Oheiset kuvat on otettu viikko sitten lauantaina, Helsingin Vanhankaupunginkoskella. Olimme Tikan kanssa juuri päättelemässä päivän retkeämme, kun huomasimme oheiset isokoskelot kaartelemassa Vanhankaupunginkosken yllä. Tekivät useita laajoja kaarroksia, ilmeisesti etsien sopivaa lähestymiskulmaa laskeutumiseen. Koskessa oleva sula on varsin pieni, joten laskeutuminen on todellakin suunniteltava ja toteutettava taiten. En tiedä onko niin, että isokoskelon on aina laskeuduttava sulaan veteen. Siis että se ei voi laskeutua kovalle maalle...? Oletan, että näin on, että isokoskelon laskeutuminen vaatii sulan veden.
Linnut lensivät aika korkealla ja ei aivan läheltä sijaintipaikkaamme, joten näitä kuvia on aika reippaasti rajattu kuvankäsittelyssä. Sinänsä hyvä, että linnut lensivät hiukan kauempaa, niin pysyi hiukan paremmin niiden lennossa mukana kameralla seuraten. On jännää myös havaita millainen vaikutus valon suunnalla on esim. tuohon taivaan sineen. Kaksi ensimmäistä kuvaa on kuvattu nimittäin melko hyvään myötävaloon ja kaksi viimeistä kuvaa osittaiseen vastavaloon. Ero on melko selvä ja merkittävä.
voi nämä ovat taas niin paljon terävämpiä ja parempia kuin omat yritykseni tilanteesta.. vaan minkäs teet, tänään kuvasin erinäisiä ylilentoja 200-millisellä (olosuhteiden pakosta) ja ne olivat vielä kauheampia! onneksi sinulla sentään on kunnon linssi.
VastaaPoistamuuten niinpä näkyy sinunkin kuvissasi lintujen vatsapuolella pientä kukerrusta. koska urokset alkavat kukertaa keväällä, nyt on sitten virallisesti kevät! :)
ensin katsoin että mikäs valkoposkihanhi siellä seassa seikkailee? sitten kyllä päättelin sen olevan naaras, jonka värit osittainen vastavalo on syönyt.
Omituista, Tikka, että nämä kuvat olisivat parempia kuin sinun ottamasi. Nimittäin se käyttämäni objektiivi (Sigma 150-500mm) on melkoinen rohjo, painava ja kömpelö käsitellä, erityisesti tällaisissa lentokuvissa, jossa kohdetta pitää seurata. Eikä se ole mikään kallis ns. laatulinssi, vaan varsin edullinen linssi. On totta, että kyllä sillä hyviä kuvia saa hyvässä valaistuksessa ja kun kohde on liikkumaton tai ainakin lähes. Itsekin yllätyin positiivisesti noista myötävaloon otettujen kuvien kohtalaisen hyvästä laadusta. Nuo osittaiseen vastavaloon kuvatut onkin selvästi huonompia laadultaan.
VastaaPoistaKyllä minäkin oletan, että tuo valkoposkinen on isokoskelo naaras, ei sentään valkoposkihanhi... :)
...ja värithän tuo osittainen vastavalo tosiaan syö. Myötäväaloon on taivas kauniin sininen ja esim. tuosta toisen kuvan parilentokuvasta saa lintujen väreistä ja piirteistä aika hyvin selvää, toisin kuin kahdesta alimmasta kuvasta.
Nyt kiinnostaa, että mikä tilanne sinulla on oikein ollut, kun "olosuhteiden pakosta" kuvasit 200-millisellä (Sigma?)?
Ja oliko sinulla muuten koskelojen lentoa kuvatessa jatkuvatarkennus päällä? Nimittäin sinun kamerassasi on muistini mukaan ollut tähän asti aina parempi tarkennus kuin minulla.
Näistä lentomestareista on saatettu ottaa mallia hornettien muotoiluun. Kaksi alimmaista otosta nopeasti edestakaisin selattuna ovat kuin elokuvaa.
VastaaPoistajape, minulla oli varmaan kertatarkennus päällä, mutta ongelmani ei ollut niinkään kuvien terävyydessä kuin koossa. silloinkin kun kuvasin täydellä zoomilla jäivät kohteet todella kaukaisiksi.. eli en voi millään suurentaa niitä tuohon kokoon mikä sinun cropeissasi on.
