Taitolentoa

Kuinka temppu tehdään...lennossa! :)

Herra ja rouva Harmaasorsa tässä esittelee hiukan taitolentoa/lentotaitoa. Kuvat on onnistuneet yllättävän hyvin siihen nähden, että ne on kuvattu käsivaralta varsin raskaalla Sigma 150-500mm -objektiivilla ja täydellä zoomilla, eli 500 mm:llä. Oli aika hankala pysyä lintujen perässä täyden zoomin aiheuttaman kapean kuvakulman kanssa. Herkkyysasetus näissä kuvissa oli ISO800, aukko f/6,3 ja suljinnopeus 1/5000 sek.

Yläkuvassa ihan oikeassa alakulmassa - ja alemmassa kuvassa rouva Harmaasorsan pyrstön alla oikealla - oleva tumma "läiskä" ei ole pölyhiukkanen kameran kennolla - vaikka luulisi - vaan taustalla kulkevassa sähkölinjassa oleva punainen varoituspallo. :)

Mustakurkku-uikku

Kokeilen tässä taas vaihteeksi uutta blogipohjaa. Tarkoituksena saada yleensä  Blogger-pohjissa olevaan varsin kapeaan kuva- ja tekstialueeseen lisätilaa, jotta voisi yrittää laittaa kuvat tähän suoraan isompina. Saa nähdä onnistuuko. Lisäksi tämä blogin asu voi vielä hiukan vaihdella, kun täytyy katsoa tekstikokoja ja värejä jne. hieman tarkemmin.

Sitten asiaan. Jatkan tällä postauksella omien ensihavaintojen ja kuvausten esittelyä. Kuten bloggauksen otsikkokin kertoo, on kyseessä mustakurkku-uikku, josta nyt olen saanut omakohtaisen live havainnon ja vielä kuviakin (runsaasti). Esittelen tässä seuraavassa muutamia hieman paremmin onnistuneita kuvia. Kiitollisesti pääsin kohdetta hyvin lähelle, joten esim. kahta ensimäistä kuvaa ei ole tarvinnut rajata kuvankäsittelyssä ollenkaan. Kahta viimeistä kuvaakaan ei juuri ole rajattu. Vain pientä hienosäätöä sommitteluun tehty rajaamalla.

Vaikea sanoa, mikä näistä olisi erityinen suosikkini. Oikeastaan pidän näistä kaikista. Erittäin mukavaa, että kerrankin pääsee omaa ensihavaintoaan näin lähelle ja saa otettua runsaasti kuvia. Joskus onnistaa meikäläistäkin, näemmä :)


PS. Antakaa palautetta ja mielipiteitä blogiasusta ja siitä, onko hyvä kun kuvat on suoraan isompina. Ne saa vielä "täysikokoiseksi" klikkaamalla, mutta nyt kuva on kuitenkin suoraan selvästi isompi kuin aiemmin.

Porkkalanniemessä

Jo tovin on suunnitelmissani ollut käydä katsomassa Porkkalanniemeä ja erityisesti sen eteläisintä kärkeä, Pampskataniksi sanottua paikkaa. Helsingin Sanomien "Oma Kaupunki" -osiosta katsoin Kirkkonummen nähtävyyksiä ja sieltä aikanaan tuon Pampskatanin bongasin. Sen sanottiin olevan mm. hyvä lintujen muutonseurantapaikka. No, nyt viime lauantaina päätin sitten lähteä tuonne ja löin navigaattoriin Hesarissa olleen osoitten ja ei kun menoksi. Tie Porkkalanniemeen on tavattoman syheröinen ja kapea. Tie menee jatkuvasti ylös - alas, vasemmalta - oikealle. Välillä tuntuu, että ei näe edessä olevaa tietä ollenkaan. No pääsin lopulta paikalle - näin luulin - ja parkkeerasin auton pysäköintiin varatulle alueelle. Olin varmankin oikeassa paikassa, kun oli oikein pysäköintipaikka...

No kävi ilmi, että en ollut ihan oikeassa paikassa, vaan olin tullut jo liian pitkälle. Minä siellä tarvoin mökkien takametsissä, kenties hieman yksityisalueellakin ja ihmettelin, että tämäköhän se niemi on, aika vaatimaton paikka, joskin maisemat oli kokoajan ihan hienot. Kaksi ekaa kuvaa onkin kuvattu noilta "takapihoilta" eikä itse Pampskatanilta :)

No olin jo hiukan pettynyt, kun arvelin että ei se löytynyt nyt oikea paikka ja lähdinkin pois...

