Nämä oheiset kuvat olen kuvannut jo alkukeväästä, toukokuun alkupuolella, Espoon Suomenojalla. Tätä ruovikoissa lymyilijää, liejukanaa, ei ole kovin helppoa huomata, kun se etenee hiljaa ja vaivihkaisesti. Tyypillisesti, kun po. kohteen saa kuvaan, niin sitten siinä on edessä jotain, kuten nyt tuossa ekassa kuvassakin on.
Ei se haittaa, vaikka ekassa kuvassa lintu ei näy täydellisesti, kun noissa muissa kuvissa näemme tipin kokonaan. Tätäkään lintua ei taida näkyä kuin merenrannoilla?
VastaaPoistaLiejukanalla olisi tosi hyvä suojaväri, ellei sillä olisi tuota punaista nokkaa. Keltainen nokan pää ja keltaiset jalat sulautuisivat ruovikkoon. Kyse on ilmeisesti aika pienestä linnusta, kun nuo kaislojen varret näyttävän niin muhkeilta.
Kiitos kommentistasi Delilah :)
VastaaPoistaItseä välillä harmittaa, kun ne edes joten kuten terävät kuvat ovat usein sellaisia jossa lintu on jonkin oksan tai korren takana. Sitten jos lintu on kokonaan näyvissä, niin ne ovat melko usein hiukan epäteräviä jostain syystä.
Olet oikeassa siinä, että tätät liejukanaa tapaa parhaiten etelä (suomen) rannikon ruovikoissa, jossa se pesii.
Lintuopas sanoo mm. näin: "Suomessa harvalukuinen etelän rehevimmissä kosteikoissa. Piiloutuu tavallisesti kasvillisuuden suojiin, mutta toisinan ruokailee avoimesti rantaniityillä tai ruohikolla tai ui näkyvillä. Piilottaa katollisen korin muotoisen pesän tiheän kasvillisuuden joukkoon."
Lintu on pituudeltaan (pyrstön päästä nokan kärkeen) noin 30 cm, joten se ei ole aivan pieni, joskaan ei mikään kauhean isokaan.
Sillä on, kuten toteat varsin hyvät suojavärit, ainoa poikkeus on tuo punainen nokka, mutta senkään osuus ei ole niin kamalan suuri.