1/500 sek.

Kuvat on rajattu kuvankäsittelyssä ihan samankokoisella "rajausnauhan" asetuksella. Eri kuvien linnun kokoero johtuu "jalkazoomista", jota käytin kun objektiivin zoomausvara loppui :). Näihin kuviin olen tehnyt kohinanpoistoa kuvankäsittelyssä, mutta yllättävän hyviä olivat ilmankin. Kyllä objektiivillakin on näemmä vaikutusta kohinaan, minusta.

Reviiri riita

Nämä kuvat on otettu samaan aikaan kun edellisen postauksen kuvat, mutta toiselta puolelta lahtea. Kävi ilmi, että tuolla lahdella onkin 4 - 5 silkkiuikku pariskuntaa ja niiden pesät oli joissain tapauksissa niin lähekkäin, että riitaahan siita tuli. Tuossa ylimmässä kuvassa suivaantunut koiras pörhistää kaulansa ja lähtee jahtaamaan toista koirasta. Harmillisesti, tilanteen nopeudesta ja käytetystä isosta zoomauksesta johtuen, en ihan pysynyt toisessa kuvassa ajantasalla ja toinen silkkiuikuista pääsi hieman karkaamaan kuvasta ulos. En sitä siis rajannut noin vaan se uikku pääsi tosiaan livahtamaan...

Jännä piirre on, että vaikka valaistusolosuhteet olivat samat kuin edellisen postauksen kuvissa, tuli tällä toisella puolella lahtea käyttämälläni ISO400 herkkyydellä 1/1000 - 1/3000 sek. suljinaikoja, joten himmensin hiukan aukkoa, eli näissä kuvissa aukko on f/8 ja suljinnopeudet 1/1000 - 1/1600 sek. (muistaakseni). Oliskohan tuon Sigma objektiivin "sweet spot" juuri tuossa aukon f/8 kohdilla? Voi hyvinkin olla. Kohtalaisen terävää jälkeä tekee. Täydellä aukolla ja maksimizoomilla voi kuvat olla hieman pehmeämpiä...

Kuitenkin, todella yllättävää... nimittäin kun yleensä olen käyttänyt ISO400 herkkyttä alkuillasta, on suljinnopeudet "vanhalla" objektiivillani jääneet luokkaan 1/320 - 1/400 sek. suurin piirtein...
Noilla suljinnopeuksilla, joita nyt tuli, eli 1/1000 sek. tai nopeampi, niin veden loiskaukset ja pärskeet on pysähtyneet aika kivasti. Olisikohan pitänyt ottaa jostain kuvasta tarkempi rajus? Koitin näihin nyt jättää väljän rajauksen liikkeen takia. Lisäksi ottamiani tilannekuvia on enemmän, paljonkin, mutta kun ei tänne nyt kerralla niin kovin montaa kuvaa voi postata, niin valitsin nyt vain neljä hiukan parempaa toimintakuvaa :)

Silkkiuikku ja poikaset

Olen jo aika monta silkkiuikun kuvaa postannut, mutta en nyt tähän hätään keksinyt muutakaan kohdetta, jossa testata uutta objektiiviani. Klo 17 uutisten aikoihin tuli ainakin täällä aika raju sadekuuro ja se oli saada minut luopumaan objektiivin ensikokeilusta tällä erää, mutta onneksi kuitenkin sadekuuro meni aika pian ohi ja ilma selkeni sen verran, että päätin sitten lähteä fillaroimaan tuonne tietämälleni silkkiuikun pesälle. No kun saavuin paikalle, oli pesä tyhjä. Meinasin jo pettynneenä lähteä pois.

Huomasin kuitenkin lahden keskellä uivan kohteen, joka osoittautui silkkiuikuksi, kenties juuri tuosta pesästä. Ajattelin, että otetaan nyt muutama kuva kun tulin tänne asti, vaikka kohde oli aika kaukana. Pääsisin sentään kokeilmaan miltä 400 mm tuntuu ja näyttää. Kuvasin monopodin avulla, kun tuo objektiivi on aika raskas. No kaikki millit tuli tarpeeseen näitä kuvia otettaessa, ja siltikin jäi pieneksi... rajasin tämä kuvat suoraan blogikokoon ilman skaalauksia, joten kuvat on siis suoraan rajattu noin yhdeksäsosaan alkuperäisestä kuvasta. Se jännä efekti rajausksessa oli, että huomasin vasta tässä tietokoneella, että tuolla silkkiuikulla on ne poikaset selässä :)
Ne ei kameran etsimen takaa näkynyt. No näin ihan mukavia silkkiuikku kisailuja lisääkin ja tuli parempiakin kuvia kuin nämä, mutta postailen niitä myöhemmin sitten. Nämä ei nyt kunnolla esittele uutta objektiivia, mutta sopivat noihin aikasempiin kuviin, jossa mitä ilmeisemmin samainen silkkiuikkuemo on pesällään ja nyt on ne poikaset syntyneet...

