Lapasotka

Nämä kuvat ovat edelleen viime kesän satoa. Päädyin nyt taas käsittelemaään näitä kuvia, kun tälle päivälle suunniteltu retki "kuivui" kokoon sateisen ja sumuisen sään takia. Kummallinen kevät: Ensin on kevät aikaisessa ja sää kaunis, sitten tulee takapakkia, pakkasta ja luntakin. Nyt on seuraaville muutamalle viikolle ennustettu pääasiassa sateita. Toivottavasti ennusteet ovat väärässä...

Ja sitten näihin kuviin. Nämä kuvat on kuvattu viime vuoden heinäkuussa Seurasaaressa Helsingissä. Lintu kellutteli poikueensa kanssa vanhan tiilitehtaan raaka-ainelähteen, saven, kaivamisesta muodostuneella lammella. En ole kuitenkaan varma onko tämä lintu lapasotka naaras. Olen kahden vaiheilla. Toinen vaihtoehtoni olisi tukkasotka naaras, mutta tässä vaiheessa olen siis kallistumassa tuon lapasotka naaraan kannalle.

Punavarpunen (naaras)

Kevät etenee jo kovasti ja lumetkin tuntuu häipyvän vauhdilla. Kohta on alkamassa eräs vuoden vilkkaimmista ajoista - ainakinminulla - valokuvauksen suhteen. Lintuja alkaa nimittäin alati kiihtyvällä vauhdilla palailla takaisin Suomeen ja olettaisin uusia kuvausmahdollisuuksia olevan kohta runsaastikkin.

Kuitenkin tämän kertainen postaukseni on edeleen viime vuoden kesäkuun lopun satoa, kun uutta postauskelpoista materiaalia ei vielä juurikaan ole.

Kuvan kohden on käsittääkseni punavarpunen (naaras), mutta en ole aivan varma. Punavarpuskoiraan olen jo aiemmin postannut tähän blogiini, mutta en muista olisiko tämän naaraan (jos tämä nyt on naaras) kuvaa postannut...

Punavarpuskoiras on yleensä aika mukavasti esillä ja kuuluttelee revirin omistajuuttaan varsn äänekkäästi, mutta nämä naaraat tuntuvat olevan lymyilevämpää sorttia. AIka pitkään jouduin tätkin naarasta kyttäilemään erään pensaan lähetyvilla, kunne se tuli sitten sen verran näkyviin, että sain muutaman kuvan. Kuvausolosuhteet olivat hankalat, silä pensas oli varjoisa ja toisaalta pensaiden taustalta loimotti kirkas taiva, joten se asetti kuvaukselle melkoisia haasteita. Kuviasta tulikin melko tummia, kuten osanin odottaakin, mutta koitin hiukan avata varjoja jälkikäsittelyssä ja vaimentaa muutenkin jo kirkasta taivasta. Tällaisessa kuvaustilanteessa tuppaa tulemaan tummien ja kirkkaiden alueiden rajalle (esim. lehdet) sinertävää haloa, jolle on hankala tehdä mitään, mutta ei anneta sen häiritä liikaa...

 

 

Koskikara 2012

Vihdoinkin hiukan uutta kuvamateriaalia. Kohteena on kylläkin vanha tuttu koskikara, joka on eräs omista suosikkilinnuistani.

Tein muutama päivä sitten päiväretken Helsinkiin. Kävin mm. Vanhankaupunginkoskella toiveella, että näkisin koskikaran pitkästä aikaa. Ja siellähän se oli! :)
Sää oli kaunis ja ihanteellinen ulkoiluun, joskin juuri kuvaushetkeksi pilvet menivät auringon eteen, joten en haluamaani hyvää valoa saanut näihin otoksiin, mutta ei sen nyt niin väliä. Pääasia, että pääsin seuraamaan tämän linnun puuhia ja san otettua joitakin kuvia siitä.

Hiukan tuppasivat varjot piilottamaan linnun piirteitä - mikä on harmi - sillä koskikara on omasta mielestäni oikein näyttävä lintu.

Harmaasorsa 2011

Auttamattoman hidas on tämä minun postaustahtini nyt, mutta toisaalta ei ole vielä kertynyt uutta materiaalia postattavaksi. Ei ole oikein ollut intoa/motivaatiota lähteä etsimään kuvattavaa, mutta ehkäpä se inspiraatio taas kevättä kohden löytyy.

Postaan siis jälleen viime kesäistä, tai oikemmin alkukesäistä materiaalia. Nämä kuvat harmaasorsa -pariskunnasta olen ottanut Espoon Suomenojalla toukokuussa 2011.

Tuo, jolla on keltaista nokan sivuissa ja jolla on selkeämpi ja isompi kuviointi, on harmaasorsanaaras. Koiraalla on hienosyisempi, lähes huomaamaton, tuo kuviointi. Harmaasorsa on melko harvinainen sorsalaji Suomessa, eli sitä ei ihan joka järveltä ja lammelta löydy. Suomenojan altaat taitavat olla eräs parhaimmista paikoista harmaasorsan havainnointiin.

Pajusirkku

Nämä pajusirkut on kuvattu samalla retkellä viime kesänä, kuin edellisen postauksen punakylkirastas. Kuvauspaikkana on itselleni mieluisa retkeilykohde, Vanhankaupunginlahti, Helsingissä. Olen tainnut toistaiseksi kiinnostavimmat havaintoni linnuista tehdä juuri tuolla.

Tämän postauksen lintu, pajusirkku, on melko tavanomainen näky Vanhankaupunginlahden ruovikoissa. Se on kuvaajan kannalta sikäli mielekäs lintu, että se asettuu yleensä melko pitkäksi aikaa aloilleen laulamaan ja kuuluttamaan olemassa oloaan. Haittana usein toki on, niin kuin kuvaajilla yleensä, että lintu asettuu hiukan liian etäälle, mutta jos malttaa odotella ja seurailla, saattaa lintu tulla ihan kohtuulliselle kuvausetäisyydelle.

Ensimmäisissä kahdessa kuvassa on pajusirkku koiras. Kolmannen kuvan pajusirkku taitaa olla naaras...