21.1.2011

Isokoskelo

Nämä kuvat ovat viime viikonlopun satoa ja kuvattu siis vanhankaupunginkoskella Helsingissä. Muutamia isokoskeloita sukelteli kosken sulassa, ruokaa hakien. Tähän kuvasarjaan ei nyt osunut kuin yksi kuva isokoskelo koiraasta. Se on tuo, joka esittelee hymyään lähikuvassa :)

En onnistunut saamaan sellaista kuvaa, jossa isokoskelolla on jotain saalista, jollei tuota ruohoa tuon yhden koskelon suusta roikkumassa lasketa... :)







Useimmissa näistä koskelokuvista oli suoraa voimakasta auringonvaloa, joten se hiukan aiheutti ongelmia.

Alin kuva on mielestäni hauska tilannekuva. Siinä koskelonaaras punkeaa vedenpinnasta ylös, itseään samalla ravistellen. Hyvä ilme! :)

11 kommenttia:

  1. Aivan upeita kuvia, etenkin tuo viimeinen, kun olet vielä loistavasti saanut pysäytettyä liikkeen. Tosta suorasta valosta. Minustakin se on todella ärsyttävää, kun se ei yleensä valaise tasaisesti, eli se ylivailaisee jonkun kohdan ja jättää varjoon toisen kohdan. Mutta olet kyllä hyvin saanut "korjattua" tilanteen. Hyviä kuvia

    VastaaPoista
  2. Kiitos kiitos Sam :)

    Tuo on totta mitä sanot. Itseänikin ärsyttää se, jos valo ei valaise kuvauskohdetta tasaisesti. Aina sille ei ole paljoakaan tehtävissä kuvajan toimesta. Voimakas valo kuvauskohteessa tuppaa palamaan puhki kuvatessa, mutta mikäli aikaa on, voi koittaa esim. hiukan alivalottaa, jotta kaikissa kuvan kohdissa säilyisi sävyjä.

    VastaaPoista
  3. Heh, kas kun on taas tuttuja kuvakulmia. ;)
    Taidettiin kuvata aivan kirjaimellisesti aivan samoja lintuja ja melkeinpä samoissa tilanteissakin vielä. Itsekin laitoin jokin aika sitten blogiin tuollaisen vedenravistuskuvan -tosin miulla ei ole tuollaista hauskaa ilmettä omassani, tuo sinun on kyllä aivan huippu. Juomiskuvankin laitoin (tuollaisen jossa nokka ylöspäin (kolmas kuva), tosin koiraslinnusta. Ja tuon ruoho suupielessä uineen muistan, siitäkin otin pari kuvaa vaikken niitä postannutkaan. Mistä lie joen pohjasta vahingossa tuo salaatti nokanpieleen tarttunut.

    VastaaPoista
  4. Valosta piti vielä sanoa: ymmärrän kyllä tuon kovan valon huolen, mutta minä kyllä silti pidin tuon päivän "hurjasta" valosta. Se jotenkin kuului keskitalvenpäivään, kovat kontrastit kaikessa: joko on sumeaa ja pilvistä ja leutoa tai sitten hurja kirkas valo ja kova pakkanen. Pidin itse myös jotenkin siitä että kovilla kontrasteilla kuvissa voi tarkoituksellisesti leikkiä, osittainen puhkipalaminen tai ainakin sen vaara jotenkin kuului tuona päivänä asiaan, oli sen päivän ilme. Ehkä en ajattele kuvaamista niin teknisesti, tunteella ja tunnelmilla menen enemmän oli hyvä taikka paha.

    VastaaPoista
  5. Aavistelin, että saattaisin sinut näillä kuvilla "yllättää" Uuvana! :D
    No, ei vainkaan, tuttuja ovat kuvakulmat epäilemättä. Muistelen hyvin samanlaisia kuvia blogissasi jo nähneenikin. Ajattelin nämä omat versioni vain postata, koska minulla nyt ei paljoa muuta uutta postattavaa ole. En ole oikein ehtintyt kameraani ulkouluttaa...
    ...postailen siis toistaiseksi säästeliäästi näitä kuvia joita minulla on :)

    Ei minustakaan manitun päivän valastusolosuhteissa sinänsä ollut vikaa, eikä hurjakaan valo haittaa, koska sitä voi tosiaan käyttää vaikkapa tehokeinona. Kuva kulmaakin voi useimmiten vaihtaa, mutta jos ei voi, niin voimakas vastavalo, tai etuviistosta tuleva valo, saattaa estää kuvaamisen. Ainakin minusta tuntuu siltä. En useinkaan onnistu saamaan kelvollisia kuvia noista tilanteista. Minä taidan usein ajatella kuvaamista tekniseltä kannalta. Ehkä se näkyy luovuuden puutteena kuvissa joskus...

    Kiitos kommenteistasi Uuvana :)

    VastaaPoista
  6. Postaa ihmeessä vaan näitä kuvia, nämähän ovat hienoja! En missään tapauksessa tarkoittanut että "minähän jo postasin nämä kohteet", ei ollenkaan.

    Kyllähän ihan suora vastavalo kuvaamisen vaikeaksi tekee, se on tosi. Sitten täytyy vain mennä sillä ja kokeilla vaikka jotain silhuettikuvaa. Mutta eihän se aina pelaa. Joskus taas kyllä huomaa, että ei tarvitse ihan kauheasti muuttaa kulmaa, kun (vasta)valo jo huomattavasti paranee. Tietynlainen aika jyrkkäkin sivuvalo/viistovalo on itse asiassa joskus aika jännä ja joskus vastavalosta ei ole pitkä matka siihen - jos siis vain pystyy itse vähän siirtymään. Ainahan ei pysty. Tai pystyy mutta samalla kohde tulee hätistettyä.