Pois mennessä, kun olin tullut hetken matkaa takaisin päin, olin toisen parkkipaikan kohdilla. Siinä oli runsaasti autoja. Päätin katsoa opastekyltistä, että mikä paikka tämä on. Se Porkkalanniemen luontopolun alkupää oli siinä! Luki, että 1,3 km tuohon suuntaan kävellen ja on perillä. Hitto, olin hukannut runsaasti aikaa haahuilemalla ihan väärässä paikassa, lähellä, mutta väärässä paikassa silti. No ensi kerralla olen viisaampi... :)

Rönnskärin majakka Porkkalanniemen eteläpuolella.

Valitettavasti en tullut kuvanneeksi nyt itse Porkkalanniemeä (Pampskatania) ja sen rantalinjaa ollenkaan. Paikalla oli kylmä tuuli ja en viitsinyt vaihdella objektiiveja "turhanpäiten". Yhden manööverin jo tein, kun laitoin 2.0x telekonvertterin Sigma 70-200mm -objektiivini perään rantakalliolla ja se sai riittää. Noiden yllä olevissa kuvissa olevien haahkojen takia senkin tein. Ensihavainto ko. linnusta minulle, joten innoistuin tietysti, niin kuin yleensä :)

Siksi laitoin kuviakin ehkä hiukan liioitellen tuohon jopa 5 kappaletta... :D

Paikka on kyllä kaunis ja menen varmasti toistekkin, nyt kun tiedän missä se on. Sitten pitää koittaa ottaa myös maisemakuvaa jne. mutta se on toinen juttu sitten...

Tukkasotka

Nämä seuraavat kuvat on otettu samaan aikaan ja samassa paikassa, kuin edellisen postauksen siluettilinnut. Nähtävästi pieni kuvauspaikan siirto muutaman metrin "sivuun" on auttanut sen verran, että näistä kuvista on tullut sentään välttäviä, ja kohteen tunnistaa. Onneksi sattui sentään muutama tällainen kuva muuten runsaaseen siluettikuvien joukkoon. On näissäkin häiritseviä elementtejä, kuten juuri pahasti kuva-alassa olevat ruo'ot, mutta ei voi nyt mitään.

Tämä kuva on jotenkin mieluisa tuon tukkasotkan ilmeen vuoksi. Lisäksi sanoisin, että kuvaa voi tukkamuodin perusteella hyvinkin sanoa kuvaajan näköiseksi. On meinaan yhtä vallaton - kuin tuolla sotkalla - tämä kuvaajankin kuontalo yleensä :)

Se on toki sanottava, että tuolla sotkalla taitaa olla runsaampi tuo tukka kuin kuvaajalla itsellään... :D

Tämä kuva onnistui valonpuolesta kohtalaisen hyvin. Yksi harvoista onnistuneista. Tässäkin nuo etualan ruo'ot häiritsee hiukan, mutta onneksi tukkasotka näkyy varsin selkeänä.

Siluettilinnut

"Mestarikuvaaja" tässä jälleen :)

Nyt alivalottuneiden (kohteen puolesta) kuvien kanssa. Toki oli paha vastavalo jne., mutta tilanteen voinee pelastaa vain toteamalla, että juuri tätä alivalottumista tavoiteltiin ja että kyseessä on varsin taiteelliset kuvat, eikö niin?

Kuka uskoo?

Kameran etsimessä linnut näytti vielä tunnistuskelpoisilta, mutta jotenkin olin taas liian innoissani uuden lintuhavainnon kanssa, enkä tarkistanut sitten kameran näytöltä miltä itse kuvat näyttivät. No, voihan näistä arvailla mikä lintu kuvissa luuraa...

Arvauksia?

Kottarainen

Ohessa melko tuoreita kottaraiskuvia tältä keväältä. Kuvat on kuvattu noin viikko sitten Suomenlinnassa.

