Aurum Signum

Pajusirkku

2012-01-15T22:19:00.001+02:00

Nämä pajusirkut on kuvattu samalla retkellä viime kesänä, kuin edellisen postauksen punakylkirastas. Kuvauspaikkana on itselleni mieluisa retkeilykohde, Vanhankaupunginlahti, Helsingissä. Olen tainnut toistaiseksi kiinnostavimmat havaintoni linnuista tehdä juuri tuolla.

Tämän postauksen lintu, pajusirkku, on melko tavanomainen näky Vanhankaupunginlahden ruovikoissa. Se on kuvaajan kannalta sikäli mielekäs lintu, että se asettuu yleensä melko pitkäksi aikaa aloilleen laulamaan ja kuuluttamaan olemassa oloaan. Haittana usein toki on, niin kuin kuvaajilla yleensä, että lintu asettuu hiukan liian etäälle, mutta jos malttaa odotella ja seurailla, saattaa lintu tulla ihan kohtuulliselle kuvausetäisyydelle.

Ensimmäisissä kahdessa kuvassa on pajusirkku koiras. Kolmannen kuvan pajusirkku taitaa olla naaras...

Oksat pois...

2012-01-04T21:08:00.000+02:00

...tekisi mieleni valokuvaajana usein sanoa! Nämä kuvat kertonevat varsin hyvin mitä tarkoitan. Kuvissa on itselleni melko harvinainen lintu, punakylkirastas, ja kuten kuvista hyvin näkee, blokkaavat oksat jälleen melko "täydellisesti" mahdollisuuden kunnon kuvaan tästä linnusta. Koitan kyllä mahdollisuuksien mukaan kiertää eri kuvakulmaan, jotta näkymä lintuun olisi esteettömämpi, mutta aina se ei ole mahdollista. Alin kuva on täysin jälkikäsittelyssä rajaamamaton, eli olen päässyt lintua varsin lähelle, mutta taas on vielä yksi oksa linnun pään edessä. Muuten kuvausetäisyys ja -tilanne olisi ollut itselleni melkolailla täydellinen. Keskimmäinen kuva on jopa tarkka, mutta oksia edessä tietenkin...

Täytyy toivoa että joskus vielä onnistaa ja pääsee kuvaamaan tätä(kin) lintua esteettömästi. Nämä kuvat ovat viime kesän satoa, joten ehkä tulevana kesänä tulee uusi mahdollisuus...

Hyvää Joulua!

2011-12-23T07:00:00.000+02:00

Hyvää Joulua 2011 kaikille blogini lukijoille! :)

Kuluvan vuoden viimeinen neljännes on ollut blogissani aika hiljainen. Kelit ulkona ovat olleet valokuvaamisen suhteen aika huonot, enkä toistaiseksi ole saanut erityistä inspiraatiota sisäkuvaamiseen. Ehkä inspiraatio vielä löytyy...

Eipä silti, loppupelissä kevään tulo ei ole kovinkaan kaukana ja silloin taas löytyy luonnossa kuvattavaa. Elättelen kylläkin toiveita, että saisin mahdollisuuden nähdä ja kuvata erään suosikkilintuni vielä tuossa tammi-helmikuun kieppeillä, tutuissa koskimaisemissa. Saa nähdä kuinka käy...

Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille !

Kuoriainen

2011-12-04T11:15:00.001+02:00

Kuvausrintamalla on ollut jo hyvän aikaa hiljaista itselläni. Kelit eivät tunnu kuvaukseen sopivilta, eikä ole saanut itseä motivoitua lähtemään katsomaan, olisiko jossain vielä esim. lintuja nähtävissä ja mitä lajeja mahdollisesti löytyisi. Perinteiset "talvilajit" linnuissa (siis muut kuin tiaiset jne.) eivät taida vielä olla helposti havaittavissa. Pitäisi saada lunta hiukan maahan ja pysyvä pakkanen, jotta päästäisiin tästä jatkuvasta märkyydestä eroon. Samalla voisi tulla tilaisuuksia nähdä vuodenajan lintuja enemmän.

Odotan, että tammikuulla voisi taas olla mahdollista nähdä esim. koskikaraa, mutta sitä odotellessa postaan jälleen kuvia viime kesältä. Tällä kertaa, vaihtelun vuoksi, hyönteisiä. Tai oikeammin kyseessä on yksi hyönteinen, tarkemmin kovakuoriainen. En vain ole aivan varma onko kyseessä Kultakuoriainen vai Kuparikuoriainen. Ovat melkolailla saman näköisiä. Hiukan enemmän olen tällä hetkellä kuparikuoriaisen kannalla.

Kuvat on otettu heinäkuun lopussa, mökin lähistöllä olevalla pienellä niityllä, jossa tuntuu melko mukavasti viihtyvän perhosia ja hyönteisiä, joskus näitä kovakuoriaisia myös.

Tukkasotka

2011-11-17T23:34:00.001+02:00

Ohessa jälleen satoa viime kesän kuvalaarista. Kuvat on otettu toukokuussa Espoon Suomenojalla. Omasta mielestäni tukkasotka on näyttävä lintu, mutta en vielä ole päässyt riittävän lähelle sitä, jotta saisin kunnon potretin siitä. Nyt mennään hiukan "etäisemmillä" kuvilla ja niistä otetuilla rajauksilla, jolla kohdetta saadaan näennäisesti tulemaan lähemmäksi. Kuvien resoluutio siinä heikkenee kylläkin, mutta kuvat menettelevät, kunhan ei rajaa liikaa...

Lintulaudan linnut

2011-11-03T19:53:00.001+02:00

Olemme aloittaneet lintujen ruokinnan mökillä muutama viikko sitten. Aluksi oli tovi aika hiljaista, mutta sitten linnut taas löysivät laudallemme ja ovat käyneet siinä varsin ahkerasti. Ohessa muutamia säännöllisiä vierailijoita...

Kaksi edellistä kuvaa: Hömötiainen

Kuusitiainen

Töyhtötiainen

Muita säännölisisiä vieraita lintulaudalla - ainakin toistaiseksi - on ollut perinteiset sinitiainen ja talitiainen. Lisäksi on havaintoja mm. viherpeiposta, käpytikkasta ja närhestä. Saa nähdä mitä lintuja talven mittaan laudalle eksyy. Toivottavasti paljon erilaisia... :)

Närhi

2011-10-25T21:22:00.003+03:00

Jälleen seuraavassa kuvia sarjasta: Ikkunan läpi kuvatut. Myös kuin toisintona edellisen tähän samaan "sarjaan" kuuluvien kuvien kanssa, on nämä kuvat otettu aamupalan aikaan sunnuntai aamuna. No, linnuilla on aamupala -puuhat yleensä aamuvarhainsesta lähtien käynnissä, joten enään en niinkään ylläty, kun saamme mökin pihapiiriin, ilmeisesti lintulaudalla jo olevien eväiden houkuttelemana, välillä näitä hieman harvinaisempia nähtävyyksiä. Vierailija on varisten heimoon kuuluva närhi ja olen sen samalla tavoin, ikkunan läpi, kuvannut muutaman kerran aikaisemminkin. Arvelen, että en luontaisesti arkaa ja varovaista närheä onnistuisikaan kuvaamaan olemalla itse pihalla. Heti kun ympäristöään tarkasti seuraava närhi huomaa liikettä mökin sisältä, poistuu se nopeasti pois pihapiiristä. Harmi, sillä olisi mukava saada joskus kunnon kuva tästä näytävästä linnusta.

Harmaapäätikka

2011-10-16T20:53:00.002+03:00

Oheiset kuvat on otettu viikko sitten sunnuntaina. Tuntuu jo pienoiseksi perinteeksi muodostuneen, että lintuharvinaisuuksia (ainakin itselleni harvinaisia) aina silloin tällöin ilmaantuu mökin pihapiiriin aamupalan aikoihin ja niin kävi tälläkin kertaa. Olin juuri päättänyt aamupalan nauttimisen, kun joku mökissä olijoista havaitsi oheisten kuvien harmaapäätikka naaraan (ilmeisesti) mökin takapihalla. Hain äkkiä kameran, ja myös jo perinteeksi muodostuneella tavalla sain kuvattua ikkunan läpi pari kuvaa tästä lintuharvinaisuudesta. En ainakaan itse muista sitä aikaisemmin nähneeni. Kuvat eivät ole aivan tarkkoja, mutta tämä johtunee välissä olevasta ikkunasta. Ei haittaa itseäni kuitenkaan, ainakaan kovin paljoa, koska kohtuulliset kuvat onnistuin kuitenkin saamaan.

Harmaahaikara

2011-10-08T15:28:00.001+03:00

Seuraavassa jällen kuvia arkistojen kätköistä. Oheiset kuvat on kuvattu aiemmin kesällä, kahdella eri retkellä. Tänä kesänä eräs tavoitteeni täyttyi näiden kuvien myötä, eli onnistuin saamaan joitakin kuvia harmaahaikarasta lennossa ja vielä siten, että linnusta sai hieman rajaamalla kohtalaisen hyvin selvää. Vielä minulla on ainakin yksi tavoite harmaahaikaroiden kuvaamisen suhteen, eli haluasin "lähikuvan" vedessä seisovasta harmaahaikarasta, siis sellainen poseerauskuva. Eikä haittaisi, jos samaan kuvausessioon sattuisi tilanne, jossa harmaahaikara saalistaisi jotain vedestä...

Hieman verkkainen on tämä minun postaustahtini tällä hetkellä, mutta koitetaan nyt mennä edes tätä tahtia... Ehkäpä se taas tästä vilkastuu jossain vaiheessa.

Kirvinen

2011-09-24T16:32:00.003+03:00

En ole nyt toviin ehtinyt/pystynyt juurikaan käymään kuvaamassa, joten kaivelin hiukan arkistoja ja löysin nämä kesäkuussa ottamani kuvat. Kuvat on otettu Vanhankaupunginlahdella Helsingissa. Olin matkalla pitkospuita pitkin Lammassaareen, kun oheisten kuvien lintu, istahti eräälle ruovikkon keskellä olevista harvoista puhelin(?)tolpista. Arvelen että lintu on jonkin sortin kirvinen, lähinnä mieleen tulee joko niitty- tai metsäkirvinen, mutta en ole varma. Olen hiukan enemmän niittykirvisen kannalla, mutta en tosiaankaan osaa sanoa varmuudella että onko se (tai olisiko metsäkirvinenkään). Voi olla joku ihan muukin...

Vanhankaupunginlahti ja sen pitkospuut on varsin ihanteellinen retkeilykohde, koska siellä kuljetaan ihan ruovikon lähellä tai keskellä, jolloin on mahdollista nähdä useita ruovikoissa viihtyviä lintuja. Tuollaisia paikkoja soisi olevan enemmänkin...

Shanghai

2011-09-15T20:06:00.001+03:00

Sain äskettäin tilaisuuden lähteä matkalle Kiinaan. Työn ohessa ehdin hiukan kuvatakkin ja mahtuipa matkalle hiukan vapaa-aikaakin. Nämä kuvat ovat matkan vapaa-ajan osuudelta Shanghaista.

Kaksi edellistä kuvaa: Nuoria naisia buddhalaistemppelissä

The Bund

Oriental Pearl TV-torni

Vasen torni: Shanghai World Financial Center, "pullonavaaja"

Pullonavaaja sivusta

Shanghai, ja Kiina yleensä, on mieleinkiintoinen tutustumisen kohde. Kultturihistoria on pitkä ja nähtävää on paljon. Onhan tuo Shanghai myös todella suuri asukasmäärältään, joten näin pienempiin ympyröihin tottuneena se on jo kokemus sinänsä. Tuo "pullonavaaja" on tällä hetkellä Shanghain korkein rakennus (492 m), mutta siihen viereen ollaan rakentamassa jo isompaa (kts. esim. kahdessa alimmassa kuvassa oikealla näkyvät nostokurjet). Tulin käyneeksi tuon "pullonavaajan" yläkerroksissa (n. 430 m korkeudella) olevassa baarissa, josta normaalisti on hyvät näkymät, mutta minun käyntini aikana noissa korkeuksissa oli kova usva, joten alas ei juurikaan näkynyt. Mukava kokemus käydä tuolla kuitenkin.

Tikli

2011-08-29T22:34:00.000+03:00

Olin viime perjantaina, melko pitkän tauon jälkeen, jälleen pienellä linturetkellä. Seurakseni sain vielä hieman pidemmän tauon jälkeen Tikan, jonka idea retki alunperin olikin. Retkipäiväksi sattui vielä melko miellyttävän lämmin syyspäivä, joten senkin puolesta retki oli mitä mainioin. Kävimme ensin tarkistamassa, josko Kaisaniemen kasvitieteellisessä olisi jo muutolle valmistautuvia lintuja. Mitään erikoisuuksia emme siellä tällä kertaa havainneet. Retken pääkohteeksi voitaneen mainita Viikki, jonne siirryimme Kaisaniemen jälkeen. Viikissä olikin selvästi vilkkaampaa linnuston puolesta, pelloilla oli satoja valkoposkihanhia ja muitakin lintuja. Retken "pääpalkinto" tuli kuitenkin jo ennen kuin pääsimme peltoteitä juurikaan pitemmälle. Nimittäin aivan aluksi havaitsimme ryhmän melko erikoisen näköisiä lintuja tien vierustan takiaisissa - tiklejä! Ensi havainto ja samaten ensimmäiset kuvat minulle ko. linnusta. Näillä kuvien linnuilla ei ole tikleille tyypillistä punaista "naamaria", joten ne ovat nuoriso mallia tikleistä :)

Kaiken kaikkiaan retki oli mukava ja viihdyttävä hyvässä seurassa. Tuli kuin huomaamatta käveltyä varsin pitkä lenkki. Ei ollenkaan huono asia :)

Liejukana

2011-08-21T11:33:00.002+03:00

Nämä oheiset kuvat olen kuvannut jo alkukeväästä, toukokuun alkupuolella, Espoon Suomenojalla. Tätä ruovikoissa lymyilijää, liejukanaa, ei ole kovin helppoa huomata, kun se etenee hiljaa ja vaivihkaisesti. Tyypillisesti, kun po. kohteen saa kuvaan, niin sitten siinä on edessä jotain, kuten nyt tuossa ekassa kuvassakin on.

Outo lintu

2011-08-15T21:03:00.000+03:00

Oheinen lintu on varmaankin tämän kesän nuorisoa. Sillä lienee vielä nuoren linnun asu käytössä, enkä sen lajia nyt pysty varmuudella sanomaan. Arvauksetkin on aika vähissä...