Peippo

Muutama hät'hätää otettu kuva kohdalle osuneesta peiposta. Onneksi sillä oli sen verran kärsivällisyyttä odotella, että sain jalustan ja laukun laskettua maahan ja otettua kameran laukusta esiin. Kaikissa kuvissa herkkyys ISO400, mutta kahdessa ylimmässä suljinnopeus noin 1/320 sek. muistaakseni. Silti alin kuva, jonka otin "pimeämmässä" metsikössä ja hieman kauempaa, on paras näistä, vaikka suljinnopeus oli hidas, eli noin 1/80 sek. Kaikissa kuvissa aukko maksimilla (f/6.3) ja zoomi myös (250 mm).

Telkkää pukkaa jälleen...

Olen telkän kuvia aiemmin postanut, viime vuonnakin jo, mutta kun tuon viimeisimmän telkkäpostauksen "palleroiden" kuvat oli aika huonoja niin päätin postata viime pyhänä ottamiani kuvia, jossa muutama hieman parempi kuva telkkäpalleroista. Olin samaan syssyyn kuvan toisesta vanhemmasta, ilmeisesti koiraasta (?), jolla oli nokka kivasti auki :)

Veden väri (tai puiden värin heijastus vedestä) näyttää vaihtuvan voimakkaasti riippuen siitä kuvaako hiukan etäämpää, tai onko kuvattu enempi varjonpuolelta...

Käytin nyt näissä kuvissa herkkyytenä ISO400:aa, vaikka keli oli aurinkoinen. Valon määrä kun kuitenkin vähenee varjonpuolella aika voimakkaasti. Tein näistä kuvista lopulta kahdet versiot, eli ekoissa kuvissa en käyttänyt kuvankäsittelyn kohinanpoistoa, mutta totesin, että jonkin verran näkyi häiritsevää rakeisuutta, joten tein kuvat uudelleen lisäten käsittelyyn kevyen kohinanpoiston.

Kaksoset

Juu, kaksoset on...ja kuin kaksi marjaa :)
No oikeammin siinähän on Japen leikkisä kokeilu vastikään hankkimallaan ND400-filtterillä. ND, eli neutral density eli suomeksi harmaasuotimella voidaan rajoittaa valonpääsyä kennolle. Tyypillisiä suotimia on ND2, 4 tai 8, jotka vähentävät kameran kennolle pääsevää valoa aukon, 2 tai kolmen aukon verran. ND400 suodin vähentää valon pääsyä 9 aukkoa. Lisäksi kameran syvysterävyyteen voi toki vaikuttaa vielä säätämällä ja himmentämällä kameran aukkoa lisäksi. Mikäli aukkoa pienentää, hidastuu suljinnopeus entisestään. Ylin kuva on otettu aurinkoisella säällä noin klo 13 aikoihin ja siinä kameran aukko oli säädetty f/11 ja herkkyys oli ISO 100. Suljinnopeus oli 6 sekuntia ja kuva koostuu siis vain yhdestä valotuksesta.

Ilmeisesti aurinkoinen sunnuntai oli saanut paljon väkeä liikkeelle, kun rauhalliseksi luulemani kuvaus kohde, jossa noita omakuvakokeitani tein, tuntui vilisevän ihmisiä. Lopetin sitten kuvauksen, kun tulin keskeytetyksi aika tiuhaan, enkä siinä yleisön edessä kehdannut kokeitani jatkaa...
Palasin myöhemmin illalla kohteeseen ja tuo alempi kuva on otetu noin 6 tuntia myöhemmin kuin ylempi kuva. Valoa oli jo paljon vähemmän muutenkin, joten kameran aukkoa ei tarvinnut niin kauhean pienelle laittaa, jotta sai pitkiä valotuksia ND400 suotimella aikaiseksi. Alemmassa kuvassa aukko on f/5.6 ja valotusaika 10 sekuntia. Herkkyys oli ISO 100.

Onneksi tuntuu tuohon ND400 suotimeen jonkin verran sisältyvän apinasuodinominaisuutta, kun ei Japen lärvistä saa kunnolla selkoa :)
Se siis toimii niin kuin pitikin :D

Silkkiuikuille jatkoa...