Telkän lähtö

Näin syntymäpäivän viime minuuttien kunniaksi julkaisen oheisen kuvasarjan, joka on eräs ensimäisistä, jonka olen ottanut itselleni synttärilahjaksi ostamallani Sigma 70-200 mm f/2.8 APO DG HSM II -objektiivilla. Ko. objektiivihan tuli hiukan etuajassa :), eli kuva sarja on noin 2 viikon takaa. Haaveena on ollut päästä kuvaamaan vedestä lähtevän linnun lähtökiihdytystä niin, että saisi myös "räpylän iskemät" veden pinnasta mukaan kuvaan. Varsinain kuvaustavoite on kyllä ollut ennemminkin sivusta kuvattu kuvasarja, mutta en laita tätäkään - eräältä sillalta yläviistosta kuvaamaani - pahakseni, kun se tilanne sattumoisin eteen tuli. Kuvissa on polttovälinä 200 mm ja aukko on f/4 suljinnopeudet vaihteli välillä 1/3200 sek. - 1/2000 sek. Kuvia on hiukan rajattu kuvan käsittelyssä ja osan kuvista olen vaihtanut "pysty kuviksi".

Läks, kun telkkä pöntöstä...ei kun vedestä :)

Pieni kuva-arvoitus

Ajattelin laittaa tällaisen "välipostauksen", eli pienen kuva-arvoituksen. :)

Mitä kuvassa tapahtuu? Mitä kuva esittää? Mitä arvelet, että on tapahtunut ennen tuota kuvaa? Jne, jne...

Arvauksia?

Kerron "oikean" vastauksen - mikäli sitä ei muuten löydy - myöhemmin :)

Lisäys 15.4.2010 

Olin tosiaan muutama päivä sitten taas tuossa kodin lähistöllä olevan vesistön äärellä katsomassa, josko siinä olisi kiinnostavaa kuvattavaa. Tavanomaisia sinisorsia oli tietysti, mutta sitten havaitsin hieman etäämpänä yksinäisen telkkänaaraan ja lähdin sitä kohden. Ihmettelin, missä "miehensä" on ja havaitsinkin sen yllättäen rannan läheisyydessä. Rantaan viettävän pienen töyrään eteen oli sulanut jäähän noin metrin levyinen aukko rantaa myötäillen. Naaras oli jään takana avovedessä ja koiras sukelteli tuolla rannassa ravintoa ilmeisesti hakien. Lähin sitten pyrkimään kohden telkkäkoirasta ja pääsinkin aika lähelle. Mutta kun olin noin 10 metrin päässä, niin aina kun menin lähemmäs, meni telkkä etäämmäksi, kutenkin jatkaen sukelteluaan. Tein suunnitelman, että kun telkkä sukeltaa, menen sukelluksen aikana lähemmäksi.

Näin sitten toiminkin ja yllättäen olin 1,5 metrin päässä telkästä kun se pullahti pintaan. Molemmat yllä olevat kuvat on kuvankäsittelyssä rajaamattomia. Ne on kuvattu täydellä zoomilla (500 mm) ja kuvat on otettu samalla sekunnilla (EXIF:ien mukaan). Telkkä näet pelästyi (varmaan) kun havaitsi minut aivan siinä takanaan ja ampaisi räväkästi liikkelle (ylin kuva). Siksi kuvaan on jäänyt vain räpylä ja loiskahdus, kun zoomi oli täysillä ja olin niin lähellä. Vesi on pysähtynyt aika hyvin, kun suljinnopeus oli muistaakseni jotain 1/2500 sek., mutta rajaus oli nopeasta tilanteesta johtuen tuo mikä on. Oikeastaan siitä tuli ihan jännä ja "taiteellinen" rajaus tahattomasti ja yrittämättä :)

Kevään avaus

Tuli kelien puolesta hiukan huono päivä valittua kevään avauspäiväksi, mutta päätin kuitenkin sunnuntain ratoksi lähteä katsastamaan muutamia lintupaikkoja, joko niissä olisi eloa. Suuntasin ajoneuvoni kohden Espoon Laajalahtea ja Villa Elfivik:iä siellä. Villa Elfvikin luona on toinen Laajalahden lintutorneista näet. No, porukkaa siellä oli kyllä tähyilemässä, mutta lintujen  liikettä ei juuri ollut. Lahti, ja rantaliejukko varsinkin, oli vielä lähes tyystin jäässä. Ei hyvä. Käväisin Villa Elfvikissä kahvilla ja suuntasin sitten toiselle tornille, eli ns. Maarin tornille Laajalahden toiseen päähän. Sielläkin oli jonkin verran tarkkalijoita, mutta eipä sielläkään eloa juurikaan ollut. Mutta oli siellä sentään jokunen töyhtöhyyppä, josta seuraavassa muutama näyte.