Hiukan voisi viimeisen kuvan linnun asennosta päätellä, että kyseessä voisi olla nuori punarinta. Varma en kuitenkaan ole...

Perhosia

2011-08-08T23:44:00.002+03:00

Perhosten havainnointi on jäänyt minulta tänä vuonna vähiin. Tuntuu ihan siltä, että niitä ei kovinkaan paljoa olisi ollutkaan...

Vasta nyt elokuun alkupuolella olen perhosia nähnyt hiukan ja saanut tämän vuoden enimmäiset kuvat. Oheiset perhoset ovat varsin tavanomaisia, mutta viimeinen perhonen on ainakin itselleni "harvinaisuus". En ole sitä kovinkaan montaa kertaa nähnyt ja nyt ottamani kuvat taitavat olla ensimmäisni tuosta perhoslajista.

Kaksi edellistä kuvaa: Neitoperhonen

Nokkosperhonen

Herukkaperhonen

Suruvaippa

PS. Tämä taisi olla 400. postaukseni tähän blogiin :)

Punasotka

2011-08-01T23:50:00.003+03:00

Oheiset kuvat punasotkista on kuvattu toukokuun alkupuolella Espoon Suomenojalla. Tuolloin koiraat (kahdessa ylimmässä kuvassa) uiskentelivat ahkerasti naaraiden (alin kuva) perässä...

Pikkulepinkäinen

2011-07-24T17:03:00.007+03:00

Tämä kuva pikkulepinkäisestä on otettu vajaa kuukausi sitten Vanhankaupunginlahdella Helsingissä. Olin matkalla pitkospuita pitkin Lammassaareen, kun hieman ennen saarta olevassa lehdossa huomasin tämän linnun liikehtivän pusikosta toiseen. Harmillisesti oli useimmiten oksia pahasti edessä, enkä montaa kuvaa tästä pikkulepinkäisestä nyt tällä kertaa saanutkaan. Siksi tähän postaukseen tulee vain yksi. Sain kait 3 kelvollista kuvaa, mutta ne olivat niin samanlaisia, että laitan nyt vain tämän yhden kuvan esiin.

En tiedä olisiko tuolla pikkulepinkäisellä muuten jotain ruokaa nokassaan...? :)

3. vuosipäivä

2011-07-21T07:10:00.001+03:00

Nyt on tullut jälleen yksi etappi saavutettua, eli tällä päivämäärällä tulee täytteen 3 vuotta siitä kun aloitin tämän valokuvabloggaamisen. Voidaan sanoa, että tämä koko valokuvaharrastukseni alkoi tuolloin, kolme vuotta vuotta sitten.

Kuvat ovat nyt tässä vuosipäiväpostauksessa hiukan sekalaista sorttia, mutta "perinteen" mukaan on mukana ainakin kukkakuva ja kimalaiskuva... :)

Laitoin postaukseen mukaan vielä muutaman kuvan eräästä suosikkilinnustani, meriharakasta. Nämä kuvat on otettu jokin aika sitten, Harakan saarelle tekemälläni retkellä.

Punavarpunen

2011-07-18T00:53:00.001+03:00

Ohessa parilla eri retkellä kuvaamani punavarpuskoiraat. Tuntuu siltä, että aina kun saan punavarpusen näköpiiriini, niin se on kuvauksen kannalta hankalassa paikassa. Usein varjossa tai sitten pensaassa oksien ympäröimänä. Moni kuva jäi ihan siluetiksi. Noh, ehkä joskus onnistuu vielä paremmin niin, että kaikki on kohdillaan...

Keltasirkku

2011-07-14T00:20:00.000+03:00

Ohessa muutama keltasirkun kuva, jotka on kuvattu jo aiemmin keväällä, huhtikuussa.

Utön retki, osa 4

2011-07-07T23:18:00.002+03:00

Ohessa vielä yksi postaus koskien keväällä tekemääni Utön retkeä. Tämä nyt jää viimeiseksi "koosteeksi" tuolta retkeltä. Saatan postata - jos kuvista muuten tulee pulaa - vielä jotain yksittäisiä kuvia myöhemmin, koska arvelen että kuvien joukossa saattaa olla vielä jotain itselleni uusia lajeja tai ainakin sellaisia, joita en itse kovin usein ole nähnyt.

Näin kesäaikaan tuntuu olevan blogistanissa melko hiljaista, joten et nyt jaarittele tässä tämän pitempään vaan laitan kuvat esiin.

Yksi...

Hopp...

...kaksi. Pensastasku, ensihavaintoni.

Suosirri. Olen nähnyt suosirrejä jonkin verran aiemmin, mutta ensi kertaa pääsin näin lähelle.

Punajalkaviklo. Tähän kuvaan pätee sama kuin edelliseenkin.

Ruokokerttunen

2011-06-29T23:22:00.001+03:00

En tällä kertaa kirjoittele sen pidempiä stooreja. Liitän vain oheen reilut 2 viikkoa sitten kuvaamani ruokokerttuskuvat.

PS. Tiedoksi, että olen hiljan, pitkästä aikaa, päivittänyt tuota sivublogiani. Siellä on hiukan erilaisia "tipuja" potreteissa... ;)

Haarapääsky

2011-06-24T13:13:00.001+03:00

Oheiset kuvat on otettu vajaa kuukausi sitten Vanhankaupunginlahden piilokojun edustalla. Olin ollut piilokojussa katselemassa, josko kojun edustalle tulisi kuvattavaa. Ruovikosta kojua kohden lentelikin mm. monia haarapääskyjä, mutta ne ovat yleensä liian nopeita kuvattavaksi lennosta. Kun aikani kojussa oltuani olin lähdössä pois jatkamaan retkeäni, niin piilokojusta ulos tullessani huomasin oven vieressä aidalla oheisten kuvien haarapääskyn. Se pönötti pelottomasti alle 1,5 m päässä ja ryhdyin sitten kuvaamaan sitä. Totesin, että minun on itseni siirryttävä hiukan kauemmaksi, kun objektiivi (Sigma 150-500 mm) ei tarkennu noin lähelle. Onneksi haarapääsky istuskeli aidalla rauhassa hyvän tovin, joten ehdin hyvin ottaa siitä runsaasti kuvia.

Näiden kuvien myötä haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille hyvää juhannusta ! :)

Tämän kevään poikasia

2011-06-20T01:03:00.006+03:00

Ohessa muutamia kuvia tämän kevään poikasista. Kuvat on otettu hiukan eri aikaan ja eri paikoissa. Ensimmäisten kahden kuvan nuori sinisorsa on kuvattu Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Kolmannen ja neljännen kuvien lokin poikaset on kuvattu Harakan saarella ja kuvien 5. ja 6. nokikana nuorukainen on kuvattu Vanhankaupunginlahden piilokojusta.

Harakan retki jäi tänä vuonna lyhyeksi - ainakin ekalla yrittämällä. Saaressa oli nimittäin selvästi enemmän valkoposkihanhia kuin edellisvuonna. Kaikki polut oli enemmän tai vähemmän tiukassa valkoposkihanhi urosten valvonnassa, koska olivat naaraan kanssa laatineet pesän tietysti ihan polun varteen, eikä siitä ollut juurikaan ohi menemistä. Kiertoreittejäkään ei ollut oikein vapaana, koska sellaisen löydyttyä (näin luultiin) olikin siellä lokkivartiointi...

...lokin poikanen seisoskeli tietysti keskellä polkua ja emo sitten syöksyi lähelle tulijoita kohden. Noh, pitää koittaa myöhemmin uudelleen :)

EDIT 21.6.2011: Lisään tähän alle kuvien speksit. Järjestysnumero viittaa kuviin järjestyksessä ylhäältä alaspäin. Kamerana kaikissa Sony A700.

Kuvien 1-4 objektiivi: Sigma DG 70-200mm 1:2.8 II EX APO Macro HSM
Kuvien 5-6 objektiivi: Sigma DG 150-500mm 1:5-6.3 APO HSM

Kuvausasetukset:

1. 1/800 sek., ISO400, F/4, 200 mm.
2. 1/640 sek., ISO200, F/4, 200 mm.
3. 1/500 sek., ISO200, F/4, 200 mm.
4. 1/200 sek., ISO200, F/5.6, 200 mm.
5. 1/1600 sek., ISO400, F/6.3, 500 mm.
6. 1/640 sek., ISO400, F/6.3, 500 mm.

Heijastuksia ja kuvajaisia

2011-06-15T01:42:00.000+03:00

Oheinen kuvasarja on otettu Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Västäräkki tepasteli puutarhassa olevan altaan reunustalla edes taas ja aika ajoin tarkkaili kuvajaistaan vedestä. Hauskoja ja touhukkaita lintuja nämä västäräkit.

Utön retki, osa 3

2011-06-11T09:52:00.002+03:00

Ohessa hieman lisää lintukuvia taannoiselta Utön retkeltä. Ilahduttavan paljon löytyi itselle uusia lintuhavaintoja, kun olen kuvia käynyt läpi. Lisäksi on ollut lintuja, jotka olen kyllä nähnyt joskus aiemmin, mutta en ole saanut kuvaa, tai niitä en yleensä vain näe kovin usein.

Leppälintu koiras, ensihavaintoni.

Sinirinta, ensihavaintoni.

Pensaskerttu

Leppälintu naaras, ensihavaintoni.

Vielä on jokunen lintukuva jemmassa Utön retkeltä. Postaan ne joskus tuonnempana, sopivassa välissä.

Taivaanvuohi

2011-06-08T00:20:00.003+03:00

Oheiset kuvat on otettu toukokuun loppupuolella Espoon Laajalahdessa, Maarin lintutornista. Tornin edustalla on muutama kelo / laho puu, joissa linnut aika ajoin tapaavat hetken viivähtää. Sattumoisin, onneksi, havaitsin näiden kuvien taivaanvuohen lennähtävän yhteen noista puista.

Puut ovat, vaikka selvästi näkyvillä ovatkin, kohtalaisen etäällä kumminkin, joten päätin kokeilla jälleen telekonvertterin (2x) lisäämistä pitkään zoomiputkeeni (150-500 mm) perään, jolloin polttovälialue kaksinkertaistuu, eli käytännössä saan 2-kertaa suuremman kuvan kohteesta. Tämä tarkoittaa toisaalta sitä, että objektiivini muuttuu käsitarkenteiseksi ja sen huomaa kyllä näistäkin kuvista, kun en niitä ole osannut aivan kohdilleen tarkentaa. Johtuu varmaan mm. näkökykyni rajoitteista. Koitin kuvatessa hiukan haarukoida tarkennusta, eli otin kuvan ja säädin aavistuksen tarkennusta suuntaan tai toiseen, toivoen, että tarkennus jossain kuvassa osuisi suht' lähelle. Onneksi taivaanvuohi pysytteli tuossa puussa "tarjottimella" varsin pitkään, eli ehdin ottaa aika runsaasti kuvia. Ohessa muutama kuva, mutta tosiaan eivät ole aivan kohdilleen tarkentuneet.

Mielenkiintoinen lintu tämä taivaanvuohi, jota kuvaisi mielellään enemmänkin ja hiukan lähempää, jos mahdollista. Ei tule kovinkaan usein tätä lintua nähtyä.

Suomenojan kurjet

2011-06-06T00:07:00.000+03:00

Olin muutama päivä sitten pienellä kuvausretkellä, katsastamassa tilannetta Espoon Suomenojan lintukosteikolla. Siinä allasta kiertäessäni huomasin kun jonkn matkaa edelläni oleva kuvaaja tiraili kameransa kanssa taivaalle, jolloin itsekin katsoin sitten sinne päin, että mitä siellä mahtaa olla...

Taivalla, melko korkealla, oli noin 10 kurjen parvi, joka kierteli Suomenojan yllä. Olin melko yllättynyt havainnosta, koska kuvittelin, että kurjet yleensä ovat jo menneet pohjoisemmaksi pesimäseuduilleen. No en ollut tästä havainnosta ollenkaan harmissani, vaan ryhdyin kuvaamaan. Kurjet olivat nyt kuitenkin hieman alempana ja lähempänä muutenkin, kuin kevään ensihavainnossani Kirkkonummelta. Ohessa muutama kuva siis viime viikkoiselta retkeltäni.

Nämä ei vieläkään ole niitä "oppikirjamaisia" kuvia josta lajin voi määrittää ja tunnistaa kunnolla. Toivon joskus vielä saavani sellaisia kuvia kurjista, mutta nyt on tyytyminen näihin. Kuvia on rajattu jonkin verran jälkikäsittelyssä, jotta linnut tulisivat hiukan paremmin esiin. Siksi kuviinkin on rajautunut vain 3 tai 4 lintua, koska kurjet lensivät hiukan etäämpänä toisistaan, löyhempänä ryhmänä.

Utön retki, osa 2

2011-05-31T03:36:00.001+03:00

Kuten jo aiemmassa Utön retkeä koskevassa postauksessa kerroin, oli sateen ja sumuisuuden takia - tai voisiko tässä tapauksessa sanoa että ansiosta - pikkulintuja laskeutunut melko runsaasti yön aikana saareen. Pikkulintuja oli helposti havaittavissa ja melko lähelle päästävissä lähes Utön "kylän" keskellä olevassa lammashaassa. Paljon lintujen tarkkailijoita olikin kameroineen, kiikareineen ja kaukoputkineen lammashaan tienoolla. Ohessa muutamia ottamiani kuvia tuolta paikalta.

Pikkusieppo, ensihavaintoni.

Mustapääkerttu (naaras tai nuori koiras), ensihavaintoni.

Syötävää löytyi... :)

Olin aluksi toiveikas, josko nämä ed. kolmen kuvan lintu olisi idänuunilintu, jolloin tämäkin olisi ollut ensihavaintoni. Tämä kuitenkin taitaa olla "vain" tavallinen uunilintu, eli tutummin pajulintu. Voin olla kuitenkin tässäkin väärässä, kun en osaa kauhean hyvin vielä erottaa eri kerttulajeja toisistaan.

Utön retkeltä tulee vielä jossain välissä muutama postaus, koska niihin on säästynyt vielä jokunen minulle uusi ensihavaintolintu esiteltäväksi :)

Kirjosieppo

2011-05-28T12:40:00.003+03:00

Edelleenkin lyhyestä virsi kaunis eli ei sen pidempiä kertomuksia tälläkään kertaa.

