Blogissani on ollut nyt aika pitkään hiljaista. Tämä oli jo aiemmilta vuosilta tiedossani, että keskitalvella ei juurikaan ole kuvattavaa, ja tämä on ollut nytkin eräänä syynä siihen, että uusia postauksia en ole saanut aikaiseksi. Toisaalta on ollut aika paljon muuta tekemistä ja kiirettä, joka on vienyt aikaani, joten en noidenkaan takia olisi kovin aktiivinen voinut olla postauksien suhteen. Tässä tulee kuitenkin nyt jotakin, jotta saadaan tämä bloggausvuosi avatuksi :)
Kohteena on suosikkilintuni koskikara, jota olen melko monissa blogeissa nähnyt postatun viime aikoina. Viime lauantaille osui kaunis ja aurinkoinen, joskin pakkasen kirpeä, päivä, joten päätin lähteä Vanhankaupunginkoskelle (Helsinki) katsomaan, josko sattuisin koskikaran siellä bongaamaan. Ja olihan kara - kaksikin - koskella, joten ei tullut mitenkään turha matka. Pääasiassa kara pysytteli aika paljon kohdissa, joihin ei aurinko päässyt juurikaan paistamaan, joten monet kuvat on aika varjoisia, mutta ihan kelvollisia kuitenkin. Seuraavassa muutamia kara kuvia launantain retkeltäni.
Bonuksena retkipäivässäni oli se, että bongasin koskella Uuvanan, jota satuin muutaman tuntomerkin perusteella sen verran tunnistamaan, että rohkenin kysyä, että mahdatko olla Uuvana... :)
Mukavaa tavata blogituttavuus livenä ja vaihtaa sana jos toinenkin. Kenties polut kohtaavat uudelleenkin, jos satumme sopivasti samoille seuduille retkeilemään. Ja mikä ettei olisi mukava tavata muitakin blogituttavuuksia livenä... :D
Kyllähän tämä talvi vähän tälläistä hiljaiseloa on itse kullakin bloginpidon suhteen...
VastaaPoistaKoskikara tuntuu tosiaan viime aikoina olleen bloggarien suosiossa. Itse en ole nyt viitsinyt koskelle lähteä.
Hauska, että tapasit Uuvanan!
Hei Hullukaali, mukava "nähdä" sinuakin pitkästä aikaa :)
VastaaPoistaKyllähän se on tosiaan niin, että tammi-helmikuu on monissa blogeissa varsin hiljaista. Turha sitä väkisin on koittaa pitää postaustahtia yllä, kun siihen ei ole oikein mahdollisuuksia, kun kuvauskohteet luonnossa on aika vähissä, eikä muutakaan mielekästä kuvattavaa välttämättä ole. Mutta maaliskuussa alkaa jo tapahtumaan ja kuvauskohteet lisääntymään, luulen, eikä siihen kovinkaan pitkä aika ole :)
Tosiaan, oli mukava yllätys tavata Uuvana, valokuvauksen parissa, mitä itsekin menin yrittämään :)
Jahas, täällähän on tutun näköisiä kuvakulmia. :)
VastaaPoistaSinulla on tosin paljon parempia lähikuvia, kun sinulla on kunnon linssi pienen linnun kuvaamiseen kauempaa.
hyviä kuvia saitkin, vaikka valo siinä kosken keskivaiheilla oli vähän hakusessa. Sävykkäitä värejä silti löytyy vedestä ja jäästä. Ja ehkä muuten, jos vain valovoima putkessa riittää, niin tuollainen varjopaikka ei ole välttämättä ihan hullupi karaa kuvata. Auringossa oli niin kovat kontrastit, että linnusta tulee helposti musta ja tausta silti ylivalottuu. Koskikarahan on kuitenkin kauniin värinen, sävykäs lintu, ei mikään musta möntti. Kauniisti kuvissasi näkyy nuo höyhenpuvun "suomumaiset" yksityiskohdat.
Toinen, kolmas ja viides kuva ovat erityisesti suosikkejani.
Oli tosiaan hauska juttu törmätä :) ja kukapa tietää vaikka sitä tapahtuisi toistekin.
Epäilemättä ovat tuttuja kuvakulmia, Uuvana :)
VastaaPoistaSe objektiivi, joka minulla oli käytössä, on toki ulottuvuudeltaan hyvä (150-500 mm), mutta objektiivi sinänsä ei ole mikään järisyttävän laadukas. Se on telepäässä varsin pehmeä ja pimeä (max. aukko f/6.3 telepäässä). Arvelen, että sinun objektiivisi on kuvanlaadultaan parempi.
Jouduin käyttämään objektiivin pimeyden ja kuvauspaikan varjoisuuden takia ISO800 herkkyyttä, joka saattaa näkyä kuvissa pienenä rakeisuutena, joskin olen kohinaa koittanut vähentää. Sinänsä varjo voi olla parempi kuvauksen kannalta, koska auringonpaisteessa tulee helposti heijastuksia ja puhkipalamista. Varjopaikoissa haasteena on kameran valkotasapainon "arvonta", mutta onnistuin monissa kuvissa aika hyvin säätämään valkotasapainoa "pipetillä" RAW-muunnosvaiheessa jälkikäteen.