VastaaPoistaen kategorisesti parjaisi vastavaloa, näissäkään kuvissa! minusta se tuo jopa kauniimmin kohteen esiin kun taivaan voimakas sininen ei kilpaile kohteen sävyjen kanssa. samoin sivuvalo tuo nytkin muotoa lintujen vatsaan ja läpikuultavuutta siipisulkiin. myötävalossa linnut näyttävät kokonaisuutena litteämmiltä, kaksiulotteisilta. tietenkin tunnistuksen kannalta on kiva jos värit toistuvat mahdollisimman oikein, mutta eihän aina tarvitse kuvata sitä oppikirjakuvaa.. nyt tuli taidekuvia japeltakin! :)
ei mitään dramatiikkaa linssien kanssa tällä kertaa, en vaan pakkasen takia viitsinyt vaihdella linssejä käydessäni lähinnä auringonlaskua kuvaamassa (ja kuvasin tosiaan sitten sigmalla). siinä kuitenkin näin matkalla lintujakin.. enkä voinut vastustaa. ;) lauttasaareen mennessä näin telkkiäkin pitkästä aikaa.
Katselin kanssa koskeloiden laskeutumista nyt viime lauantaina, hoitavat sen kyllä tyylikkäästi ja tarkasti. Kosken sula on entisestän vain pienentynyt, ja linnut eivät voi laskeutua vesilinnuille tyypillisellä "lentokonemaisella" pitkällä viistolla laskulla. Niiden on pudotettava korkeutta todella jyrkästi ja samalla pystyttävä jarruttamaan kovaa ilmassa etteivät läsähdä veteen liian kovaa ja liian suoraan. Koskelothan lentävät kovaa, niillä on kova matkavauhti, joten tuo jarrutus on tärkeä vaihe. Hienosti ne sen kaiken kyllä hoitavat.
VastaaPoistaTuo kaikki vie kyllä varmaan paljon energiaa, joten turhaan ei varmaankaan lennellä.
Kyllä koskelo varmastikin tarvitsee laskeutumisalustakseen vettä. En tiedä pääsisikö se kuitenkin esimerkiksi hätätapauksessa maaltakin lentoon juoksemalla itselleen vauhtia(?) - en ole ikinä nähnyt sellaista tapausta. Ainakaan kuikkalinnut eivät tuohon pysty. Ne ovat melko lailla koskelon mallisia mutta niillähän kyllä jalat ovat vielä taaempana ruumiin peräpäässä kuin koskeloilla. Koskeloilla jalat ovat vielä suht ruumiin keskivaiheilla, ja siten ne sentään pystyvät normaalisti seisomaan ja kävelemään jaloillaan. Kuikka tai kaakkuri taas eivät pysty jaloillaan seisomaan ja maalla ne pystyvät vain jotenkuten ryömimään, joten ne eivät millään pääse maalta lentoon.
Hyviä kuvia olet saanut. Valotus on noissa aina sattuman kauppaa kun koskelo tulee siitä suunnasta kun tulee ja se tulee aina lujaa, joten ei siinä ehdi kauheasti miettiä ja asetella ja välineitä valita.
Mainio vertaus, Delilah :)
VastaaPoistaMonasti luonnon muodot ja rakenteet ovat "optimaalisia" joten ei ollenkaan pois laskettua, että myöskin ihmisten rakennelmiin otetaan mallia luonnosta.
Noiden kahden alimman kuvan joukkoon kuului muutama muukin kuva, jotka olisivat edes-taas -kelattuna tehneet elokuvasta jouhevamman, mutta nuo pari muuta kuvaa jäivät valitettavasti epätarkoiksi.
OK, ymmärrän mitä tarkoitat Tikka. Onhan minulla tosiaan zoomaus etu (500/300=1,667), eli saan liki 70% suuremman kuvan zoomaamalla kuin sinä. Lisäksi minulla taitaa olla hiukan enemmän kroppausvaraa, kun minulla on 12 MPix kenno sinun 10 MPix kennoa vastaan (jos nyt muistin oikein). Tarkistin millaisen rajauksen tein esim. ensmmäiseen kuvaan. Minulla siis rajaamaton kuva-ala on 4272x2848=12166656 pix.
VastaaPoistaKuvankäsittelyssä olen rajannut kuva-alan kokoon 1758x1172=2060376 pix eli noin kuudes osaan alkuperäisestään, eli tavallaan olen "zoomannut" kuvaa kuusin kertaiseksi.