Lisää laulajia vain, jotka on kuvattu samalla retkellä, kuin edellisenkin postauksen satakieli. Tämä kirjosieppo lauleli Lammassaareen (VKL, Hki) johtavien pitkospuiden varrella olevassa lehdossa.

Satakieli

2011-05-26T00:05:00.001+03:00

Lyhyestä virsi kaunis, eli ei isompia jaaritteluita tällä kertaa.

Laitan oheen muutaman kuvan satakielestä, jonka huomasin terhakkaasti laulelevan Vanhankaupunginlahden Pornaistenniemen metsikössä, käydessäni siellä taannoin retkellä.

Satakieli on melko vaatimattoman näköinen lintu, mutta lauluääni on komea. :)

Utössä

2011-05-23T03:33:00.006+03:00

Reilu viikko sitten teimme Tikan kanssa retken Utöhön. Tarkoituksena oli seurata mm. mahdollista arktikaa, eli arktisten lintujen päämuuttoa. Reissu vain meinasi tyssätä ennen kuin se oli ehtinyt kunnolla alkaakkaan. Ei tullut tiedostettua ja huomioitua sitä, että perjantaina alkuillasta saattaisi olla ruuhkaa Paraisten ja Nauvon saaren väliselle lossille. No olihan siellä. Kun saavuimme jonon päähän lähelle lossirantaa oli kello noin 16:45 ja olimme noin kilometrin päässä rannasta. Yhteysalus lähtisi kohti Utötä klo 18:15 ja matkaa Nauvon saaren toiseen päähän, josta yhteysalus lähtee, olisi melkein 30 km, mutta ensin pitäisi siis päästä lossilla yli Nauvon puolelle. Jono eteni todella hitaasti ja tietenkin Nauvon asukkaat pääsivät jonon ohi, niin kuin kuuluukin. Olin jo melko varma että emme ehdi, mutta sitten tuuri kääntyi ja pääsimme kuin pääsimmekin lossiin. Kello oli noin klo 17:40 tuolloin. Vielä oli pieni mahdollisuus...

Ehdimme kuin ehdimmekin yhteysaluksen lähtörantaan Pärnäisiin. Kello oli noin 18:10 tuolloin. No, aluksen lastauksessa meni vielä jonkin aikaa ja se pääsi lähtemään liikkeelle noin klo 18:25, eli ehdimme hyvissä ajoin lopulta.

Yhteysaluksen matka Pärnäisistä Utöhön kesti noin 5 tuntia ja olimme perillä noin klo 23:15. Matkalla pysähdyttiin kait 4 muulla saarella jättämässä matkustajia. Keli saapuessamme Utöhön oli huono. Vettä satoi reilusti ja samanlaisena keli jatkui lauantai aamunakin, kun lähdimme katsastamaan saarta. Onneksi sade loppui hieman ennen puolta päivää ja sen jälkeen ei enään satanut mainittavasti / haittaavasti.

Ohessa muutamia kuvia matkalta. Valitettavasti maisemakuvat jäivät mm. kelin takia vähäiseksi. Sunnuntaina oli näet melko sankka merisumu, joka esti isommat näkyväisyydet. En myöskään viitsinyt kosteassa kelissä vaihdella objektiiveja kokoajan, vaan pidin pääasiassa pisintä objektiivia kiinni, kun tavoitteena oli lähinnä lintukuvat. Jatkan juttua retkestä myöhemmissä postauksissa. Mutta tässä näin aluksi hieman esimakua...

Utön majakka

Västäräkki tähystyspaikallaan

Luotsiasema ja majakka

Saaressa oli paljon pikkulintuja, jotka olivat jääneet lepäämään muuttomatkallaan. Kuvassa hernekerttu.

Nämä hernekertut vaikuttivat varsin pelottomilta ja pomppivat melkein jaloissa ruokaa etsiessään.

Tarkennus on perseestä... (ts. perseessä) :)

Voisiko tämä olla keltahemppo...?

Kaikkinensa näimme Utön retken aikana reilu kaksikymmentä eri lintulajia, joista ainakin puolet oli minulle uusia tuttavuuksia. Pääasiassa, yllätyksekseni, havainnot olivat pikkulintuja, mutta tämä ei ole ollenkaan huono asia. Sain runsaasti kuvia minulle uusista lajeista. Muutamista lajeista, kuten pilkkasiipi, sain vain näköhavainnon, mutta kenties toisen kerran sitten kuviakin. Utöstä jäi, kelistä huolimatta, mukava vaikutelma. Retki oli viihdyttävä ja virkistävä. Sitä mitä kaipasinkin. Uskon, että Utössä tulee käytyä vielä uudelleenkin.

Kuovi

2011-05-18T01:52:00.005+03:00

Ohessa hiukan lisää kuvia taannoiselta Porkkalanniemen retkeltä. Nämä taitavat olla ensimmäiset kuovista ottamani kuvat, enkä muistaakseni tätä komeaa lintua muutenkaan ole kovinkaan usein nähnyt.

Olimme jo ajamassa pois päin Porkkalanniemestä, kun havaitsimme pellolla joitakin lintuja ja pysähdyimme tarkistamaan mitä ne voisivat olla. Valon suunta vain oli hankala, eli jouduimme katsomaan lintuja vastavaloon, joten tunnistus ei niin helppoa ollut. Mutta kun linnut lähtivät lentoon, oli melko helppoa havaita että kyse on kuovista, koska linnuilla oli "kuovimainen" nokka.

Osasta kuvista tuli lähinnä siluetteja (kaksi ensimmäistä kuvaa), koska valoin suunta oli kuvaamisen kannalta väärä. Onneksi kuovit, joita muuten taisi olla pellolla muutamia kymmeniä, kaarsivat myös myötävalon puolelle, jolloin niistä sai hiukan paremmin kuvia ja samalla selvää linnun piirteistä.

Mieluisa havainto itselleni nämä kuovit...

PS. Koitin hiukan saada kuvista esiin taivaan sineä. Menestys oli vaihtelevaa, jota myöten taivaan väritkin hiukan ovat vaihtelevaa sävyä. Parempia kuitenkin kuin lähes sävytön vaalea hailakka väri, joka moneen kuvaan tuli valotuksen mittauksen arpoessa...

EDIT 30.5.2011: Muokkasin ajankuluksi kolmea alinta kuvaa hiukan paremmaksi (omasta mielestäni) ja latasin kuvat esiin. Poistin vanhat versiot.

Piisami

2011-05-11T04:40:00.000+03:00

Ohessa lisää havaintoja taannoiselta Suomenojan retkeltäni. Tämä taitaa olla minulle ensimmäinen livehavainto piisamista (ellei viime vuonne Suomenojalla vastaavan tyyppinen havaintoni ollut myös piisami. Nyt havainto oli joka tapauksessa selkeämpi ja kuvat parempia). Aluksi pohdin, josko tämä olisikin nutria, mutta taitaa olla "vain" piisami. Mukava ja melko yllättävä havainto minulle kuitenkin.

Olin kiertämässä Suomenojan allasta ja pysähtynyt toviksi tarkkailemaan altaalle päin, jos siellä olisi joitakin kiinnostavia lintuja näköpiirissä. Vedessä näytti ajelehtivan pätkä "karvamattoa" viistosti minua kohden. Ensin en kiinnittänyt asiaan juurikaan huomiota, mutta sitten aloin katsomaan tarkemmin ja tähtäilin mys kameralla, jotta näkisin mikä siellä oli. Sainkin sitten muutaman kuvan ohi purjehtivasta, ilmeisesti piisamista, joka hetken kuluttua sukelsi pois näkyvistä.

Jatkoin kävelyä altaan reunustaa pitkin ja melko pian havaitsin jälleen piisamin, nyt syömässä jotain vesikasveja. Liekö sitten sama yksilö - todennäköisesti - mutta ryhdyin tietysti uudelleen kuvaamaan, kun piisami pysyi hyvin esillä, eikä tuntunut häiriintyvän tarkkailusta. Ohessa muutama kuva havainnoistani.

Suomenojalla

2011-05-06T23:53:00.000+03:00

Kävin Vappuna pienellä kuvausretkellä ja eräänä kohteena oli Suomenojan altaat Espoossa. Aika paljon mielenkiintoista nähtävää siellä olikin ja jonkin itselleni uuden lajinkin näin. Niistä enemmän tulevissa postauksissa. Pistän tähän postaukseen nyt pienen kuvasarjan mustakurkku-uikkujen kosiomenoista tuolla altaalla.

Kuin ajatuksesta uikut "keikuttivat" päätään rytmikkäästi puolelta toiselle (usein vastakkaisiin suuntiin ts. eri suuntaan kuin toinen) kun linnut olivat vastakkain. Sitten yht'äkkiä uikut sukelsivat altaan pohajsta jotain ruohontapaista, esittelivät niitä toisilleen ja lähtivät rinnan niitä kuljettamaan, ikään kun symbolisena pesänrakennus aineena. Ja hetken kuluttua oltiin taas vastakkain ja päät keikkuivat :)

Sain muutamia muitakin yksittäisiä kuvia mustakurkku-uikusta, jotka ovat ihan kohtuullisen hyviä. Saatan niitä postata joskus myöhemmin, jos ei tuolla hetkella ole muuta postattavaa...

Hippiäinen

2011-05-03T06:50:00.003+03:00

Ohessa hiukan lisää kuvia taannoiselta Porkkalanniemen (Kirkkonummi) retkeltä. Sain iloisen ensihavainnon näistä kuvien hippiäisitä itselleni. En väitä, että olisin näitä pieniä lintuja itse huomannut puista etsiä, mutta aina kannattaa katsoa samaan suuntaan, kuin joku muu lintujentarkkailija :)

Sieltä saattaa löytää jotain itselle uutta ja niin kävi nytkin. Pampskatanilta poispäin mennessä oli muutama hiukan aiemmin pois lähtenyt henkilö pysähtynyt tarkkailemaan mäntyihin. Kyselin, että mitä siellä on ja sain vastaukseksi, että hippiäinen. Niitä taisi itse asiassa olla 3-4 kpl saman männyn kimpussa. Ei muuta kuin kuvaamaan. :)

Pienen ja liikkuvaisen linnun seuraaminen kameralla oli kieltämättä varsin haastavaa ja taaskaan ei tullut niitä "parhaita" asetuksia kameraan huomattua laittaa. Lähinnä tulee siis unohdettua laittaa ns. ylivalotusta, kun kuvataan siten, että taustalla on suhteellisen runsaasti melko kirkasta taivasta. Tällöin kameran valotuksenmittaus usein hämääntyy ja alivalottaa kuvaa, jotta taivas valottuisi "oikein". Tällöin itse kohde, joka on tummempi kuin taivas menee "pimeäksi". Olen hiukan näitä kuvia ylivalottanut jälkikäsittelyssä ja avannut hiukan varjoja. Tätä ei vain voinut tehdä paljoa, kun tulee kohina esiin. Onnettomuudekseni oli kameran herkkyysasetukseni ISO800 vaikka olisi vähemmälläkin pärjännyt, kun suljinnopeudet olivat välillä 1/5000 - 1/2000 sek. eli aivan riittävät, vaikka olisi pudottanut herkkyyden -> ISO400 ja ylivalottanut kamerassa kuvaa vielä aukon verran.

- Terveppä terve sinne alas.

Malliposeeraus.

Tarkkaileva katse.

- Niin, oliko asiaa?

Nämä hippiäiset taitavat olla kaikki naaraita kun heidän päälakensa raita on keltainen. Lintuoppaan mukaan koiraan päälaen raita on enemmän oranssinen.

Huuhkajan poikaset

2011-05-01T01:36:00.002+03:00

Ohessa hiukan päivitystä taannoiselle huuhkaja postaukselleni. Nyt kyseessä (ja kuvissa) ovat huuhkajan poikaset. Vanhempia ei näkynyt. Olivat myös vaihtaneet paikkaa viime näkemästäni, eli olivat nyt hiukan alempana ja Mannerheimintien puolella Forumin talon seinustaa. Ensimmäiset kaksi kuvaa on otettu Ravintola Loisteen terassilta ja loput kolme kuvaa katutasolta Mannerheimintien varrelta.

Olen jostain ollut lukevinani, että poikaset on syntyneet kahden päivän välein. Kaksi huuhkajan poikasista vaikuttaakin kehittyneemmiltä ja yksi (ylemmissä kahdessa kuvassa vasemman puoleisin lintu) on hieman pienemmän oloinen ja "kehittymätön". Tuntuu siltä, että kaksi muuta sitä hiukan sorsisi...

Harmillista, että huuhkajat vaihtoivat hiukan paikkoja sillä välin kun siirryin katutasolle. Näissä kolmessa aimmassa kuvassa ei näy kuin tuo yksi poikanen, kahden muun ollessa näkymättömissä tuossa kulmauksessa oikealla, mustan ränniputken alla...

Sinivuokot

2011-04-27T23:15:00.000+03:00

Hieman lähikuvayritelmiä ensimmäisistä tänä keväänä havaitsemistani sinivuokoista...

Kurjet tulivat

2011-04-23T17:20:00.000+03:00

Olimme viikko sitten Tikan kanssa tämän vuoden esimmäisellä Porkkalanniemen retkellämme. Tarkoitus oli ainakin käydä Porkkalanniemen eteläisimmässä kärjessä, Pampskataniksi sanotulla näköalapaikalla, josta on suht' esteetön näkyvyys tarkkailla, josko meren yli tulisi muuttavia lintuja.

Huomasimme pian, että emme olleet ainoina liikkeellä, vaan Porkkalanniemen retkeilyalueen paikoituspaikat, ja hiukan muutkin paikat, olivat autoja täynnä. Saimme kuitenkin tuurilla, voisi sanoa, autolle paikan ja heti siinä yhteydessä oli lintuhavainto, joka oli ainakin minulle uusi, vaikka en siitä kuvaa tietenkään onnistunut saamaan, kun jäin vain katselemaan, että mikäs tuo on. Lintu oli kookas ja valkoinen, ilmeiseti joku haikara. Ei kuitenkaan "perinteinen" harmaahaikara. Lintu lehahti lentoon järven jäältä läheltä paikkaa, jonne automme jätimme. Harmi, kun ei ehtinyt ottaa kuvaa.

Kun kävelimme autolta kohden Porkkalanniemen kärkeä ja Pampskatania, tuli selväksi, että siellähän ne muiden autojen omaistajatkin olivat. Oli nimittäin hiukan ruuhkaa tuolla. Minulla oli kameran lisäksi kiikari matkassa, mutta emme tuolla onnistuneet käyntimme aikana näkemään mitään erikoisempaa muuttoaaltoa. Ehkä olimme hiukan liian myöhään (päivästä) liikkeellä.