Keli oli tosiaan ihan pilvinen, mutta yllättäen ensimmäisen kuvaan tuli suljinnopeudeksi 1/4000 sek. ISO herkkyydellä 1600. Polttoväli oli tietysti maksimi, eli 500 mm (kuvasin Sigma 150-500 mm -zoomilla) ja aukko f/6.3. Toinen kuva on kuvattu sitten siten, että lisäsin 2.0x telekonvertterin (TC) tuohon putken perään. Se muuttui silloin käsitarkenteiseksi, mutta tuossa olisi nyt sitten käsin tarkennettu kuva tuo alempi :)

Polttoväli vastasi siis 1000 milliä (tai oikeammin 1500 milliä jos kameran kroppikerroin huomioidaan) ja aukko tippui siis lukemaan f/13 tuon TC:n takia. Suljinnopeus oli 1/640 sek. TC:stä huolimatta jäi kuvan kohde aika pieneksi. Molempia kuvia on nimittäin vielä rajattu saman verran kuvankäsittelyssä jälkeenpäin.

Kun tuolla ei tuntunut olevan tällä hetkellä muuta kuvattavaa, suuntasin ajokkini kohden Espoon Suomenojaa. Sielläkin näytti alkuun huonolta. Suomenojan altaat oli nimittäin vielä jään peitossa, ainakin siltä vaikutti. Lähdin kuitenkin kiertämään allasta ympäri ja otin kameran ja siihen Sigma 70-200 f2.8 -objektiivin + 2.0xTC:n matkaan.

Itse altaiden luona oli tapahtunut postiivisia muutoksia. Ensinnäkin vielä viime kesänä altaan reunusta oli pahasti pusikoitunut ja ranteen vahvuista puuta oli tiuhaan estäen näkyvyyden tehokkasti altaalle ja siellä oleviin lintuihin. Talven aikana oli metsuri sahoineen käynyt ilmeisesti hommissa, koska tiheikköä ja puustoa oli raivattu. Nyt näkyvyys on selvästi parempi, enään puuttuu linnut :)

Toinen uudistus, jonka huomasin, oli se että altaan ympäri kulkeva leveä kävelypolku oli soritettu uudelleen lähes kokonaan. Ihmettelen, että miksi ei ihan kokonaan, mutta hyvä näinkin. Nimittäin sadekelillä tai sateen jälkeen oli tuolla todella liejuista ja kuraista. Nyt ei enään, kun on uusi sorapatja polun katteena.

Ajattelin tosiaan, että ei taida vielä olla täällä lintuja kun on jäässä koko alas, mutta saapuessani toisen alueella olevan lintutornin luo, huomasin, että sen edusta oli sula ja siellä oli aika paljon lintuja. Lokkeja eniten, mutta oli muitakin. Paikalla oli myös kymmenkunta lintubongaria ja kuvaajaa. Seuraavassa muutama kuva tältä paikalta.

Ylemmän kuvan punasotka kuva ei ole kovin hyvä. Sitä on todella rajusti rajattu kuvankäsittelyssä, kun minulla ei ollut mukana kuin tuo 70-200 mm + 2.0xTC. Alemmasta kuvasta sen sijaan pidän. Aurinko aika ajoin tuli esiin ja antoi mukavaa valoa lintuihin. Alemman kuvan punasotkat näyttävätkin paremmilta mielestäni.