Ei vastavaloa kategorisesti pidäkään parjata. Huomaan vain nytkin, kun luen analyysiäsi kuvista, kuinka yksioikoisesti katson itse kuvia. En osaa analysoida kuvia noin kun sinä osaat ja pystyt. Minulta jää asioita kuvissa siis näkemättä, ja jotka näen vasta nyt kun niistä mainitset (tai jos joku muu mainitsee).
OK - kiitos tuosta linssiasian selvityksestä :)
Itsenikin pitäisi auringonlaskuja kuvata, mutta ovat jääneet nyt vain auton ikkunasta ihailuksi. Nyt on monena päivänä ollut, ilmeisesti näiden pakkasten takia, kauniita ja selkeitä auringonlaskuja hienoissa väreissä. Ei vain ole ollut kamera mukana...
Siellä on aika urhoollisia telkkiä, kun näillä pakkasilla siellä viihtyvät, lieneekö jossain sen verran sulaa vettä että pärjäävät...
Kiitos kommentista ja kattavasta tietopaketista Uuvana :)
VastaaPoistaKuikkalinnuista olen tuon tiennytkin, eli että ne tarvitsevat vettä ja aika pitkän kiitoradan siinäkin, päästäkseen ilmaan. Niiden räpylät on niin "perässä" että ne eivät niillä voi maalla seisoskella. Täältä minun asuinseudulta kuului, oliko se nyt vuosi sitten suunnilleen, murheellinen uutinen kuikasta, joka oli hämääntynyt laskeutumaan metsätielle, luullen sitä ilmeisesti vedeksi. Eihän se tietenkään siitä enään ilmaan ollut päässyt :(
Paremmin kävi toiselle kuikalle, joka teki saman tyyppisen liikkeen, mutta jonka hädän tiellä ihmiset huomasivat ajoissa ja ymmärsivät siirtää kuikan avoveteen. Sitä ei vain enään ollut kovinkaan monessa paikassa, mutta toivat sen linnun tähän asuinpaikkani vesistön sulaan, jossa oli onnesksi sen verran sitä vapaata vettä, että kuikka pääsi aikansa vedessä huilattuaan siitä ilmaan...
Joo, kuikkalinnuilla sattuu näitä ikäviä juttuja välilä. :( Alkutalvesta kun järviin on tullut jo jäät mutta päällä ei ole vielä lunta, niin monesti laskeutuvat siihen luulleen että on avovettä. Eivät sitten liukkaalta jäältä mihinkään pääse. Yhden kaakkurin olin kerran mukana toimittamassa tällaisessa tilanteessa yhteen lintutaloon hoitoon.
VastaaPoistaMetsätiellekin on siis erehtynyt laskeutumaan, voi voi. Luullut varmaan joeksi.
Hyvin toimivat nuo ihmiset joista kerroit, jotka veivät kuikan avoveteen.
jape: "Onhan minulla tosiaan zoomaus etu (500/300=1,667), eli saan liki 70% suuremman kuvan zoomaamalla kuin sinä."
VastaaPoistajuuri tätä tarkoitan! on se vaan huomattava etu.
"minulla on 12 MPix kenno sinun 10 MPix kennoa vastaan (jos nyt muistin oikein)"
aivan näin, tämä myös vaikuttanee hieman.
"En osaa analysoida kuvia noin kun sinä osaat ja pystyt."
meillä on vahvuudet ehkä vähän eri asioissa, siksikin on hyvä käydä kuvaamassa yhdessä! eivätkä nämä minun havaintoni mitään ylimpiä totuuksia ole, niistä saa ottaa tai olla ottamatta onkeensa. kunhan pieksän suuta.. :)
"Nyt on monena päivänä ollut, ilmeisesti näiden pakkasten takia, kauniita ja selkeitä auringonlaskuja hienoissa väreissä."
näin on, talvella auringonlaskussa on ihan omanlaisensa, kylmemmät värit. pakkanen taas mahdollistaa - pilvettömyyden takia - niiden näkemisen purppuraiseen loppuun asti.
"Siellä on aika urhoollisia telkkiä, kun näillä pakkasilla siellä viihtyvät, lieneekö jossain sen verran sulaa vettä että pärjäävät."
jaa-a, enpä tiedä missä viihtyvät kun lensivät vain ylitseni. :) ainoan näkemäni sulan oli valloittanut (ja varmaan tehnytkin) pelastuslaitoksen sammakkomies - oli harjoitussukelluksella.