    "Minä taidan usein ajatella kuvaamista tekniseltä kannalta. Ehkä se näkyy luovuuden puutteena kuvissa joskus..."

    No, minä taas joskus ajattelen että voisin tuota tekniikkaakin joskus koittaa vähän kärsivällisemmin opetella. Ehkä joskus menisi vähemmän räiskimiseksi. Ehkä en itse vain jotenkin malta ajatella tekniikkaa, jokin muu asia (luontokohteet itse) vievät siinä kuvaustilanteessa mennessään.
    Luovuudesta: eikös tässäkin postauksessa tuo viimeinen kuva ole hyvä todiste ettei sinun kuvista luovuutta puutu? Ainakin minusta se on. Se on kyllä hauska. Ihan kuin lintu juuri aivastaisi: atssshiiiii!!
    :D

    VastaaPoista
  7. Hauska tutustua, rouvat ja herra Koskelo! Tuota viimeistä kuvaa katsellessa tuli mieleen, josko linnuilla on sama ilman loppumisen tunne kuin ihmisellä sukeltaessaan ja noustessaan pintaan. Koskelon ilme on hiukan pöppöräinen. : ) Vesipisaroita lentää joka suuntaan, joten se pudistanee päätään kiivaasti. Taitaa ruoka (kala?) olla aika syvällä talviaikaan ja sukellus sen luo pitkä.

    VastaaPoista
  8. Uuvana: "Postaa ihmeessä vaan näitä kuvia, nämähän ovat hienoja! En missään tapauksessa tarkoittanut että "minähän jo postasin nämä kohteet", ei ollenkaan."

    Ollos huoleti Uuvana. En minä sanomistasi noin ymmärtänytkään :)

    Kenties (ja todennäköiseti) minä itse ilmaisin itseäni huonosti. Tuleehan minun melko usein postattua "samoja" kuvia kuin esim. Tikan, kun olemme olleet yhteisellä retkellä. En koe tätä ongelmalliseksi, koska on kuvissa yleensä aina jotain erilaista :)

    Tarkoitin vain, että postaukseni ovat nyt säästöliekillä, kun en ole ehtinyt paljoa kuvaamaan ja tulee sitten postattua kuvia samasta kohteesta (paikasta) eri postauksissa.


    Minä ajattelen kuvausta usein teknisesti, ehkä liikaakin. Siis sitä, että kuinka saisin tietynlaisen kuvan otettua (esim. HDR-kuvaus). Pitäisi enemmän koittaa harjoittaa luovuutta ja kuten tunnettua, tuuria ja hyvää ajoitusta tarvitaan joskus kuvaamisessa. Toki olisi hyvä tarkkailla enemmän sitä luontoakin, mutta kyllä sitä kohtalaisesti tuleekin katsottua kun sopivaa kuvauskohdetta etsii :)

    Luonnehdintasi tuosta viimeisestä kuvasta on hauska ja kuvaava :D

    Kiitos kaikkinensa mukavasta kommentista Uuvana! :)

    VastaaPoista
  9. Kiitos eläväisestä kommentistasi Delilah :)

    On kiva kuulla millaisia eri mielikuvia ja vaikutelmia kuvat synnyttävät.

    Koskelot tuntuivat viihtyvän sukelluksissa aika pitkiä aikoja havaintojeni mukaan. Tuossa Vanhankaupunginkoskella on kyllä aika matalaa, mutta vesi on kohtalaisen voimakkaasti virtaavaa, joten kyllä siinä sukeltajalla on tekemistä. Koskelot viihtyvät tuossa koskella, koska se pysyy sulana. Kosken jälkeinen suvanto, joka on varmaan jo hiukan syvempää vettä, on umpijäässä, joten aika pienessä sulassa koskipaikassa koskelot viettävät talvensa. Ilmeisesti virtaava vesi kuitenkin houkuttaa myös koskeloille sopivaa saalista, kuten esim. nahkiaisia, joten kyllä ne tuosta paikalta ravintoa saavat.

    VastaaPoista
  10. ovatkohan nämä talveksi laihtuneet, niin oudon näköisiä! jotenkin suippopäisiä ja suurisilmäisiä.. paitsi se viimeinen. :D

    minulle tuli heti mieleen vastavalon ongelmista, että siluettikuva tuollaisesta pitkästä hammasrivistä voisi olla aika hauska. sekä japella että uuvanalla on nyt ollut hauskoja hammaskuvia, mutta myötävaloon.

    VastaaPoista
  11. Jaa-a, Tikka, en osaa sanoa ovatko laihtuneet talveksi. Voi hyvin olla, että hiukan ovat, mutta yleisesti vaikutivat kyllä hyvävoimaisilta. :)

    Tuo mainitsemasi idea koskelon hammasrivistön sileuttikuvasta on mainio ja varmaan ihan toteuttamiskelpoinen. Ei ollenkaan mahdoton, kun vain sopiva sää ja valonsuunta sattuu kohdilleen.

    VastaaPoista

Vaikka Anonyymi -kommentti mahdollisuus on olemassa, niin ole hyvä ja käytä mielummin Nimi/URL -vaihtoehtoa sekä itsesi yksilöivää nimimerkkiä. Kiitos!