Kun poistuimme tuolta Pampskatanilta, niin poismeno matkalla olikin mielenkiintosita seurattavaa, mutta niistä sitten tulevissa postauksissa enemmän. Täytyy sanoa, että taisimme, tai tarkemmin siis Tikka, havaitsi todellisen harvinaisuuden, joka harmikseni todentui vasta myöhemmin kuvista. Muuten olisimme epäilemättä koittaneet päästä lähemmäksi kohdetta, joka mitä ilmeisimmin oli mandariinisorsa. Olisin ainakin yrittänyt ottaa kuvaa, joka nyt jäi minulta kokonaan siis ottamatta.

Päivän ainana teimme useita mielenkiintoisia havaintoja, kuten 3 hirveä, pari metsäkaurista sekä nämä seuraavien kuvien kurjet. Olimme nimittäin ajamassa Porkkalanniemestä pois päin, kun päätimme tarkistaa Porkkalaniemen alueella (siis Kirkkonummella) ns. Mattbyn pellot, joilla lintuja tapaa levähtää tulvivilla pelloilla. Sielläkin oli paljon väkeä tarkkailemassa lintuja. Olimme lähdössä jo pois, kun kuulin tutun kuuloista kaklatusta ja sanoin Tikalle kuta kuinkin niin, että taitaa olla nyt tulossa kurkia jostain, katsotaan vielä hetki...

Ja niinhän sieltä etelästä päin tuli hetken päästä peltojen ylle sellainen 40-50 kurkiyksilön seurue, joka teki muutamia lentokuvioita peltojen yllä, hakien suuntaa. Linnut olivat suht' etäällä, mutta minusta nämä kuvat toimivat ihan hyvin antaen kuvaa kurkien muodostelmalennosta. Vielä jäi siis se lähikuva kurjesta ottamatta, mutta ehkäpä sihenkin tulee tilaisuus joskus...

Alinta kuvaa on jonkin verran rajattu, jotta linnuista saisi edes hiukan selvää...

Tiltaltti

2011-04-17T22:41:00.003+03:00

Ohessa noin viikko sitten kuvaamani lintu, jonka arvelen olevan tiltaltti, mutta en ole aivan varma. Tiltaltti ja pajulintu ovat sen verran saman näköiset, että en pysty aivan varmaksi sanomaan. Jos tämä on tiltaltti, niin se on samalla uusi lintuhavainto minulle.

Itseäni näistä kuvista miellyttää eniten kaksi alinta kuvaa. Niissä esim. tausta on hienosti sumentunut ja sommittelukin on aika hyvä :)

Kevät etenee

2011-04-11T02:19:00.002+03:00

Kevät etenee nyt aika vauhdilla, vaikka välillä tuntuu hiukan takapakkia tulevan. Nyt menneenä viikonloppuna oli kuitenkin ulkona kaunis, joskin tuulinen, sää. Päätin lähteä Viikkiin pienelle retkelle katsastamaan, näkyisikö siellä mitään kiinnostavaa. Kannatti kyllä lähteä, jo siksikin, että tulin kävelleeksi varsin pitkän lenkin Vanhankaupunginlahden Viikin puoleisella alueella. Lisäksi näin muutamia, ilmeisesti itselleni uusia lintuja, joita en kaikkia onnistunut tunnistamaankaan, kun olivat sen verran etäällä. Ei oikein kiikarillakaan erottanut. Joku melko voimakkaan keltainen lintu oli yksi, mutta en osaa sanoa mikä se olisi voinut olla. Lisäksi kuvista kotona huomasin, että kuvissa oli enemmänkin lintuja, kuin olin kuvaustilanteessa huomannutkaan... :)

Seuraavassa hiukan kuvasatoa lauantailta:

Kanadanhanhia.

Mikä mahtaa olla ylemmässä kuvassa alareunaan epäteräväksi jäänyt pieni lintu? Huomasin sen vasta kotona, kun kuvia selasin...

Outo lintu.

Olisiko tämä sama lintu, kuin ylimmän kuvan epäteräväksi jäänyt lintu?

Kuvaa on todella rajusti rajattu jälkikäteen kuvankäsittelyssä, kun lintu näkyi vain pienenä pisteenä keskellä peltoa alkuperäisessä kuvassa.

Pajusirkku.

Tämä koiras lenteli minua "härnäten" korrelta toisella ja korret heiluivat tuulessa aika voimakkaasti, joten en saanut juurikaan tarkennettua oikein yhtäkään kuvaa...

Merihanhet.

Päivän ehkä iloisin havainto minulle olivat nämä merihanhet. Näitä oli Viikin puolisella Vanhakaupungnlahden rantaliejukoilla useita, mutta tämä pariskunta oli riittävän lähellä kohtuullisten kuvien saantiin. Näiden touhuja seurasin varsin pitkään rantalepikön kätköistä... :)
Valo tietysti oli hiukan epäsuotuisa, kun valo oli pääasiassa merihanhien takana, joten kuvaajan puoli oli yleensä melkolailla varjossa. Mutta ihan kohtuullisia tuli kuvista silti.

Keväinen orava

2011-04-04T23:28:00.001+03:00

Tai oli näitä muutamakin mökin pihapiirissä, kun toisiaan leikillään jahtasivat ja väijyivät. Eivät vain sattuneet sommittelun kannalta sopivasti samaan aikaan kuvaan, niin en saanut niitä sitten näihin postauksiinkaan molempia, vaan vain toisen. Jokunen kuva kyllä oli, jossa molemmat olivat, mutta yleensä toisesta näkyi vain joku pieni osa, joten niistä ei oikein hyvää kuvaa saanut mielestäni. Mutta menkäämme näillä. Mielestäni tuossa männyn kyljessä ympäristöään tarkkaileva orava on varsin herttainen jo sinällään. Ei tuohon juuri mitään lisää kaipaa... :)

Ja se toinen oravakin oli varsin lähellä tuota männyn pikkuoksalla istuskelevaa oravaa: vain metrin verran alempanan kiersi puunrunkoa, ilmeisesti miettien miten pääsee tuolla samaiselle oksalle, syrjäyttämään toisen...

Personal Shopper

2011-04-01T10:00:00.005+03:00

Harva asia on saanut minut viimeaikoina innostumaan, mutta täytyy sanoa, että hiljan aamu-tv:ssä näkemäni uusi "keksintö" näin teki. Aamu-TV:ssä oli haastateltavana naishenkilö, joka kertoi Suomeen rantautuneesta personal shopper -palvelusta. Olin heti vaikuttunut! Kaikki minut tuntevat voinevat todistaa, että rakastan shoppailua ja voisin viettää tuntikausia vaateliikkeissä katsellen, mallaten ja sovittaen ihanaisia vaatteita. Elämä vain on nykyisin niin hektistä ja tilanteet heittelevät minua asiasta ja paikasta toiseen, että ei meinaa ehtiä.

Työkin on alkanut häiritä rakasta harrastustani, joten ajattelin, että personal shopper -palvelu on kuin räätälöity minulle. Kerron kokemuksistani kohta, mutta sanon heti niille henkilöille siellä takarivissä, jotka hymähtelevät tälle loistavalle asialle, että kyllä miehetkin, jotka kulkevat omia polkujaan, voivat käyttää tätä palvelua.

Sovin tapaamisen personal shopper Aina-Helinän kanssa suosittuun ostoskeskukseen, jossa olisi taatusti valikoimaa ja vaihtoehtoja. Tapaamisen aluksi Aina-Helinä kartoitti ja määritteli tyyliäni, dimensioitani ja ulottuvuuksiani, jonka jälkeen olimme valmiita itse pääasiaan: vaatteiden shoppailuun!

Heti ensimmäisessä liikeessä olin kuin kotonani. Maailman merkkien, kuten Dolse & Keppana jne., keskellä tunsin oloni kotoisaksi; täällä on hyvä olla.

Liikkeessä personal shopper päätettiin irti ja itse sain vain olla rennosti sovituskopissa kun personal shopper toi juuri minun tyyliini sopivia asusteita sovitettavaksi. Kunpa tämä päivä ei koskaan päättyisi...

Kiertelimme monissa liikkeissä, ajan- ja todellisuudentaju hävisivät. Tästä huolimatta kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin kävi myös shoppailuretkellemme. Paljon löydettiin laadukasta vaatetta ja uutta raikkautta tyyliini. Kyllä pätevä personal shopper on painonsa arvoinen kullassa, sen sain totisesti todeta, mutta ei kaduta. Varsinaiset hyödyt tulevat kertautumaan, kun nyt personal shopperilla on minun dimensiot ja tyyli mielessään, niin hänet voi lähettää yksin ostoksille ja yllättämään minut uusilla kuoseilla ja vaateihanuuksilla. Minulle jää vain maksajan rooli. Kätevää!

Seuraavassa kuvassa eräs löytömme, jolla erotun selvästi katukuvasta ja se ilmentää persoonaani ja tuo keväisen raikkaan tuulahduksen vaatekaappiini. Ainoastaan väriin emme olleet aivan 100% tyytyväisiä, sillä tasainen harmaa olisi soveltunut minulle paremmin - kuulemma - mutta liikkessä ei ollut aivan niin hyvät valikoimat, että juuri minulle sopivasta värimaailmasta olisi päästy valitsemaan. Kuosi ja leikkaukset olivat kuitenkin "just" minulle, joten päädyimme näihin. En voisi olla tyytyväisempi!

Olen itse lisännyt kokonaisuuteen aurinkolasit, koska kokonaispaketista tuli niin hottia, pelkään että viedään vallan käsistä, siksi on hyvä hiukan olla "incognito". Täytyy sanoa, että olen kovasti mielissäni tuloksesta ja tuli jotenkin rento ja vapautunut olo; varmuutta lisää.

Ainoa, joka tulevaa menestystä voisi rajoittaa, on rahan meno, mutta kyllä kunnon personal shopper palvelusta kannattaa maksaa!

Tässä kohden teillä lukijoilla on oiva mahdollisuus tukea meikäläistä ja mahdollistaa tämän hienon palvelun käyttö myös jatkossa. Halukkaat voivat tekstata sanaparin "APRIL FOOL" (toimii kaikilla operaattoreilla) ja 20 euroa laskutetaan diskreetisti seuraavassa laskussanne. Voitte tekstata niin monta kertaa kuin haluatte: Te päätätte. Tyyli on vapaa!

Ihan vinkkinä voisin sanoa, että esim. kohta alkaa Hullut Päivät Stockmannilla, joten jo sinne olisi kiva päästä hiukan hulluttelemaan personal shopperin kanssa.

Personal shopperin palveluihin nimittäin kuuluu mm. Shoppailukierros Helsingissä ja Vaatekaapin päivitys kauden vaatteilla. Kuullostaa ihanalta ja palan halusta päästä kokeilemaan.

Syvyysterävyydestä

2011-03-28T21:14:00.002+03:00

Huvin vuoksi ja urheilun kannalta tein pienen esimerkinomaisen harjoitelman syvyysterävyydestä. Oheiset kuvat ovat tuotokseni tuosta kokeilusta ja pääosassa "vaarin" ryppyinen käsi, eikä tuo ole edes tiskauksen tulosta. Kuvien välillä on hienoista värilämpötilaeroa, sillä toinen kuva on otettu salamaa hyödyntäen.

Etäinen huuhkaja

2011-03-25T00:41:00.006+02:00

Ohessa muutama yritelmä kuvata Helsingin Forumin katolla majapaikkaansa pitävää Huuhkaja-perhettä. Isäntää ei nyt kuviin sattunut, mutta etäisesti pesäpaikasta oli emo ja ilmeisesti kolme poikasta erotettavissa...

Harmillisen kaukana tuo pesäpaikka. Kuvauspaikka sinänsä oli mainio, mutta vain liian kaukana kalustolleni. Lisäksi kuvauspäivä ja hetki oli pilvinen ja hämärä, joten jouduin nostamaan kameran herkkyyden ISO1600:n ja välillä jopa ISO3200:n, joka on jo käytännössä "liikaa" kamerani kennolle, mutta ei riittävästi, jotta saisi suljinnopeuden riittävän nopeaksi. Kyllä sieltä kuva tulee, mutta laatu vain on aika heikko.

Ensimmäinen kuva on otettu 500 mm polttovälillä. Toinen kuva on rajaus ensimmäisestä kuvasta. Kolmas kuva on otettu tuolla samaisella 500 mm:n polttovälillä, mutta perään on lisätty 2x telekonvertteri (TC), jolloin polttoväli kasvoi 1000 milliin. Hiukan "epätoivoista", mutta pakko yrittää, vaikka eihän tuokaan oikein riitä. Tarkennushan tuossa meni sitten manuaalille ja muutenkin pimeä objektiivi pimeni kaksi aukkoa lisää, tippuen tuonne f/13 -luokkaan, mikä on melko pieni jo, "isoimmaksi" aukoksi. Senkin takia tuota herkkyyttä piti nostaa "liikaa", jotta olisi hiukan saanut kompensoitua tuota TC:n tuomaa pimeyttä ja suljinnopeuden hidastumista. Lisäksi TC aiheuttaa kuvaan pehmeyttä, joten sekin huonontaa vielä kuvien laatua. Otin kyllä runsaasti kuvia, hiukan tarkennusta haarukoiden, koska suoraan sanottuna kohdetta oli hiukan hankala nähdä tarkasti. Tähän ei tietenkään auta se, että kameran optinen etsin on pienentävä...

Tuossa tilanteessa Live View -näytöstä olisi ollut paljon apua, mutta kamerassani ei sellaista ole.

Neljäs kuva on sitten rajaus kolmannesta kuvasta. Ei näistä kovin hyviä nyt tullut, mutta ovat parempia kuin ei mitään...

Olisi ollut kiva saada kuvin myös Isä-huuhkajasta - ja mielellään paljon lähempää - mutta kenties joskus toiste sitten...

Vihreää energiaa 2

2011-03-23T02:20:00.004+02:00

Jatkan tässä hiukan edellisessä bloggauksessa aloittamaani energiaan liittyvää mielipidekirjoitustani. Aiheesta voisi kirjoittaa paljonkin, mutta koitan tiivistää sen asian, joka päällimmäisenä on mielessä, tähän postaukseen. Voi olla että tulee aiheessa hiukan pompittua, mutta toivottavasti keskeisin tulee läpi.