Kun lähdin sitten pois pysähdyin vielä polunvarrella, kun huomasin muutaman kuvaajan tähtäilevän polun reunan lammikkoon. Katselin sinne, mutta ei siellä mitään erikoista minusta ollut. Muutama sinisorsa ja joku melko väritön sorsa, kenties sinisorsa naaras. Kysein sitten yhdeltä kuvaajalta, että  onko siellä joku harvinaisuus. Mies vastasi, että no tavallaan, että se on harmaasorsa ja harvinaisuus suomessa. Vain 150-300 paria, eli harvinaisimpia meillä pesiviä lintuja. Hän totesi vielä, että Suomenojalla se on kuitenkin melko tavallinen, eli sen voi sieltä aika usein löytää. Rupesin minäkin kuvaamaan kiivaasti sitten :)

Sattui harmikseni varjoisa paikka, joten harmaasorsan muutenkin niukasta värityksestä ei saa oikein selvää, mutta olen tyytyväinen että ko. lintu on nyt "plakkarissa", samoin kuin punasotka :D

Harmaasorsa

Kaiken kaikkiaan ihan mukava päivä, vaikka selvästi kevään eteneminen ja lintujen muutto on parisen viikkoa myöhässä. Täytyy odotella jonkin aikaa ja tehdä uusi retki :)

Aloittelijan urheilukuvausta

Nyt, kun ollaan selvitty tuosta huhtikuun ensimmäisestä, niin voinen laittaa tämän varsinaisen postaukseni teemasta aloittelijan urheilukuvausta. Tämä aihe oli ollut mielessäni jo tovin, kun hiukan talven kuvausmahdollisuuksien niukkuuteen (omasta näkökulmastani) tuskastuneena pohdin, mitä voisin kokeilla kuvata. Sitten tuli mieleeni sisäpelit / urheilu ja jotenkin luonnollisesti naislentopallo :)

Kävi vieläpä niin mainiosti, että todellakin olin saanut käyttöni valovoimaisen Sigman 70-200 millisen zoomin (joka tosin ei ollut niin valovoimainen, kun siinä huhtikuun ekan postuksessa annoin ymmärtää. No se oli tietysti se juttu, johon kuuluukin tietynlainen liioittelu :) ). Telezoomeissa, tai zoomeissa ylipäätään ei taida f/2.8 parempaa (nopeampaa) valovoimaa ollakaan. Se oli tuossa minunkin Sigman objektiivissani. Kun menin tuonne ottelupaikalle ja kokeilin kuvata muutamia koeotoksia ennen ottelua, tuli selväksi, että valovoimaa todella tarvitaan sisäpelien kuvauksessa, nopeista peleistä puhumattakaan. Hyvästä valovoimasta huolimatta piti ruuvata ja pitää herkkyys tuolla ISO 1600 tuntumassa lähes kokoajan. Nopeampaa optiikkaa on sitten tarjolla vain kiinteäpolttovälisissä objektiiveissa, joka taas ei lienen hyvä siinä mielessä, että siinä tosiaan on kiinteäpolttoväli ja kiinteävalovoimainen zoomi taas antaa paljon enemmän mahdollisuuksia. Toisaalta voisi olla kiinnostavaa kokeilla tuollaisella  f1.4...f2 valovoimaisella keskipitkällä kiinteäpolttovälisellä primellä, mitä sellaisella saisi aikaan. Ehkä saan siihen joskus mahdollisuuden. Toivon näin.

Kuvauksen kannalta olisi ollut parempi päästä hiukan ylemmäksi katsomoon, mutta ne oli jo "miehitetty", joten jouduin ihan ekaan riviin lattiatasalle. Se ei sinänsä ole huono paikka, mutta piti käytännössä kuvata samoilta sijoita ja istualtaan (ettei suuremmin häiritse muita), joten kuvakulmat jäivät yksipuisiksi. Lisäksi pelitilanteisiin ei päässyt mukaan niin hyvin, siksi kuvani jäivätkin useimmiten hetki varsinaisen tilanteen jälkeen kuviksi tai tuuletuskuviksi. Sinänsä ei minua haittaa, että kuvat on ennemminkin henkilökuvia, kun pelitilannekuvia. Henkilökuvien otto on haaste ja oppimisen kannalta minua kiinnostava aihe, joten siinä mielessä nämä kuvat on mielestäni ihan tyydyttävästi onnistuneet. Noissa muutamissa pelitilanne kuvisssa, jotka onnistuin tallentamaan, on jonkin verran liike-epäterävyyttä, vaikka valovoima on maksimissaan ja herkkyys ISO1600:ssa.

Seuraavassa hiukan sekalaista kuvasatoa pelistä. Kuten totesin, ei varsinaisia pelitilanne kuvia ole paljoa, mutta joskus toiste sitten niitä paremmin, toivoakseni. Olen jo suunnitellut, että pitää mennä uudellen kuvaamaan tuota naislentopalloa :)

Tuo hyppysyöttökuva (viides kuva ylhäältä) on onnistunut aika hyvin...IMHO.