Tikka toivoi näkevänsä lisää silkkiuikkuja, joten postasin nyt muutaman kuvan lisää. En tarinoi nyt sen pitempään, mutta muutaman sanan laitan...
Nämä kuvat on valokuvattu samassa lokaatiossa, kun edellinen silkkiuikku -postaukseni. Kuvat on otettu "päivemmällä" (noin klo 18:15), siis valoisampaan aikaan, kun edelliset kuvat (noin klo 21:15). Herkyys on ISO 200 ja kuvissa on käytetty vaihdellen f/6.3 ja f/8 -aukkoja. Kuten kuvasta näkyy, niin nyt on "siippa" osassa kuvia mukana :)

Telkkä-armada hakoteillä

Kun juuri hetki sitten Tikka pääsi kehumasta allekirjoittanutta valokuvaustaidoista, niin nyt heti pitää postata päinvastaista todistavaa kuva-aineistoa :)
Nämä on siis huonoja kuvia, tiedän, mutta postaan ne vain tarinan tueksi. Ensinnäkään en edes ole varma, että onko kyseessä telkkä. Jotenkin oudolta näyttää telkäksi, mutta en muutakaan vaihtoehtoa keksinyt. No niin, sitten asiaan...

Olin viime sunnuntaina laittamassa ruokaa mökillä (sisällä), kun ulkoa kuului huuto että: "Missäs se meidän luontokuvaaja on? Täällä olisi sorsapoikue pihassa!". Otin nopeasti kameran (onneksi ruoka oli jo käytännössä laitettu, hella oli säädetty pitämään ruoka vain lämpöisenä ennen syöntiä - juu tämä on vallan h*lvetin oleellista tietoa, tiedän! :) ja menin ulos jossa totesin, että ei nämä kyllä mitään sorsia ole...
No anyway... Kuvien telkkäpesue oli ilmeisesti teputtanut metsäpolkua pitkin letkassa ja tullut sitten yllättäen mökkimme pihaan, jossa olikin ihmisiä ja siinä tuli sitten emolle ihmetyksen paikka, että minnes nyt, kun ei pihan poikki uskalla mennä. Emo lähti johdattamaan pesuettaan mökin ympäri pientä metsäsaareketta pitkin ja minä koitin tietty ottaa kuvaa parhaan mukaan. Olin taas niin täpinöissäni, että en sitten katsonut yhtään kameran asetuksia ja valtaosasta kuvista tuli suttua. Olin vallan yllättynyt, että vaikka päivä oli aurinkoinen ja vaikka tuossa metsikössä oli vain hiukan varjoisaa, niin suljinnopeudet oli jotain 1/30 - 1/20 sek. eli tosi hitaat. Kamerassa oli ISO 200 ja täysi aukko maksimi zoomilla. No liike-epäteräviä tuli melkein kaikista kuviasta, enkä kunnon kuvia saanut edes noista pikkupalleroista, joita emolla oli noin 15 kpl matkassa...

Ymmärrettävästi emo ei oikein tykännyt kun seurasin armadaa ja se lähti aina muuttamaan suuntaansa, sitten se aina kyyläsi (kolmas kuva), että missäs se äijä nyt on :)
Viimein emo lähti johdattamaan letkaa peltoa pitkin ja siitä ei aika tiheän ruohon seasta saanut oikein selkoa, enkä halunnut enempää emoa hermostuttaa, joten annoin niiden mennä. Myöhemmin tuli mieleen, että olisi pitänyt mennä tielle (kävelivät peltoa pitkin tietä kohden) vastaan katsomaan, jos olisi saanut kunnon kuvan letkasta, kun ylittävät tietä. Onneksi ei naapurin kissa sattunut muuten paikalle, kun tuo pesue oli pihassa. Siinä sitä olisikin ollut tekemistä, kun olisi koittanut pesuetta varjella.
En muuten käsitä, minne ko. ryhmä oli matkalla, kun lähimpään vesistöön oli tuosta ainakin kilometrin matka. Mutta kaipa emo tietää minne on menossa, joku vaistohan niillä täytyy olla...

Oli tosiaan raivostuttavaa huomata sitten kotona, että suurin osa kuvista oli pilalla. Pitäisi vissiin pitää tuota herkkyysasetusta vakiona isommalla, mutta kun toisaalta se aiheuttaa kamerani kennolla jo aika matalilla arvoilla havaittavaa kohinaa. Tietysti olisi toisaalta hyvä, jos olisi valovoimaisempi linssi...

No näin tällä kertaa...

Amiraaliperhonen

Ei mikään harvinaisuus, taaskaan, mutta kun nyt kerta tuli eteeni kun kuvauskohdetta mökin pihamaalta / lähistöltä hain, niin toki kuvasin :)
Ei näitä perhosia kovin paljoa näe. Ehkä enään ei ole sellaisia niittyjä, jossa perhoset viihtyisivät?

Edit: Muokkasin postauksen otsikossa olleen, omasta virhediagnoosistani aiheutuneen, virheellisen nokkosperhosmerkinnän amiraaliperhoseksi.