Viime päivinä olen jatkanut ihmettelyäni sen suhteen, miksi niin moni henkilö ja mm. poliitikko tuntuu olevan juuri nyt niin kovin hysteerinen tämän ydinvoima-asian suhteen. Pitäisi osata erottaa tilanne Suomessa ja Japanissa. Japanissahan ei ole tapahtunut ydinvoimaonnettomuutta, vaan siellä on tapahtunut luonnonmullistus, eli maanjäristys, jonka seurauksena tuli tsunami. Tämän tsunamin seurauksena nyt on Fukushiman ydinvoimalassa paljon ongelmia, mutta syy on siis muu kuin ydinvoimaonnettomuus, joka olisi tapahtunut itse laitoksessa siitä johtuvasta syystä. Kovin harva näyttää kiinnittävän huomiota siihen, että melko iso osa Japani ltärannikon rakennelmista on tuhoutunut. Noin 10.000 ihmistä on menehtynyt ja noin 10.000 on edelleen kateissa, tämän hetkisen tiedon mukaan, tuon tsunamin seurauksena. Toki voidaan miettiä sitä, että miksi japani on rakentanut Tyynen valtameren puoleiselle rannikolleen ydinvoimaloita, kun sillä puolella juuri on ne mannerlaattojen liitoskohdat lähellä Japanin saaria.

Maailmassa on satoja ydinvoimaloita ja tälläkin hetkellä on kymmeniä rakenteilla. Ne on olemassa olevaa faktaa, eikä niistä päästä noin vain eroon. Emme voi niistä kaikista huolehtia täältä Suomesta, vaan on tärkeää, että huolehdimme omista voimaloistamme. Suomen energian tuotannosta noin 26% tuotetaan ydinvoimalla, n. 10% kivihiilellä, n.12,5% maakaasulla, noin 20% vesivoimalla, n. 10% biomassalla, n. 7% turpeella ja vain n. 0,3% tuulella. Noin 15% sähköstä tuodaan. Tuontisähkö tuodaan pääosin Venäjältä, Saksasta ja pohjoismaista (Norja ja Ruotsi). Venäjän sähkö tuotetaan ydinvoimalla ja Saksan kivihiilellä, pääasiassa. Minusta Suomen pitäisi olla energian tuotannossaan "omavarainen" ja pitäisi päästä eroon esim. venäjän ydinvoimaloilla tuotetusta tuontisähköstä. Olen nimittäin melko paljon huolestuneempi esim. Suomenlahden eteläpuolella olevasta Sosnovy Borin ydinvoimalasta, kuin yhdestäkään suomalaisesta ydinvoimalasta. Jotta tuontisähkö voitaisiin korvata omalla tuotannolla, tarvitsisimme noin 3 kpl nyt valmistumassa olevaa Olkiluoto 3:sta lisää, siis jos korvaus tehtäisiin ydinvoimalla.

Viikonlopun iltapäivälehdessä oli juttua ydinvoimasta. Siinä kerrottiin tehdystä mielipidetutkimuksesta suomalaisten asenteista ydinvoimaa kohtaan. Miehet suhtautuivat ydinvoimaan huomattavasti rauhallisemmin kuin naiset. Kaksi kolmesta miehestä ilmoitti, että Suomessa ydinvoiman käyttö ei pelota heitä yhtään, kun taas 75% naisista ilmoitti pelkäävänsä. Miehet kertoivat myös, että Japanin onnettomuus ei muuttanut heidän kantaansa ydinvoimaan. Lisäksi tutkimuksessa kysyttiin, kuinka paljon lisää suomalaiset olisivat valmiita maksamaan sähköstä, jos sitä ei ole tuotettu ydinvoimalla. Suurin osa miehistä vastasi, että ei yhtään ja naisistakin 36 % ilmoitti kielteisen kannan. Vihreydestä ei siis olla kovin hanakoita maksamaan.

Kaikissa energiantuotantomuodoissa on ongelmansa ja riskinsä. Fossiiliset polttoaineet aiheuttavat kasvihuoneilmiötä ja aika iso osa Suomen energiasta tuotetaan vielä fossiilisilla. Tuulivoimalla tuotetaan vain vaivaiset 0,3%. Tarvittaisiin tuhansia tuulivoimaloita, jotta voitaisiin korvata edes nuo fossiilisia polttoaineita käyttävät voimalat, puhumattakaan ydinvoiman tai vesivoiman korvaamisesta. Minne ne tuulivoimalat laitetaan? Vastustus niiden sijoittamisella rannikolle on kova. Tuulivoimala tuottaa sähköä vain kun tuulee, joten siitä ei ole huippuvoiman tuottajaksi ja tasaajaksi. Lisäksi puolet vuodesta Suomessa tuulee vähän tai ei juuri ollenkaan, joten tuulivoimalat Suomessa ovat puolisen vuotta vuodesta lähes virattomina. Aurinkovoimaa ei riitä sitäkään vähää. Pitkä ja kylmä talvi tarkoittaa sitä, että tuulivoimalla ei ole kuin marginaalinen merkitys Suomen energian tuotannolle. Mitä ne paljon puhutut vihreät energiantuotto muodot oikein on, jotka voivat turvata Suomen energian tarpeen? Suomen teollisuus on melko energiaintensiivistä, joten energiaa tarvitaan. Lisäksi on tietysti yksityinen kulutus, mutta sieltä ei merkittäviä säästöjä ole saatavissa, käsittääkseni. Itsekin käytän energian säästölamppuja ja poltan huoneistossa yleensä vain yhtä lamppua kerrallaan jne. mutta on kummaa, että sähkölaskut tuppaa vain kasvamaan, vaikka kulutus on niin pientä kun sen asunnossani järkevästi saa. Sitä mukaa kun ihmiset säästää, nostavat energiayhtiöt kiinteitä taksojaan ja sähkönhintaa, jotta tuotto pysyy "kohdillaan" heillä. Esim. omasta sähkölaskustani 25% on sähköenergian hintaa, loput 75% on erilaisia siirtomaksuja ja veroja, eli niitä joihin ei voi itse mitenkään vaikuttaa.

Eli mielestäni, kun todellista vihreää vaihtoehtoa, kuten fuusiovoima, ei vielä ole energiatarpeemme tyydyttämiseksi, niin tarvitsemme vielä lisää ydinvoimaa, joka on sinänsä puhdasta päästöiltään verrattuna kivihiileen ja muihin fossiilisiin polttoaineisiin. Toki ydinvoimassa on myös ydinjätteen loppuvarastointiongelma, mutta Ruotsi ja Suomi on sen jo ratkaissut omalla tavallaan mahdollisimman hyvin, ainoina maailmassa. Sen sijaan, että tuomme sähköä venäläisistä ydinvoimaloista, meidän tulisi tehdä se sähkö itse omissa voimaloissamme ja korvata vielä vanhat fossiilisen polttoaineen voimalat ydinvoimalla ja vesivoimalla. Tuulivoimaa voi olla lisäksi, mutta sillä ei ole kuin marginaalinen vaikutus, valitettavasti.

Hiljan eräässä blogissa yksi viherintoilija kertoi lentokoneella matkustaessaan hyvittävänsä aiheuttamansa hiilidioksidipäästöt maksamalla vapaaehtoisen hiilidioksidiveron. Melkoista tekopyhyyttä. Samalla perusteella minä voisin kertoa olevani todella vihreä, kun maksan auton veroissa hiilidioksipäästöihin perustuvaa veroa, autonkäyttömaksu on hiilidioksidipäästöperustainen ja polttoaineen hinnastakin yli 75% on erilaisia veroja, joiden eräänä perusteena on autoilun väitetty haitallisuus. Ei kuitenkaan tule mieleenikään perustella noilla hiilidioksidiveroilla ajojani. Kaikkihan tietävät, että ei noita kerättyjä veroja käytetä hiilidioksidihaittojen poistoon, vaan ne menee jonnekin ihan muualle. Samoin käy lentomatkalusta, joka muuten on eräs saastuttavimmista matkustusmuodoista, maksetuille veroille, olivatpa ne vapaaehtoisia tai ei.

Usein myös kuulee erilaisten vihreiden puhuvan, että pitäisi käyttää julkisia enemmän. Heidän kannattaisi menne kehäkolmosen ulkopuolelle ja sanoa siellä sama. Julkinen liikenne toimii todella huonosti ja on vieläpä kallista. Auto on melkein välttämätön moninpaikoin Suomessa ja vaikka se on raskaasti verotettua, on se yleensä edullisempi kuin julkinen liikenne. Matkustin viikonloppuna junalla ja yhden suuntainen matka noin 100 km matkalla maksoi hiukan yli 20 euroa, paluumatka oli saman verran, eli yhteensä noin 40 euroa. Lisäbonuksena oli se, että paluumatkalla juna oli liki 2 tuntia myöhässä, tuolla noin 100 km matkalla. Omalla autolla olisin tehnyt tuon edestakaisen matkan noin puoella hinnalla ja paljon nopeammin. Ja jos kyydissäni olisi ollut lisää henkilöitä, olisi hyödyt kasvaneet eksponentiaalisesti, käytännön matkakulujen pysyessä tuossa noin 20 eurossa edes-takaisin. Jos vaikkapa 5 henkilöä olisi tehnyt tuon matkan junalla, olisi se tullut maksamaan 200 euroa, kun yhdllä autolla sen olisi taittanut 20 eurolla, eli 4 euroa per nuppi. Jotain on siis vialla julkisessa liikeenteessäkin. Ne ei ole kattavat, eivät pysy aikataulussa ja liput maksavat paljon.

Asiaa olisi vielä paljon, mutta eiköhän tämä ala olemaan pääsääntöisesti tässä. Olen edelleen kuulolla, jos joku kertoo mitä se vihreä energia on, johon voimme siirtyä. Tuon vihreän energian pitää olla realistisesti toteutettavissa ja kyetä turvaamaan energian tarpeemme Suomessa.

Tähän loppuun laitan vielä sen miten ratkaisisin oman energiankäyttöni, jos siihen olisi realistiset mahdollisuudet. Nykyinen asumismuotoni ei mahdollista minkäänlaista vaihtoehtoista lämmitysmuotoa, siis muuta kuin kaukolämpö. Sähkökin pitää ostaa sähköyhtiöltä. Jos asumismuotoni olisi toinen, esim. omakotitalo tai vastaava, niin lämmityksen hoitaisin maalämmöllä. Maalämpöpumppu tosin tarvitsee noin 1/3 tuottamansa lämpöenergian verran sähköä pumppuun, joten siihen on sähkö tuotettava jotenkin. Myös muut kodin sähkölaitteet tarvitsevat sähköä. Noin puolen vuoden ajan sähköä voisi tuottaa pientuulivoimalalla ja varastoida energiaa akkuihin. Kuitenkaan sähköä ei akkuihin saisi niin paljoa. Tai voisihan niihin saada, mutta akkuja pitäisi olla paljon ja tuulla myös paljon kesällä. Maalämmön ja tuulivoiman perustamiskustannukset ovat melko kovat, lisäksi akut on kalliita, niitä tarvitaan paljon ja ne pitää uusia tietyin väliajoin. Kalliiksi siis tulee tuo energia ja sähkö, eikä siitä siltikään riittäisi ihan ympärivuoden, joten keskeinen tavoitteeni, päästä kokonaan irti energiayhtiöistä ja niiden maksuista, ei taitaisi kokonaan toteutua millään vaikka kuinka toivoisi. Suomen olosuhteet ovat sellaiset...

Vihreää energiaa

2011-03-18T06:33:00.001+02:00

Viime päivinä ovat erilaiset jeesustelijat heränneet ja aktivoituneet, käyttäen Japania kohdannutta luonnonkatastrofia keppihevosenaan, kauhistelemaan ydinenergiaa ja sen kamaluutta. Ajattelin minäkin sanoa aiheesta muutaman sanasen tässä tämän blogin puolella, vaikka paremmin tämä olisi sopinut tuonne sivublogini puolelle.

Minua ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä se, miten ohuella tieto ja ymmärryspohjalla monet viherintoilijat ovat liikkeellä. He antavat lausuntoja tyyliin: "Hirvittää koko ydinvoima asia niin ettei oikein uskalla ajatellakkaan" ja "Aivan järjetöntä touhua on koko ydinvoima" samalla kun heillä itsellään todennäköisesti fööni pörisee, astianpesukone jauhaa, pesukone myllyttää, kuivausrumpu linkoaa ja mikroaaltouuni huutaa iloisesti piippaillen. Kun heiltä koittaa kysyä, että mistä energia moiseen otetaan, niin he toteavat, että "Mihin ydinenergiaa oikein tarvitaan, otetaan sähköä pistorasiasta". Moisilta sietäisi ottaa äänestysoikeus pois, kun on tietämyksen taso noin olematon. Tämä olisi kaikkien etu.

Jo vuosia on ollut nähtävissä, että maapalloa uhkaa ns. kasvihuone ilmiö, jonka vaikutuksesta ilmasto lämpiää ja tämän seurauksena taas elämisen edellytykset monissa paikoissa maapallolla vähenevät. Maapallolla käytetystä primäärienergiasta tuotetaan noin 90% erilaisilla polttoaineilla, jotka siis yleensä kiihdyttävät kasvihuoneilmiötä. Päästöttömistä primäärienergianlähteistä ydinvoima on merkittävin noin 6 % osuudella ja kolmantena päästöttömissä tulee vesivoima reilun 2 prosentin osuudella. Mietin, missä viherintoilijoiden logiikka oikein on, jos kasvihuonepäästöjä pitäisi vähentää? Tällöin päästöttömiä tuotantomuotoja, kuten ydinvoima ja vesivoima, tulisi lisätä eikä vähentää. Mutta kun nämä viherintoilijat vastustavat myös vesivoimaa. Mistä siis ratkaisu? Kun tätä koittaa kysyä viherintoilijoilta, niin saa melko mielikuvituksellisia vastauksia. Eräässä blogissa ehdotettiin, että valjastetaan Sahara aurinkoenergian tuotantoon ja tuotetaan siellä energiaa koko maapallolle kattamalla Sahara aurinkopaneeleilla. Kun kysyin, että millä tämä rahoitetaan, niin vastukseksi tuli: "Miksi aina pitää puhua rahasta?" Ilmaiseksiko meinaavat saada nuo aikaiseksi? Tekevätkö viherintoilijat tuon Saharan "valmiiksi" talkoilla vai miten? Mistä materiaalista ja millä energialla tuotetaan ne aurinko paneelit? Paljon olisi kysymyksiä, mutta kun näihin ei saa vastauksia, kun "aina puhutaan ikävästi rahasta", näiden viherintoilijoiden mielestä. Pitää ihmetellä millä nämä vihreät, jotka usein asuu kehä kolmosen sisäpuolella, oikein tulevat toimeen ilman rahaa? Ovatko he sitä prekariaatti porukkaa, jotka ovat "ilmaisissa" kodeissan odottamassa, kun heille kannetaan pizzaa ja kokista kotiin?