 

Tämän kevään telkkiä

Pitkäperjantaina oli sen verran kaunis ilma päivällä, että lähdin kävelylle ja otin kameran mukaan. Ajatuksena oli käydä katsastamassa ainakin tutut sorsapaikat tuosta läheisen vesistön ääreltä. Sorsia olikin riittämiin, mutta ilokseni joukkoon ilmestyi muutama telkkä, joita seurasin rantoja pitkin kävellen hyvän tovin. Seuraavassa muutamia runsaan kuvasadon tuotoksia.

Aika tiivisti tuo herra Telkkä seurailee rouva Telkkää :)

 

Tähtireportteri

Piilevät kykyni valokuvaajana on ilmeisesti huomattu. Sain nimittäin lehdestä toimeksiannon tehdä kuvareportaasin ilmeisen tärkeästä urheilutapahtumasta. Sanoin kyllä, että minulla ei ole kokemusta kuin pääasiassa tipujen ikuistamisesta, mutta latojan mielestä tämä oli ihan okei. Olisin pätevä tehtävään. En sitten ryhtynyt pullikoimaan vastaan.

Menin ajoissa urheilupyhättöön, aikomuksenani tutustua kuvausympäristöön ja hakea hiukan kuvakulmia. Halusin tehdä homman kunnolla! Eihän minulla tosiaan ole mitään kokemusta urheilu- tai henkilökuvauksesta - tätä olin painottanut tarkoituksella, jotta ei tulisi sitten jupinaa jälkikäteen - mutta taittajan rennon tuntuinen asenne sai minut luottavaiseksi. Lentopallo on nopea peli, ja pallo pyöreä, mutta alkuvalmistautumiset tekemällä kunnolla maksimoisin onnistumisen mahdollisuudet.

Olin siis paikalla ajoissa, mutta siellä oli jo aika tavalla faneja, pari poliisia ja taksi sekä muuta yleisöä. En siis harmikseni pääsyt ihan vapaasti valitsemaan kuvauspaikkaani, ja päätinkin jäädä alimmalle lehterille, josta voisin kuitenkin tarvittaessa hiukan liikkua muita häiritsemättä. Lisäksi kanttiini oli siinä ihan vieressä, jossa näytti olevan kahvia ja hiukopalaa, joten sekin vakuutti minulle että olen oikeassa paikassa. Vedin kermakahvit ja lihiksen samalla näpelöiden kalustoani käyttövalmiuteen. Toimeksianto ei jäisi ainakaan värkeistä kiinni. Olinhan juuri saanut himoitsemani f/1.8 -valovoimaisen, apocalyptisen 70 - 200 millisen telezoomin, jossa on kromosomaattiset, atmosfäärisesti hiotut linssit pyöristetyillä päillä. Jos tuolla ei onnistu, niin ei onnistu millään!

Peli alkoi ajallaan ja keskityin olennaiseen, tehtävääni. Suljin aistini häiriöiltä ja annoin tunteen ohjata työskentelyäni. Hyvin menee - toistelin itselleni - ja siltä tuntuikin. Seuraavassa näytteitä tuloksista...

 

Nätti bokeh!

(vain f/1.8 valovoiminen kromosomaattinen putki pystyy tähän)

Mielestäni onnistuin mainiosti, mutta vastaava kolumnisti oli eri mieltä. Minulta kuulemma puuttui näkemys ja fokus. "Ja missä oli pelitilanne kuvat?", kolumnisti tivasi...

"Mikä oli ottelun lopputulos?", latoja jatkoi sauhuamistaan takavasemmalta. Tässä kohden jouduin tunnustamaan, että en tiennyt tulosta. Fokus oli kylläkin mielestäni kohdillaan. Olinhan keskittynyt siihen minkä sanoin osaavani - tai ainakin omaavani kokemusta  - eli tipujen kuvaamiseen. Ja tämä heillä oli tiedossa. Vaikea miellyttää ihmisiä, näemmä. No, kenties menetin etsikkoaikani ja urani tähtireportterina jäi tuohon, mutta kermakahvit ja lihis oli hyvät. Jotain positiivista siis.