Ei uskoisi, että täältä provinssista kannattaa (välillä tuntuu, että pitää) lähteä pääkaupunkiseudulle, jotta löytää kunnollista kuvattavaa, mutta uskottava kai se on, kun taaskin katselee mitä löysin retkelläni Helsinkiin. Lyhyellä aikaa olen nähnyt siellä kaksi lintua, joita voi kai jonkin sortin harvinaisuuksiksi sanoa, ainakin itselleni ne on. Ensin oli se koskikara ja nyt on tämä lapinpöllö.
Suuntasin siis taas matkani tuonne Helsinkiin, Vanhankaupunginlahdelle (VKL), ja kun saavuin paikalle näin noin parikymmenhenkisen lintubongariarmadan suuntaavan kiikareineen ja kameroineen VKL:n ns. Pornaistenniemeä kohden. Ajattelin että heillä on joku yleishavainnointiretki tai "pihabongaus" meneillään, enkä sen enempää kiinnittänyt huomiota heihin. Menin omiin kuvauspuuhiini koskelle.
Kun olin tovin kuvannut koskella ja käynyt kahvilla tutustumassa sen hetkiseen kuvasaldoon, ajattelin seuraavaksi lähteä käymään VKL:lla olevassa Lammassaaressa. Matkalla voisi kentis nähdä ruovikossa lintuja ja saaressa oli tehty havaintoja valkoselkätikastakin. No en mitään erityisempia havaintoja tehnyt. Pitkospuita pitkin palatessani "törmäsin" (pitkospuut on kapeat ja niissä on vaikea ohittaa, tosin talvella on helpompaa, kun on lunta ja vetinen ruoviko on jäässä) pariin mieheen ja yhteen naiseen, jotka kyselivät että olinko valkoselkätikkaa nähnyt. Samalla kertoivat, että siellä olisi nyt lapinpöllö Pornaistenniemessä. Silloin tajusin, että se porukka, jonka aikaisemmin olin nähnyt, olivat menneet juuri tuota lapinpöllöä tarkkailemaan.
Lähdin "parasta" vauhtia etenemään kohden Pornaistenniemeä, mutta kun pääsin pitkospuilta pois, vaihdon kuitenkin kameraan pitkän putken (Sigma 120 - 400 mm) valmiiksi ja lähdin kiertämään polkua pitkin metsikköön. Ajattelin, että ei siellä enään mitään ole, kun sen porukan menosta oli jo pitkä aika, mutta kyllä se siellä sittenkin oli... :)
Ja olihan sielä sitä porukkaakin vielä jonkin verran.
Tuli sitten verrattua vehjettään (ei pitäisi vertailla, voi tulla vain paha mieli) erän toisen miehen vehkeeseen ja on myönnettävä, että vaatimatonhan minulla oli. Sillä toisella oli ainakin metrinen vehje ja halkaisijaa nupissakin oli varmaankin 20 cm :)
No, yritin tehdä kalustollani parhaani ja ylhäällä on tulos. Näistä kuvista kolmas on eniten omaan mieleeni. Olisi mielenkiintoista nähdä millaisia kuvia se metrisellä objektiivilla sohottanut kaveri sai. Hän oli oikein puolimakaavassa asennossa hangessa ja jalustalla oli se koko hirvitys. Olisi pitänyt ottaa kuva, kun ette varmaan usko, mutta en kehdannut toista ja hänen vehjetään kuvata. On varmaan maksanut ko. objektiivi maltaita, oli joku Canonin valkoinen objektiivi. En sen tarkemmin ryhtynyt katselemaan, että mikä vehje se on. Varmaan osa oli kyllä vastavalosuojaa ja telekonvertteria, mutta yhtä kaikki, se oli arviolta metrin se objektiivirakennelma. Varmaan siinä oli valovoimaa, kun nupin halkaisija oli tosiaan varmaankin 20 cm.
Itselläni ei tietenkään ollut jalustaa mukana, ei edes monopodia, vaan ne oli molemmat autossa. Jätin ne sinne, kun koskella turhaan jalustaa taas kannoin. Nyt ne olisi olleet hyödylliset ja monopodin nyt olisi jaksanut mukana raahata, mutta kun ei tullut sitäkään nyt tehtyä. Nimittäin kävi raskaaksi kuvata yläviistoon ja kädet alkoi hakemaan voimakkaasti. Jalustan avulla olisi voinut kokeilla kohteen kuvaamista telekonvertterilla, vaikka autofokus ei sillä olisi toiminutkaan. Kohde oli nimittäin niin rauhallinen ja pysyi kokoajan samassa paikassa, päätään vain hieman pyöritteli. Olisi ollut mainio manuaalifokuskohde, ainakin harjoitusmielessä. Ja epäilemättä jalustalla olisi saanut muutenkin parempia ja terävämpiä kuvia aikaiseksi. Ei silti, olen kyllä oikein tyytyväinen näihinkin kuviin, vaikka ne ei nyt mitään mestariotoksia olekaan. Tuskin kuitenkaan tulen lapinpöllöä kovin äkkiä uudelleen näkemään, jos koskaan, elävänä ja vapaana luonnossa...