Kun viherintoilijat vastustavat mm. Vuotoksen rakentamista (vesienergiaa), niin samalla he hyväksyvät Saharan käytön energiantuotantoon. Samoin vedellä tuotetun sähkön tuonti Norjasta ja Ruotsista on samaisten henkilöiden mielestä OK. Melko ristiriitaista. Eli meille ei saa rakentaa, mutta muualle kyllä? Ruotsissa muuten ydinenergialla tuotetaan yli 50% sähköstä. Suomessa noin 26%.

Kysyisin vielä, että mikä siinä on, että viherintoilijat, jotka ehdottavat "vihreään energiaan siirtymistä", eivät ajattele asioita loppuun asti? Suomessa on talvella 35 astetta pakkasta ja meidän pitäisi tuudittautua siihen, että Gaddafin takapihalle Saharaan rakennetusta aurinkovoimalasta saadan tänne aina energiaa? Entä jos Gaddafi katkaisee piuhat? Tai terroristit iskee voimalaan ja koska koko maailman sähköntuotanto on niiden viherintoilijoiden halusta keskitetty sinne, on kaikkialla pimeää sen jälkeen ja kodit jäätyy. Ihanaa. Taitaa olla paljon Linkolalaisia viherintoilijoissa...

Kuitenkin kaikkein hämmästyttävintä taitaa olla se, että viherintoilijat eivät itse ole halukkaita ottamaan sitä vihreää energiaansa käyttöön ja MAKSAMAAN SIITÄ SEN OIKEAA HINTAA. Miksi ette näytä esimerkkiä, vaan sanotte, että sitten kun muutkin niin sitten tekin?

Kuva: Olkiluodon ydinvoimala. (Lähde: Teollisuuden Voima via Wikipedia)

Paljon olisi vielä asiaa, mutta ei nyt ehdi, pitää lähteä töihin. Pahoittelen tekstin jäsentymättömyyttä ja siinä mahdollisesti esiintyviä kirjoitus yms. virheitä. Koitan korjata illemmalla, kun on enemmän aikaa kuin näin aamuyön tunteina, jolloin aloin tätä kirjoittamaan. Jatkan myös kirjoitustani, koska paljon jäi vielä asioita käsittelemättä tämän aiheen tiimoilta. Lisäksi kerron omat mielipiteeni siitä miten Suomen energiahuolto tulisi ratkaista ja miten ratkaisisin oman energiankäyttöni, jos siihen olisi realistiset mahdollisuudet.

Tikkaa pukkaa

2011-03-16T23:20:00.001+02:00

Olen havainnut, että tikat ovat yleensä arkoja, eivätkä helposti antaudu kuvattavaksi. Niin kävi jälleen kerran, kun tämän oheisten kuvien käpytikan näin mökin lintulaudalla ja sen välittömässä läheisyydessä. En ajatellutkaan yrittäväni päästä ulos sitä kuvaamaan, koska vain hetkeä aikaisemmin tämä samainen tikka oli lennähtänyt nopeasti pois etäämmälle puuhun, ilmeisesti havaittuaan liikettä mökin sisällä tai kuullessan jonkin äänen sisältä. Siksipä turvauduin taas siihen tuttuun tapaan, eli ikkunan läpi kuvaamiseen. Tämän takia(kin) kuvien laatu ei ole kovinkaan hyvä. Erityisesti taustasta tuli joteinkin rauhaton, ilmeisesti ikkunalasin aiheuttamien vääristymien takia...

Eipä silti, tikkoja on aina kiva nähdä ja kuvaustakin voi yrittää, ainakin salaa... :)

Tulokset vain vaihtelee, mutta ei anneta sen häiritä :D

Haastava kuva-arvoitus

2011-03-12T10:33:00.004+02:00

Pistetään tähän väliin tällainen todella vaikea kuva-arvoitus. Nmä sopivat siihen tarkoitukseen hyvin kun tulin ottaneeksi ihan vahingossa tällaisia "taidekuvia".

Eli mitä kuvassa luuraa? Jotta raati ei tarjoaisi toistuvasti neuvostoliittolaista sukellusvenettä Ruotsin edustalla, niin helpotan arvoitusta sen verran toteamalla, että se se ei ole... ehkä :)

Toivottavasti mielikuvitus laukkaa itse kullakin... :D

Haavoittunut

2011-03-08T01:07:00.005+02:00

Nämä kuvat on otettu jo noin 3 viikkoa siten ja ajattelin, että en näitä postaakkaan, koska mm. Uuvana on tämän linnun vaiheista tehnyt postauksia blogiinsa useamman kerran. Päätin kuitenkin nyt postata blogiini omat versioni tästä sitkeästä taistelijalinnusta, joka oli onnistunut selviytymään ilmeisesti kanahaukan kynsistä, saadan kuitenkin ison ammottavan haavan rintamukseensa. Haavoista huolimatta isokoskelonaaras hoiti pukuaan huolellisesti.

Nyt viime perjantaina huomasin Birdlife Suomen Tiira-lintuhavaintotietokantaa selatassani huolestuttavan havainnon / ilmoituksen. Se valitettavasti sai vahvistuksen, kun Tikan kanssa kävimme viime lauantaina retkellä Vanhankaupunginkoskella: Jäällä, lähellä sulan reunaa, oli isokoskelonaaraan ruumis ja oletan, että se on tämä sitkeä taistelija, joka selvisi jo niin pitkälle... :(

Jäljelle jäi vain kysymys että veikö sen lopulta stressi, joka aiheutui tuosta kanahaukan hyökkäyksestä, joku tulehdus tai vastaava, joka iski tuohon ammottavaan haavaan vai pääsikö joku muu kenties yllättämään linnun...

Itse jo uskoin, että lintu selviäisi, kun se selvisi hyvin melko kovistakin pakkasista. Näin ei valitettavasti sitten kuitenkaan lopulta käynyt :(

Koskelon murkinat

2011-03-02T20:05:00.000+02:00

Jatkan tuttua isokoskelo teemaa tällä postauksella, lähinnä edellen siksi, että muista teemoista ei ole juurikaan kertynyt tuoretta kuva-aineistoa enkä ole muutenkaan oikein ehtinyt kuvaamassa käydä missään. Eipä silti, ei minua mikään kuvausteema haittaa/puuduta tällä hetkellä ja isokoskeloita katselee kyllä mielellään, varsinkin jos ne sattuvat saamaan komean nahkiaisen saaliikseen :)

Hiukan on harmillista kyllä, että jälleen olen väärällä puolella koskeloa kuvaamassa. Nämä on vastavalon puolelta otettu, vaikka kuvaushetkellä ei muistaakseni mitenkään kauhea auringonpaiste juuri ollutkaan päällä. No, joka tapauksessa valon suunta oli sellainen, että nämä kuvat jäivät tummiksi ja siluettimaisiksi, joskaan eivät ole puhtaita sellaisiakaan. No ei voi mitään. Joka tapauksessa oli hauska seurata, kun isokoskelo taiteili tuon nahkiaisen kanssa, koittaen saada siitä sopivan otteen syöntiä varten :)

Kevättä odotellessa 3

2011-02-25T23:57:00.000+02:00

Jälleen muistoja viime kesältä. Selasin hiukan viime kesän kuvasatoani läpi ja vielä löytyi muutamia kuvia, joita en käsittäkseni ole julkaisut ja jotka sopivat kohtuudella postattavaksi tänä ajankohtana, koska paljoa muutakaan postattavaa ei nyt ole. En selosta tässä nyt pitempään vaan laitan vain kuvat esiin...

Ensimmäisessä kuvassa baskeripäinen lapintiira vetää apetta huiviinsa ja toisessa kuvassa on ilmeisesti kivitasku lähestymislennolla kuivuneen puunoksan luokse. Mutta kuka meillä on kuvassa kolme? Onko ehdotuksia? Nejännessä kuvassa on kivitasku, ilmeisesti, aterioineen... :)

Koskelot lennossa

2011-02-20T20:16:00.001+02:00

Oheiset kuvat on otettu viikko sitten lauantaina, Helsingin Vanhankaupunginkoskella. Olimme Tikan kanssa juuri päättelemässä päivän retkeämme, kun huomasimme oheiset isokoskelot kaartelemassa Vanhankaupunginkosken yllä. Tekivät useita laajoja kaarroksia, ilmeisesti etsien sopivaa lähestymiskulmaa laskeutumiseen. Koskessa oleva sula on varsin pieni, joten laskeutuminen on todellakin suunniteltava ja toteutettava taiten. En tiedä onko niin, että isokoskelon on aina laskeuduttava sulaan veteen. Siis että se ei voi laskeutua kovalle maalle...? Oletan, että näin on, että isokoskelon laskeutuminen vaatii sulan veden.

Linnut lensivät aika korkealla ja ei aivan läheltä sijaintipaikkaamme, joten näitä kuvia on aika reippaasti rajattu kuvankäsittelyssä. Sinänsä hyvä, että linnut lensivät hiukan kauempaa, niin pysyi hiukan paremmin niiden lennossa mukana kameralla seuraten. On jännää myös havaita millainen vaikutus valon suunnalla on esim. tuohon taivaan sineen. Kaksi ensimmäistä kuvaa on kuvattu nimittäin melko hyvään myötävaloon ja kaksi viimeistä kuvaa osittaiseen vastavaloon. Ero on melko selvä ja merkittävä.

Punatulkku

2011-02-17T00:29:00.002+02:00

Ohessa muutamia kuvia punatulkusta, jota tuntuu nykyisin aika harvoin tapaavan. Ainakaan minä en ole sitä kovinkaan usein nähnyt. En tiedä mistä johtuu punatulkun esiintymisen vähentyminen. Onko ne oikeasti vähentyneet tällä Suomessa, vai onko ne vain vaihtaneet reviiriään maan sisällä...?

No en tiedä, mutta mukava näitäkin on aina silloin tällöin nähdä. Kuvat on otettu kahtena eri viikonloppuna, mutta samassa paikassa, Viikissä. Kolme ensimmäistä kuvaa on harmillisesti varsin varjoisana päivänä kuvattu, joten ne jäi varsin hailakoiksi ja pimeiksi. Neljäs kuva on kuvattu aurinkoisena päivänä. Siinä kävi sen verran tuuria, että punatulkku hetkeksi sattui istahtamaan oksalle, johon auringon valo pääsi paistamaan. Heti tuli kaikin puolin parempi kuva sävyiltään jne. kun vertaa nuohon kolmeen ensimmäiseen kuvaan, jotka on kuvattu pilvisenä päivänä ja varjossa...

Kevättä odotellessa 2

2011-02-13T23:36:00.001+02:00

Pistän vielä tähän tällaisena välipostauksena yhden kuvan viime kesäkuun lopulta, Harakan-saarelle suuntautuneelta retkeltä. Tämä kuva oli ainoa, jonka sain ko. retkellä tästä linnusta onnistumaan, kun tarkennus ei meinannut millään osua kohdilleen, vaan aina tuppasi tarkentamaan pieleen tai sitten tarkennus sahasi. Onneksi sain sentään tämän yhden kuvan pensaskertusta...

Valkoselkätikka(ko) ?

2011-02-08T07:05:00.008+02:00

Kävin viime sunnuntaina pienellä valokuvausretkellä Helsingissä Viikin ja Vanhankaupunginlahden suunnalla. Oli juuri lopettelemassa retkeäni Viikin puolella ja kokosin varusteitani autoon, kun huomasin tikan lehahtavan parkkipaikan vieressä olevaan leikkipuiston erääseen puuhun. Onpa kaukana, eikä maksa vaivaa, ensin ajattelin, mutta sitten päätin koittaa ottaa muutaman ruudun. Kamerassa oli kiinni vain 70-200 mm -objektiivi, joka oli liilan lyhyt arviolta noin 30 metrin päässä olean linnun kuvaamiseen, mutta totesin, että en varmasti ehdi vaihtaa linssiä, ennen kuin lintu on jo poissa, joten päätin sitten vain kuvata tuolla lyhyellä putkellä.

Nyt olen sitten koittanut kuvista päätellä, että olisiko kuvaamani tikka kenties jopa valkoselkätikka, mikä on melko harvinainen. Harmillista, että kuvat jäivät väistämättä pieniksi, mutta kuvia rajaamalla olen saanut lintua hiukan "suurennettua" ja kuviointia hiukan esiin. Minusta näyttäisi siltä, että käpytikkaan verrattuna, johon valkoselkätikka on helppo sekoittaa, tällä minun kuvien tikalla on käpytikasta poikkeava kuviointi selässään. Lisäksi tällä kuvieni tikalla on melko suuri nokka, josta on suhteellisen helppo saada ero käpytikkaan. Lisäksi käpytikalla päälaen punaista osaa reunustaa silmän yläpuolella sivussa kulkeva musta raita, joka tältä minun kuvien tikalta nähdäkseni puuttuu. En osaa kuitenkaan varmuudella sanoa, onko tämä valkoselkätikka vai ei. Mitä sanoo raati? Harmillista, kun ei näistä kuvista pääse näkemään tikan vatsapuolen väritystä ja kuviointia, joka antaisi lisäosviittaa...

Ensimmäinen kuva on rajaamaton kuva, täydellä 200 mm:n zoomilla, kuvauspaikaltani auton luota. Laitoin tämän verrokiksi, jotta saisi käsityksen todellisesta etäisyydestä. Toinen kuva on lievä rajaus ensimmäisestä kuvasta ja kolmas kuva hiukan reilumpi rajaus. Neljäs kuva on lievä rajaus eri kuvasta (kuin ensimmäiset kolme) ja neljäs kuva hiukan reilumpi rajaus tästä.

Kuvien laadussa ei ole juuri kehumista, mutta ei se laatu nyt näissä ole se tärkein seikka. Harmi vain tunnistuksen kannalta, että ei näitä juurikaan enempää olisi kestänyt rajata, kuin mitä kuvat kolme ja viisi jo ovat rajaukseltaan ilman, että kuvien laatu olisi merkittävästi heikentynyt entisestään.