Vaikka objektiivin polttoväli onkin suhteellisen hyvä tuossa koskella kuvaukseen, niin on näitä kuvia aika reippaasti rajattu jälkikäsittelyssä, jotta sommittelusta on tullut omasta mielestäni parempi. Kuten toteat, on koskikara sävykäs ja kauniin värinen lintu. Suosikkini! :)
Kiitos kommentistasi, Uuvana. Toivon, että törmäämme joskus uudelleen. :)
Kuvauksellinen tipi tuo koskikara. Johtuuko tuo suuri väriero joidenkin kuvien välilä pelkästään auringonpilkahduksesta, vai onko kuvauksessa käytetty apuna suodattimia? Lapsuudesssa minulla oli laatikkokamera, jossa muistaakseni oli lisänä keltasuodatin tms.
VastaaPoistaKakkoskuva on suosikkini. Ei muuten ole ihme, että jotkut lasitaiteilijat ovat saaneet jäästä ideoita töilleen.
Kiitos kommentista Delilah:)
VastaaPoistaKyllä suurin syyllinen kuvien värieroon on valo. Lisäksi kameran valkotasapainon säätö joutuu "koville" ja "arvaa" usein pieleen, kun kuvassa on paljon valkoista (lunta) ja samalla tummaa (vettä). Värilämpötila on tällöin usein paljonkin pielessä luonnollisesta. Silmä osaa näihin eroihin mukautua, mutta kameran kuvauskenno ei. Toisaalta, jos kuvauksen kohde on selvästi varjossa (esim. ensimmäinen kuva), minne aurinko ei paista, tai aurinko on kokonaan pilvessä, on kuva varsin pimeä ja lattea värisävyiltään. Toisaalta jos katsoo alinta kuvaa, niin siinä koskikara on suorassa auringon valossa, joka onnksi kuitenkin tuli kuvaajan takaa. Tuossa kuvassa värisävyt ovat ihan erilaiset. Ensimäisen ja viimeisen kuvan välissä olevat kuvat ovat kukin hieman erilaisissa valaistus olosuhteissa kuvattu. Kuvasarjan kannalta tuo on toki harmillista, että värimaailma on aika vaihteleva, mutta sille ei paljoa voi.
Voisin kyllä käyttää värisuotimia kamerassani jonkin efektin aikaan saamiseksi. Näissä kuvissa niitä ei ole käytetty, koska minulla ei ainakaan toistaiseksi ole vielä sellaista :)
Tuo, mitä toteat jäästä ja lasitaiteilijoista on varmasti totta. Pidän itsekin jäästä kuvauskohteena, kun siitä löytyy usein hienoja muotoja. Varmaankin kevään mittaan tulee jäästä otettua kuvia jonkin verran.
Karakuvat ilahduttavat aina. Norjan lahja Suomen talvelle nämä talviset visertelijät. Kaunista jäätä ja vettä olet saanut kuviisi myös.
VastaaPoistaKiitos Irma! :)
VastaaPoistaOsaan kuvista tuli nätin näköistä jäätä mukaan. Otin myös tarkoituksella muutamia kuvia koskessa olevistä jääsaarekkeista ja -muodostelmista. Saatan postata kuvia niistä myöhemmin. Epäilemättä tulee varmaan kuvattua jäätä tässä kevään mittaan vielä lisää...
Hienoja kuvia. Taas olet onnistunut todella hyvin, ainut mikä häiritsee on se että olisi voinut vielä vähän zoomata lähemmäksi lintuja muuten ne ovat kyllä hyviä.Kiitos
VastaaPoistaKiitos kommentista Sam!
VastaaPoistaOlisin kernaasti zoomannut lähemmäksi, mikäli se vain olisi ollut mahdollista. Objektiivini, Sigma 150-500mm, zoomi oli nimittäin jo täysillä näissä :)
Lisäksi olen kuvankäsittelyssä kuvia aika reippaasti "zoomannut" eli rajannut. Kovin paljoa ei olisi kärsinyt rajata enempää ilman, että kuvanlaatu olisi selvästi ja näkyvästi heikentynyt.
täytyy sanoa että tykkään näistä vielä hieman enemmän kuin myöhemmistä koskikaran hyppykuvista. ainoana syynä kaunis miljöö, joka kertoo hyvin mistä koskikaran talvisessa ruuanhankinnassa on kysymys. esim kolmas kuva on upea ja sävykäs.
VastaaPoistahehhee, arvaan että tumpuilla oli osansa uuvanan tunnistamisessa! :)
Kiitos Tikka! :)
VastaaPoistaKolmas kuva on minustakin hyvä. Lisäksi pidän toisesta kuvasta, lähinnä siinä kuvassa olevan jääreunuksen takia. On se toki muutenkin kohtuu hyvä kuva, vaikka onkin varjopaikassa otettu.
Arvaat oikein Tikka: Tumpulla oli oleellinen osuus tunnistamisessa :)
Lisäksi kamera antoi hyvää lisävihjettä.