Olimme viikko sitten Tikan kanssa tämän vuoden esimmäisellä Porkkalanniemen retkellämme. Tarkoitus oli ainakin käydä Porkkalanniemen eteläisimmässä kärjessä, Pampskataniksi sanotulla näköalapaikalla, josta on suht' esteetön näkyvyys tarkkailla, josko meren yli tulisi muuttavia lintuja.
Huomasimme pian, että emme olleet ainoina liikkeellä, vaan Porkkalanniemen retkeilyalueen paikoituspaikat, ja hiukan muutkin paikat, olivat autoja täynnä. Saimme kuitenkin tuurilla, voisi sanoa, autolle paikan ja heti siinä yhteydessä oli lintuhavainto, joka oli ainakin minulle uusi, vaikka en siitä kuvaa tietenkään onnistunut saamaan, kun jäin vain katselemaan, että mikäs tuo on. Lintu oli kookas ja valkoinen, ilmeiseti joku haikara. Ei kuitenkaan "perinteinen" harmaahaikara. Lintu lehahti lentoon järven jäältä läheltä paikkaa, jonne automme jätimme. Harmi, kun ei ehtinyt ottaa kuvaa.
Kun kävelimme autolta kohden Porkkalanniemen kärkeä ja Pampskatania, tuli selväksi, että siellähän ne muiden autojen omaistajatkin olivat. Oli nimittäin hiukan ruuhkaa tuolla. Minulla oli kameran lisäksi kiikari matkassa, mutta emme tuolla onnistuneet käyntimme aikana näkemään mitään erikoisempaa muuttoaaltoa. Ehkä olimme hiukan liian myöhään (päivästä) liikkeellä.
Kun poistuimme tuolta Pampskatanilta, niin poismeno matkalla olikin mielenkiintosita seurattavaa, mutta niistä sitten tulevissa postauksissa enemmän. Täytyy sanoa, että taisimme, tai tarkemmin siis Tikka, havaitsi todellisen harvinaisuuden, joka harmikseni todentui vasta myöhemmin kuvista. Muuten olisimme epäilemättä koittaneet päästä lähemmäksi kohdetta, joka mitä ilmeisimmin oli mandariinisorsa. Olisin ainakin yrittänyt ottaa kuvaa, joka nyt jäi minulta kokonaan siis ottamatta.
Päivän ainana teimme useita mielenkiintoisia havaintoja, kuten 3 hirveä, pari metsäkaurista sekä nämä seuraavien kuvien kurjet. Olimme nimittäin ajamassa Porkkalanniemestä pois päin, kun päätimme tarkistaa Porkkalaniemen alueella (siis Kirkkonummella) ns. Mattbyn pellot, joilla lintuja tapaa levähtää tulvivilla pelloilla. Sielläkin oli paljon väkeä tarkkailemassa lintuja. Olimme lähdössä jo pois, kun kuulin tutun kuuloista kaklatusta ja sanoin Tikalle kuta kuinkin niin, että taitaa olla nyt tulossa kurkia jostain, katsotaan vielä hetki...
Ja niinhän sieltä etelästä päin tuli hetken päästä peltojen ylle sellainen 40-50 kurkiyksilön seurue, joka teki muutamia lentokuvioita peltojen yllä, hakien suuntaa. Linnut olivat suht' etäällä, mutta minusta nämä kuvat toimivat ihan hyvin antaen kuvaa kurkien muodostelmalennosta. Vielä jäi siis se lähikuva kurjesta ottamatta, mutta ehkäpä sihenkin tulee tilaisuus joskus...
Alinta kuvaa on jonkin verran rajattu, jotta linnuista saisi edes hiukan selvää...
Komea määrä noita kurkia olikin matkanne varrella! Syysmuuton aikaan näkee usein suuria kurkiparvia, mutta keväisin palatessaan ne taitavat hajaantua pian rannikon jälkeen pienempiin porukoihin. Meidän pääsiäisajelumme varrelle osui vain yksi kurkipari, joka oli pellolla ruokailemassa, ja kymmenkunta joutsenta, jotka olivat pysähtyneet levähtämään sulaan järvenlahteen. Peipponen tepasteli mökin pihalla.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Delilah :)
VastaaPoistaLuulen, että olet arvelussasi oikeassa. Keväällä saapuessaan kurjet hajaantuvat pian pesimä soilleen. Syksyllä ne taas kerääntyvät parviksi muuttoa varten.
Itse onnistuin nyt pääsiäisen aikana näkemään yksittäisen kurjen, joka leinsi varsin matalalla ylitseni, kun olin vaihtamassa autoon renkaita. Mökillä näkyi kyllä muita lintuja aika runsaasti ja laulukonserttinsa oli lähes lakkaamaton.