Kevättä odotellessa...

2011-02-06T00:07:00.001+02:00

Kuvausilmat ei kovin kummoiset ole olleet, eikä hyviä ideoita kuvauskohteiksi tai kuvauspaikoiksi ole tullut mieleeni, niin tässä kevättä odotellessa ajattelin postata muutamia kuvia viime vuodelta, alkukesältä. Kuvissa on viime kevään lintunuorisoa ja kuvat on otettu Harakan -saarella Helsingin edustalla.

Ei kovin montaa kuukautta tarvitse ajan kulua, kun pääsee taas (toivottavasti) kuvaamaan uutta kevään linnustoa...

Karan sukellus

2011-01-29T14:04:00.000+02:00

Nämä kuvat ovat edelleen sen parin viikon takaisen retkeni satoa. Seurasin tuolloin aika pitkään koskikaran sukeltelua jään reunalta veteen, koettaen tallentaa tuon sukelluksen molskahduksineen kuvasarjaksi. En onnistunut aivan toivomallani tavalla, koska kamerani sarjakuvausnopeus ei ole kovin suuri ja koska en onnistunut useinkaan ajoittamaan kuvasarjan ottoa kohdilleen. No, pienistä ongelmista ja kuvauskohdan varjoisuudesta huolimatta karan sukeltelua oli mukava seurata ja sain muutaman kohtalaisen kuvasarjan karan sukelluksesta molskahduksineen. Ehkä yhden kuvan lisää, hetkeä ennen karan osumista veteen, olisin kaivannut kumpaakin kuvasarjaan...

Isokoskelo

2011-01-21T23:16:00.001+02:00

Nämä kuvat ovat viime viikonlopun satoa ja kuvattu siis vanhankaupunginkoskella Helsingissä. Muutamia isokoskeloita sukelteli kosken sulassa, ruokaa hakien. Tähän kuvasarjaan ei nyt osunut kuin yksi kuva isokoskelo koiraasta. Se on tuo, joka esittelee hymyään lähikuvassa :)

En onnistunut saamaan sellaista kuvaa, jossa isokoskelolla on jotain saalista, jollei tuota ruohoa tuon yhden koskelon suusta roikkumassa lasketa... :)

Useimmissa näistä koskelokuvista oli suoraa voimakasta auringonvaloa, joten se hiukan aiheutti ongelmia.

Alin kuva on mielestäni hauska tilannekuva. Siinä koskelonaaras punkeaa vedenpinnasta ylös, itseään samalla ravistellen. Hyvä ilme! :)

Koskikara

2011-01-17T01:01:00.002+02:00

Blogissani on ollut nyt aika pitkään hiljaista. Tämä oli jo aiemmilta vuosilta tiedossani, että keskitalvella ei juurikaan ole kuvattavaa, ja tämä on ollut nytkin eräänä syynä siihen, että uusia postauksia en ole saanut aikaiseksi. Toisaalta on ollut aika paljon muuta tekemistä ja kiirettä, joka on vienyt aikaani, joten en noidenkaan takia olisi kovin aktiivinen voinut olla postauksien suhteen. Tässä tulee kuitenkin nyt jotakin, jotta saadaan tämä bloggausvuosi avatuksi :)

Kohteena on suosikkilintuni koskikara, jota olen melko monissa blogeissa nähnyt postatun viime aikoina. Viime lauantaille osui kaunis ja aurinkoinen, joskin pakkasen kirpeä, päivä, joten päätin lähteä Vanhankaupunginkoskelle (Helsinki) katsomaan, josko sattuisin koskikaran siellä bongaamaan. Ja olihan kara - kaksikin - koskella, joten ei tullut mitenkään turha matka. Pääasiassa kara pysytteli aika paljon kohdissa, joihin ei aurinko päässyt juurikaan paistamaan, joten monet kuvat on aika varjoisia, mutta ihan kelvollisia kuitenkin. Seuraavassa muutamia kara kuvia launantain retkeltäni.

Bonuksena retkipäivässäni oli se, että bongasin koskella Uuvanan, jota satuin muutaman tuntomerkin perusteella sen verran tunnistamaan, että rohkenin kysyä, että mahdatko olla Uuvana... :)

Mukavaa tavata blogituttavuus livenä ja vaihtaa sana jos toinenkin. Kenties polut kohtaavat uudelleenkin, jos satumme sopivasti samoille seuduille retkeilemään. Ja mikä ettei olisi mukava tavata muitakin blogituttavuuksia livenä... :D

Hyvää Uutta Vuotta 2011

2010-12-31T10:43:00.000+02:00

Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta 2011 kaikille! :)

(Kuvat on otettu jo hyvissä ajoin, syyskuussa)

Hyvää Joulua!

2010-12-22T21:05:00.001+02:00

Hyvää Joulua kaikille blogini lukijoille! :)

Hiekkaveistokset

2010-12-18T00:17:00.001+02:00

Ei mitään kuvaerikoisuuksia nämä. Vain muutama matkamuistokuva kesän kaakkoisuomen retkeltäni. Nämä hiekkaveistokset on kuvattu Lappeenrannan satamassa. En tiedä kuinka veistokset on saatu kestämään, mutta taidokkaasti ne oli kuitenkin tehty. Ohessa muutama kuva niistä...

Kettu

2010-12-13T20:56:00.002+02:00

Voi sanoa, että kävi tavaton tuuri, kun viime sunnuntaina, aamulla, mökin pihapiiriin ilmestyi kettu. Ja vieläpä kaksi kertaa. Ilmeisesti ketulla oli nälkä. Ainakin siihen malliin kettu eteni kuono lumen pinnassa kohden lintulautaa. Lintulaudan juurella on lumessa pyöreitä aukkoja, joita ilmeisesti myyrät ja hiiret on siihen tehneet, kun ovat tulleet hakemaan lintulaudalta pudonneita jyviä. Niiden kolojen tuntumassa kettu tarkasti haisteli, välillä katsellen lintulaudalle. Ilmeisesti kylmä sää on niukentanut ketun ravinnonsaanti mahdollisuuksia ja se tuli siksi ihan pihapiiriin katsomaan, että löytyykö mitään. Yhteensä kettu viihtyi pihapiirissä ehkä hiukan reilu 5 minuuttia. Seuraavassa hiukan kuvasatoa ketusta. Kuvat on taas kuvattu ikkunan läpi, joten ne ei laadultaan ole parhaita mahdollisia.

Kettu vaikutti vielä suhteellisen hyvä voimaiselta, eikä ollut ollenkaan kapisen näköinen. Tuuhea ja hyvän näköinen oli ketun turkki ja häntä.

Liekki

2010-12-10T23:50:00.002+02:00

Ajanvietteeksi, ja kylmän vuodenajan lämmikkeeksi, tein tällaisen kuvamuokkauksen kynttilästä, liekistä ja lämpimästä steariinisulasta :)

Kesän korentoja

2010-12-07T22:22:00.001+02:00

Ohessa muutamia kesällä, Parikkalan retkellä, kuvaamiani sudenkorentoja.

Kuten jo muutamilta edellisiltä vuosilta tunnettua, ei näin lumiseen ja pimeään aikaan ole paljoakaan ulkona kuvattavaa, joten koitetaan nyt mennä eteenpäin näillä viime kesän kuvilla, niin kauan kun niitä riittää...

Pulu

2010-12-03T21:58:00.004+02:00

Jälleen hiukan kesäisempiä kuvia. Ei nämäkään niin kauhean kaukaa ole, vain parin kuukauden takaa, mutta kumminkin. Kuviin sain inspiraation Uuvanan blogista, eräästä hänen lokakuun postauksestaan, jossa oli näitä ilmeikkäitä kesykyyhkyjä esillä. Ko. postauksesta sain siis inspiraation koittaa itsekin kuvata näitä ja taitaa olla vielä niin, että kuvaus lokaatiokin on aikalailla sama kuin mitä Uuvanakin käytti. Kuvat ei tosin minulla ole yhtä hyviä :)

Jollakin on hieman väsy...

-Mitä kyttäät jamppa?

Tarkkaileva silmä...

Poseeraaja!

Pälyilijä.

Muotovalio.

Vihervarpunen

2010-11-30T00:42:00.000+02:00

Jälleen hiukan kesäisempiä kuvia tuosta vajaan kahden kuukauden takaa. Nämä kuvat on otettu Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa...

Nyt ei ole oikein jutun juurta enempään jutusteluun, joten laitan vain kuvat esiin...

Nämä kuvat on otettu hiukan etäämpää, joten eivät ole varsinaisia lähikuvia. Kenties olisi kävellen päässyt muutaman askeleen lähemmäksi, mutta en viitsinyt "riskeerata" vaan kuvasin niiltä sijoiltani missä olin. Kuvia on kohtalaisen reippaasti rajattu kuvankäsittelyvaiheessa.

Töyhtötiainen 2

2010-11-27T17:04:00.000+02:00

Hiukan köyhää aikaa nyt uuden kuva-aineiston kannalta. Samat aiheet toistuu, joskin kuvat on tuoreempia. Nämä kuvat on otettu viime viikonloppuna ja ovat hiukan parempia, mielestäni, kuin ensimmäisen tämän syksyn töyhtötiaispostaukseni kuvat.

Kuvauksessa käytetty salamaa apuna.

Mustavalkoista

2010-11-25T19:53:00.001+02:00

Tällaisena "välipostauksena" laitan taas muutaman HDR-kuvan tutusta linnamaisemasta, mutta tällä kertaa mustavalkoisena. Mustavalkoisuus sopii yllättävän hyvin näihin kuviin, mutta en ole aivan täysin tyytyvinen siihen että valot tuppasi palamaan puhki, varsinkin alemmassa kuvassa. Koitin monenlaista säätöä, mutta en onnistunut saamaan niihin sävyjä mustavalkokuvassa...

Amiraaliperhonen

2010-11-23T00:05:00.008+02:00

Tämä seuraavakin postaus on takauma, mutta ei kauhean kaukaa. Kuvat on otettu aivan syys-lokakuun vaihteessa - siis alle kaksi kuukautta sitten - kasvitieteellisessä puutarhassa (Kaisaniemi). En ole nyt aivan satavarma, että kyseessä olisi amiraaliperhonen, mutta en muutakaan vaihtoehtoa keksinyt. En tiedä oliko se jäänyt muuttoreissultaan jälkeen vai miksi se vielä oli täällä, mutta lämpöisen paikan oli löytänyt tuo, levähdyspaikakseen.

Tänä nyt vallitsevana pimeänä vuodenaikana ei ole kovinkaan paljoa kuvattavaa, joten täytyy turvautua näihin kesän ja syksyn tallenteisiin niin kauan kun niitä riittää. Lisäksi hiukan laiskottaakin, joten en jaksanut alkaa kuvia erityisesti käsittelemään. Pistin perusasetukset RAW-muunnosohjelmaan. Tein rajauksen, blogikokoon muuton ja JPG:ksi tallennuksen suoraan RAW-muunnosohjelmasta. Näillä perusasetuksilla tuli kuvista mielestäni riittävän hyvät eikä enempään käsittelyyn ollut mielestäni tarvetta. Säästyihän tuossa aikaakin, kun "ylimääräisiä" vaiheita jäi pois :)

Patsaspuistossa

2010-11-20T13:34:00.002+02:00

Nyt on vuorossa vaihteeksi hiukan erilainen postaus kohteiden puolesta. Nimittäin nämä kuvat ovat takauma viime heinäkuulta, jolloin olin retkellä Parikkalan seudulla. Tuolloinhan minun pääasialliset kuvauskohteet ainakin tavoitteellisesti oli lintuja, mutta sattui matkanvarrelle muutakin.

Olin matkalla Parikkalan Siikalahtea kohden, kun huomasin tien varressa nähtävyydestä kertovan viitan. Sopivasti kohdalle sattui levähdysalue ja lähdin katsomaan mikä tämä nähtävyys on. Kyse oli Parikkalalaisen kansantaiteilijan Veijo Rönnkösen kodin pihapiiristä. Koko laaja pihapiiri oli täynnä Rönnkösen pääasiassa betonista tekemiä patsaita ja niitä oli varmasti usempi sata. Suomi-palkitun ITE-taiteilijan kodin pihapiiri oli päässyt rehevöitymään, kun hän oli kuollut maaliskuussa 2010 ja kunta ei ollut ottanut hoitaakseen kunnan kannalta selvää nähtävyysvetonaulaa, mikä on aika ihmeellistä. Kiertelin pihapiirissä ja kuvailin varsin mielenkiintoisia ja omaperäisiä patsaita. Ohessa hiukan kuvasatoa ko. kohteessa käynniltäni.

Suosittelen käymään kohteessa, mikäli vain liikutte seudulla. Se on palkittu mm. vuoden 2008 kotimaisena matkailukohteena.

Kuvausta salamalla

2010-11-17T00:00:00.006+02:00

Kelit ovat olleet viime aikoina todella synkeitä, eikä aurinko ole juurikaan päässyt paistamaan tasaisen harmaan pilvimaton läpi. Totesin viikonloppuna ulkona kuvaamisen likimahdottomaksi, vaikka käytössä oli f/2.8 valovoimainen objektiivi ja käytin ISO1600 herkkyyttä. Suljinopeudet jäi hitaiksi ja kuvat pimeiksi ja suttuisiksi. Sitten keksin kokeilla salamaa, mitä en kovinkaan usein yleensäkään ole käyttänyt. Kokeilusta tuli hauska ja kiinnostava, kun samalla opettelin kuvaamaan manuaali asetuksilla, jotka osoittutuivat erääksi tärkeäksi elementiksi koko salamalla kuvaamisessa!

Asetuin siis kameran kanssa lintulaudan ja jasmiinipensaan välimaastoon. Linnuilla on tapana hakea ruoka laudalta ja sitten kiiruhtaa syheröisen jasmiinipensaan uumeniin turvaan syömään ruokaansa. Olin asettanut kameraani siis manuaaliasetukset, eli suljinnopeus 1/160 sek., aukko f/4 ja ISO400. On tärkeää huomata asettaa manuaaliasetuksilla ja/tai suljinprioriteetilla kuvatessa suljinnopeus hitaammaksi tai korkeintaan yhtä nopeaksi, kuin mikä kameran salamasynkkanopeus (flash sync) on. Muuten kuvaan saattaa tulla osa suljinta, kun se ei ehdi alta pois. Minun kamerassa salamasynkka nopeus on max 1/200 sek. jos kuvanvakaaja on päällä ja 1/250 sek. jos kuvanvakaaja on pois päältä. Seuraavassa hiukan hömötiaisia ja kuusitiaisia, jotka pääsivät kuvauskohteekseni eivätkä tuntuneet olevan "salamoinnista" moksiskaan.

Ensimmäiset kaksi kuvaa on otettu noin klo 10:30 aikoihin, seuraavat neljä noin klo 14:15 aikoihin.

Salamalla kuvatessa kohde valaistuu yleensä kunnolla, ja vaikka suljinnopeus on melko hidas 1/160 sek. pysähtyy pieni liike kuitenkin mukavasti ja näissähän on melko staattiset kohteet muutenkin. Salaman takia osaan kuvista tulee hiukan yökuvaus vaikutelmaa tummasta taustasta, jota salama ei valaise, johtuen, vaikka ihan aamupäivällä ja päivällä on kuvat otettu. No melko pimeähän tuo päivä kyllä oli, mutta salamalla sai otettu mukavasti kuvia, kun linnut eivät tuntuneet häiriintyvän siitä, että seisoin ihan lähellä niitä kuvaamassa.

Kun kuvaa salamalla manuaaliasetuksilla, ei kannata sitä suljinnopeutta lähteä muuttelemaan, vaan pitää sen samana koko ajan. Valotusta säädetään aukkoa säätämällä. Lisäksi voi käyttää salamakompensointia jota kokeilin ajoittain +0.3 EV:n verran. Valotusta voi säätää myös valotuksen kompensoinilla, mutta se yleensä kompensoi sekä yleistä valotusta että salamaa. Tuo kytkös kannattaa poistaa, jos mahdollista. Minun kamerassa sen sai valikoiden kautta pois. Näin voi säätää erikseen valotuksen kompensointia, että salaman kompensointia (tehoa).

EDIT 17.11.2010: Lisäsin verrokeiksi kuvista n:o 1 ja 3 versiot, joista ei ole poistettu salamavalon heijastusta silmistä. Poistan myöhemmin ylimääräiset kuvat, ehkä vaihtaen esiin kaikista kuvista versiot, jossa salamaheijastus on silmässä, jos se siiihen on kuvatessa tullut alunperin.

EDIT2 17.11.2010: Poistin ylimääräiset kuvat ja vaihdoin kaikkiin kohtiin kuvat, joista ei ole poistettu salaman välähdyksen heijastusta linnun silmästä.

Närhi

2010-11-12T01:37:00.002+02:00

Muutama närhikin innostui lintulaudan virittämisestä mökin pihaan sen verran viime viikonloppuna, että kävivät katsomassa mitä on tarjolla. Sinänsä närhi on hiukan liian suuri lintu tuohon meidän pienehkölle lintulaudalle. Vaikka nämä vievät tilan pikkulinnuilta, niin ei niitä kovin usein tuossa kuitenkaan näy, joten mukava niitä oli nähdä. Arkoja lintujahan nuo närhet tuntuu olevan, ja nämä kuvat onkin, viimeistä lukuunottamatta, kuvattu sisältä ikkunan läpi. Kuvien laatu ei siis ole kovin hyvä. Lisäksi suljinnopeudet olivat, vaikka oli aamupäivä, erittäin hitaat, kun oli taivas niin tukossa ja heikot valaistusolosuhteet.

Sen verran voi kertoa kuvista vielä, että ne on otettu siis sisältä (paitsi viimeinen) käyttäen Sigma 150-500 mm -objektiivia, 500 mm polttovälillä ja aukko oli maksimi tuolla polttovälillä, eli f/6.3. Vaikka ekassa kuvassa herkkyys on ISO800 niin suljinnopeus oli todella hidas, eli 1/60 sek. Se on kyllä auttamattoman hidas tuolla polttovälillä, kun sen "nyrkisäännön" mukaan pitäisi olla luokkaa 1/500 sek. vähintään. No ehkä tuossa nyt auttoi sitten se kameran rungossa oleva kuvanvakaaja. Toiseen kuvaan nostin herkkyyden ISO1600 ja silloin suljinnopeudeksi tuli 1/160 sek. joka sekään ei vielä ole kovinkaan paljoa.

Viimeinen kuva on otettu ulkona, kun onnistuin sen verran hiljaa menemään ovesta ulos. Tuossa kuvassa kylläkin taitaa tuo närhi jo katsella minua ja suunnitella poistumista...

Töyhtötiainen

2010-11-09T07:42:00.003+02:00

Ohessa sarja melko tuoreita, viime viikonloppuna kuvaamiani töyhtötiaisen kuvia. Mökillä laitetiin lintulauta paikoilleen ja siihen ruokaa. Tämän seurauksena alkoi mökin pihapiirissä melkoinen lintuvilske ja siinä yhteydessä pääsin sitten muutaman otteeseen kuvaamaan myös tätä hauskan näköistä töyhtötiaista. Valo oli vain ongelmallinen ja se vähä mitä sitä oli, tuli hankalasta suunnasta yleensä. Hetkittäisen hyvän auringonpaisteen aikana töyhtis oli jasmiinispensaassa syömässa ja tällöin sen joka puolella risteili oksistoa, joten silloin ei siitä oikein kuvaa saanut. Harmi!

Kuten totesinkin oli valaistusolosuhteet hankalat ja kuvaustilanteen ollessa päällä ei kuvaaja taaskaan muistanut katsoa valotusta ja kompensoida sitä kamerassa. Ensimmäiset kaksi kuvaa jäi kirkkaan taustataivaan takia liian tummiksi. Ylivalotin kahta ekaa kuvaa RAW-muuntimessa 2 aukkoa, vaikka pelkäsin sen operaation nostavan kohinaa pahasti esiin, niin kuin tuossa tapauksessa yleensä käy, ja koska käytössäni oli jo muutekin ISO800 herkkyys. Onneksi tulos ei aivan kelvoton ollut. Toki olisi ollut parempi ylivalottaa ja kameralla edes noin aukon verran, niin tulos olisi voinut olla hyvä.

Keskimmäiset kaksi kuvaa on suht' oikein valottuneet ja neljäs kuva on mielestäni muuten paras kuva, mutta siinä on tuo tausta melko rauhaton...

Kaksi alinta kuvaa taas tulivat reilusti ylivalottuneeksi kun aurinko yllättäen tuli esiin ja minulla oli tuo ISO800 herkkyys ja täysi f/2.8 aukko käytössä. Ehdin hiukan himmentää kamerassa, mutta silti ylivalottui reippaasti. Kahta viimeistä kuvaa onkin RAW-muuntimessa alivalotettu aukon verran, ja sain hiukan sävyjä kaivettua kuvasta esiin. Tässäkin tapauksessa alivalottaminen kamerassa olisi ollut parempi tapa, mutta hyvä näinkin.

Näiden kuvien myötä meni 1000. kuvan rajapyykki rikki, toiseksi viimeisen kuvan kohdalla, tähän blogiin postaamieni kuvien joukossa.

Pikkulepinkäinen

2010-11-06T14:25:00.000+02:00

Ohessa hiukan syyskuun alussa kuvaamiani pikkulepinkäiskuvia. Joku saattaa muistaa ja tunnistaa kuvauspaikat ja tilanteet... :)

Kuvat on otettu samana päivänä kahdessa eri paikassa. Ekat kaksi kuvaa on otettu Espoon Laajalahdella, Maarin lintutornista. Loput on otettu Helsingin puolella, Vanhankaupunginlahdella, Lammassaareen menevien pitkospuiden varrelta. Ensimmäiset kuvat on kuvattu hiukan etäältä - olosuhteiden pakosta - ja rajattu sen verran kun "kärsii" kuvankäsittelyssä, mutta halusin laittaa ne esiin, jotta tulee hiukan vaihtelevuutta kuvasarjaan.

Linnamaisema

2010-11-03T19:28:00.001+02:00

Kelit on olleet hiukan huonot valokuvaukseen ja kamerani onkin ollut huilaamassa hyvän tovin. Ajattelin hiukan vaihtelun vuoksi kuvata ja postata tänne jotain muuta kuin lintuja ja kävin kuvamassa vanhaa tuttua linnamaisemaa. Olen tätä jo aiemmin runsaasti kuvannut, mutta kun seudulla ei ole juurikaan muuta kiinnostavaa kuvattavaa pimenevissä illoissa, niin ajattelin kuvata sitten vanhaa tuttua.

Pitkästä aikaa, ilmeisesti noin vuoden tauon jälkeen, otin kuvat siten, että sain niiden avulla tehtyä näistä kuvista HDR-kuvat. Jokainen kuva on siis koostettu kolmesta kuvasta. Tuli samalla tuotakin, siis HDR kuvien tekoa, treenattua, että pysyy suurin piirtein muistissa sekin :)

Täytynee jossain välissä lähteä käymään jossain muuallakin, jos niistä vain löytyisi kiinnostavaa kuvattavaa, rakennuksia tms., valaistuina iltoina. Voisi taas tätä HDR-kuvaus toimintaa hiukan aktivoida siis...

Ehkä nämä ei aivan parhammistoa ole HDR-kuvieni saralla, mutta menettelevät kuitenkin. Saisi olla hiukan pakkasta, jolloin ilma on usein tyynempi. Lisäksi jos olisi hiukan lunta niin kuvissa olisi enemmän luonnollista valoisuutta. Tällöin olisin voinut käyttää hiukan pienempää aukkoa, joka sopisi paremmin maisemakuvaukseen. Nyt jouduin käyttämän maksimiaukkoa f/2.8 ja silti ISO 200 herkkydellä +2 EV:n ylivalotustilanteessa valotusaika oli yleensä 20 sekuntia, joka on minusta hiukan liikaa.

Pikkukäpylintu

2010-10-31T21:54:00.001+02:00

Oheiset pikkukäpylinnun kuvat on kuvattu lokakuun alkupuolella Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kyseessä on ilmeisesti naaras pikkukäpylintu.

Odotin Tikan saapumista paikalle, kasvitieteellisen puutarhan reunalla, puiden katveessa, olevalla pikkulammella. Siinä kävi vielä, ajankohtaan nähden, mukavasti erilaisia lintuja. Varpuset mm. pesivät itseään lammen vedessä. Siinä tuli eteen sitten tämä pikkukäpylintukin, jota koitin kuvata :)

Tämä on ensihavaintoni pikkukäpylinnusta ja kuten arvata saattaa, en kuvaustilanteessa hirveästi ehtinyt katsomaan kameran asetuksia. Pikkukäpylintu oli puidenkatveessa varjossa, joten suljinnopeudet jäi hiukan hitaan puoleisksi, noin 1/160 sekuntiin tyypillisesti. Ehkä siitä johtuu kuvien aavistuksen omainen epäterävyysvaikutelma. Tai sitten tarkennus ei vain yksinkertasesti napannut ihan kohdilleen. Joka tapauksessa, olen ihan tyytyväinen, että ko. linnusta ylipäätään sain kuvan :)

Paluu Harakalle

2010-10-28T00:33:00.010+03:00

Otsikko viittaa siihen, että palataan kuvamuistoissa Helsingin edustalla olevalle Harakan pikkusaarelle. Nämä kuvat, jotka nyt tähän postaan, on nimittäin otettu aivan tuossa viime kesäkuun lopussa. Olen arkistoimassa osaa kuva-aineistostani taas pois läppäriltäni, kun tila alkaa loppua. Kävin koneella olevia vanhempia kuvakansioita hieman läpi ja löysin Harakan retken kansiosta vielä ihan hyviä, postaamiskelposia kuvia, joten laitan niitä nyt tähän jonkin verran. Saattaa olla, että teen vielä jossain vaiheessa toisen postauksen, kun jäi vielä muutama kuva, jonka ehkä haluan postata...

Kaksi edellistä kuvaa: Niittykirvinen (tod.näk.)

Kaksi edellistä kuvaa: Kivitasku (naaras)

Kahdessa viimeisessä kuvassa onkin eräs suosikkilinnuistani, meriharakka. Olen sen kuvia jo aiemmin postannut, mutta tuolta Harakan retkeltä oli omaa silmää miellyttäviä kuvia tuosta meriharakasta, joten laitan niitäkin tähän esiin. :)

Teen mahdollisesti toisen postauksen tältä Harakan retkeltä myöhemmin.

EDIT: Laitoin esiin toisen version viidennestä kuvasta, Tikan kommentien perusteella, vertailtavaksi. Poistan huonomman kuvan myöhemmin, mahdollisesti.

EDIT 2: Laitoin toiset versiot myös kuvista 3 ja 4 esiin. Poistan "ylimääräiset" myöhemmin.

EDIT 3 (31.10.2010): Poistin ylimääräiset versiot kuvista, jättäen "paremmat" kuvat jäljelle.

Ruokokerttunen

2010-10-23T15:36:00.001+03:00

Toivottavasti tunnistin linnun oikein. Olen välillä epävarma näiden eri kerttusten kanssa, kun ne vaikuttavat usein aika samannäköisiltä.

Näissä kuvissa palataan vielä viime kesään, tarkemmin tuonne heinäkuun loppupuolelle. Olin tuolloin pienellä lomalla, johon yhdistin retkiä lintupaikoille. Nämä tässä postauksessa olevat kuvat on otettu Parikkalan Siikalahdella, joka kuulemma on eräitä rikkaimpia sisämaan lintuvesiämme. No, on sanottava, että heinäkuu ei ehkä otollisinta lintujen tarkkailu aikaa ole ja oli vielä tuskaisan kuuma, joten keskittyminenkään minulla ei parasta mahdollista ollut.

Olin matkalla lintujärven reunalla olevalle piilokojulle, kun kohtasin oheisten kuvien linnun, jota nyt siis ruokokerttuseksi arvelen. Piilokojulle menevät pitkospuut menivät loppuosaltaan hetken matkaa veden päällä ja pitkosten ympärille oli rakennettu molemmin puolin lautaseinä. Kenties siksi, että piilokojulle pääsisi huomaamatta, tai muuten vaan, että ei häiritä lintuja turhan päiten. Piilokojussa oli kuuma kuin pätsissä ja hiki virtasi valtoimenaan, joten tulin aika pian kojulta pois. Onneksi siinä pois tullessa näin siis tämän (tai voi tässä olla parikin lintua, siis pariskunta) linnun ja onnistuin muutaman kuvan ottamaan.

Pian retkeni jälkeen tuolla seudulla muuten rytisi, oliko se nyt Asta-myskyn seurauksena, ja seutukuntaa meni puustoltaan aika reilusti nurin. Hyvä, että ehti jaloista pois...